Meet the new boss

Aiheeseen liittyvä kuva

Kesäkuussa #Tampere3-saaga päättyi dramaattiseen ja yliopistoinstituution autonomian kannalta kohtalokkaaseen kliimaksiin. Syyskuussa uuden yliopiston johdon nimitysruletti on lähtenyt vauhdilla käyntiin. Huhtikuussa uudelle suuryliopistolle värvättiin rehtoriksi Mari Walls, joka astui tehtäväänsä elokuussa. Tällä syysviikolla yliopistolle nimitettiin provosti ja kaksi vararehtoria, ja kaupan päälle vielä neljän tiedekunnan dekaanit.

Perinteiset humanistiset ja yhteiskuntatieteet eivät järin menestyneet vararehtorien tai provostin nimitysruletissa, mutta hyvänä puolena voi pitää Juha Teperin nimittämistä tutkimuksesta vastaavaksi vararehtoriksi. Lääketieteessä taustansa omaava Teperi on yhteiskuntatieteiden tiedekunnan dekaanina luotsannut terveystieteistä filosofiaan ulottuvaa kokonaisuutta hyvässä hengessä ja on monitieteisyyden takuumies.

Provostiksi nimitetty Jarmo Takala on saanut maineen täysin päinvastaisena tapauksena. Konsistorissa hän on profiloitunut tinkimättömänä teknillisen yliopiston partisaanina, jolle paljonpuhuttu yliopistofuusion “synergia” ja “vuorovaikutus” merkinnevät lähinnä vain tekniikan etujen ajamista. Takala käynnisti tehtävänsä lupaavasti myöntämällä rehtorin esittelyssä suoraan, ettei tunne Tampereen yliopistoa tai sikäläisen tutkimuksen käytäntöjä. Provostin asemassaan hän toimii konsistorin puheenjohtajana, mikä merkitsee sitä, että tähän asti ruorissa ollut väliaikainen puheenjohtaja dekaani Antti Lönnqvist, jonka roolista tehtiin valitus hallinto-oikeuteen, astuu nyt sivuun. Kuvaan sopii, että Takala moitiskeli heti aluksi konsistoria siitä, kuinka toiminnassa on menty “mielipiteet edellä”, ilman “oikeaa keskustelua”, ja peräänkuulutti “siirtymistä kohti normaalitilaa konsistorin työssä”. Kommentit olivat tahattoman ironisia, kun Takalalla ei TTY:n vararehtorina olisi vaalisäännön mukaan ollut edes oikeutta asettua ehdolle konsistorivaaleissa, ja hän pääsi ehdolle vain vaalikäytäntöjen poikkeuksellisen tulkinnan kautta. Yliopiston siirtymäkauden hallituksen keväällä tekemä yksipuolinen johtosäännön muutos, jossa jo muutenkin kyseenalaista johtosääntöä hämmennettiin entisestään lisäämällä aivan kuin sattumalta nimenomaan konsistorin puheenjohtajan toimivaltaa, nähtävästi tehtiin sekin Takalan ja muiden TTY:n edustajien aloitteesta.

Siirtyminen kohti normaalitilaa etenee siis hyvin, josta lisätodisteeksi käy myös johtamisen ja talouden tiedekunnan dekaaninimitys. Tiedekunta koostuu Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun perinteisistä oppiaineista, ja aiemmin siihen oli tarkoitus liittää myös TTY:n tuotantotalouden ja tietojohtamisen oppiaineet, mutta konsistori päätti asiassa toisin etupäässä TTY:n taholta tulleen vastustuksen seurauksena. Dekaanin pestin sai viime vuonna väitellyt ja yritysmaailman taustallaan TTY:n puolella professoriksi nimitetty tekniikan tohtori Matti Sommarberg, jonka akateemiset ansiot ovat luvalla sanoen vaatimattomat. Todennäköisesti Sommarbergin nimityksellä on tarkoitus helpottaa tuotantotalouden ja tietojohtamisen lopullista liitosta uuteen tiedekuntaan, mikä voi olla sinänsä perusteltukin tavoite.

Hämmentävintä Sommarbergin tapauksessa on nimityskuvio. Kuten mainittu, hänen akateeminen portfolionsa on ohut, vain kenen tahansa vastikään väitelleen tohtorin veroinen. Sommarberg ja yliopiston siirtymäkauden hallitukseen kuuluva J. T. Bergqvist istuvat kummatkin yhdessä Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiön hallituksessa, joten yliopiston siirtymäkauden hallituksen tekemässä tiedekunnan dekaanin nimityksessä on yksi Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiön hallituksen jäsenistä ollut nimittämässä toista toveriaan. Sommarberg istuu lisäksi myös Tampereen kauppakamarin uuden liiketoiminnan valiokunnassa, jonka paljonpuhuva tehtävä on “vaikuttaa koulutuksen ja julkisin varoin tehtävän tutkimuksen suuntaamiseen siten, että se tukee uuden liiketoiminnan syntymistä”. Kuvioon liittyy edelleen yllämainitun Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiön hallituksessa istuva Jaakko Hirvola, joka istuu yliopiston seuraavan hallituksen nimitystä valmistelevassa komiteassa. Hirvola on myös yliopistosäätiön perustajiin lukeutuvan Teknologiateollisuuden toimitusjohtaja, ja Teknologiateollisuus on käyttänyt yliopistofuusiossa hegemonista ohjausvaltaa muiden säätiön perustajien passiivisuuden seurauksena.

Yksityisen pääoman ja yritysmaailman osaamisen tulo yliopistoihin ei ole sellaisenaan paha asia. Ongelmana on se, että yliopistojen sisäiset, jo pitkään tuulettamista kaivanneet verkostot, hierarkiat ja patronus-klientti-käytännöt tuntuvat nyt korvautuvan yliopiston ulkopuolisilla kauppakamari- ja yritysmaailmakytkösten verkostoilla, jotka ovat vieläkin bysanttilaisempia. Ennen kaikkea ne hämärtävät jatkuvasti yliopiston autonomiaa, josta kiinnipitäminen olisi ainoa keino asioiden parantamiseksi. Se, miten tehdyt nimitykset heijastavat tähän asti jatkunutta Tampere3-prosessin kriisiä on oma kysymyksensä. Konsistorissa itsehallinnon puolustajina profiloituneet Tampereen yliopiston professorit, kuten vanhaa yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikköä aikoinaan johtanut Risto Kunelius, eivät näyttäisi olleen dekaaniruletissa mukana. Päättivätkö he pätevyydestään huolimatta jättää tehtävään hakemisen sikseen? Vai jätettiinkö heidät sivuraiteelle toimintansa vuoksi?

Tampereen yliopiston väistyvä johto tuntuu joka tapauksessa nostaneen kätensä pystyyn tämän kehityksen edessä. Jatkuvan oikeustaistelun keskellä yliopiston rehtoriblogi on tarjoillut lähinnä vain latteuksia siitä, miten yliopistoyhteisön kotiolot ovat kunnossa ja haasteista huolimatta katse suuntautuu rohkeasti eteenpäin. Tuore rehtori puolestaan päätti valituksi tultuaan muistuttaa, kuinka “tiedemaailmassakin on syytä katsoa välillä peiliin, ja sitä pitää ravistella pohtimaan, toimitaanko täysillä, eli miten veroeuroja käytetään”, mikä oli omintakeinen kommentti yliopistojen julkisrahoituksen varsin tiukan kontrollin huomioiden. Tutkijoiden ravistelemisen ja veroeurojen käytön syynäämisen sijasta voisi olla paikallaan enemmänkin ravistella rahoittajia ja valvoa vallankäyttöä.

Seuraava koeponnistus tulee olemaan yliopiston hallituksen nimitys, jossa vaaleilla valitun konsistorin olisi suotavaa pitää ehdottomasti koko auktoriteetistaan kiinni. Toivoa sopii, että eduskunnan oikeusasiamies tekee pitkään odotetun päätöksensä yliopiston johtosäännön perustuslaillisuudesta lähiaikoina.

Advertisements
Posted in Yliopisto | Tagged , , , , , , , , , , , , , , , | Leave a comment

Taistelu autonomiasta

Tampereen yliopiston konsistori teki tänään historiallisen päätöksen “strategisesta ja riippumattomasta hallituksesta”. Konsistori päätti kymmenellä äänellä kymmentä vastaan, että yliopistoyhteisön jäsenet “vaarantavat yliopiston hallituksen riippumattomuuden”, ja yliopistolaisia ei tule hallitukseen valita. Kuten on jo käynyt tavaksi, jakolinja kulki Tampereen yliopiston ja Tampereen teknillisen yliopiston välillä. Äänestyksen tasapeli ratkesi konsistorin tilapäisen puheenjohtajan dekaani Antti Lönnqvistin äänellä. Lönnqvist on nimitetty ohi vaalien, mahdollisesti vastoin yliopistolakia, ja hänen vallankäytöstään on tehty valitus hallinto-oikeuteen. Kaikki kymmenen vähemmistöön jäänyttä Tampereen yliopiston konsistoriedustajaa jättivät eriävän mielipiteen päätöksestä.

Täysin ulkopuolisista koostuvat hallitukset ovat säätiöyliopistoissa enemmänkin sääntö kuin poikkeus, mutta olennaista on muistaa, että säätiöyliopistoillakin on autonomiansa puitteissa oikeus valita yliopistoyhteisön edustajia hallitukseen. Tästä on säädetty selvin sanoin Suomen laissa, ja asiasta on myös perustuslakivaliokunnan lausunto, jota on moneen kertaan siteerattu. Paitsi, että asia kuuluu kiistatta yliopistoautonomian kulmakiviin, sillä on myös käytännön puolensa, ja OAJ:n yliopistoasiamies Hanna Tanskanen huomautti vastikään henkilöstön edustuksesta luottamusta lisäävänä asiana. Nyt tehty kirjaus siitä, että yliopiston hallituksen tulisi kategorisesti sulkea yhteisön edustajat hallituksen ulkopuolelle on ainutlaatuinen, eikä edes Aalto-yliopiston johtosäännössä ole moista kohtaa. Mahdollisuus yhteisön omasta edustuksesta on säätiöyliopistoissa säilytetty, mutta Tampere3-prosessissa halutaan viedä sekin. Kaiketikin tämä on paljonpuhuttua “osallistavuutta”.

Sinänsä päätös merkitsee vain luonnollista lakipistettä uuden yliopiston perustamiseen johtaneessa tapahtumaketjussa, joka on ollut maamme yliopistoinstituution historiassa ainutlaatuinen Kafkaa ja Orwellia yhdistelevä esimerkki huonoista päätöksistä, huonosta hallinnosta ja lain kannalta kyseenalaisista toimista. Säätiöyliopistomalli itsessään saapui Tampereelle opetus- ja kulttuuriministeriön painostuksesta, ja vielä Tampere3-prosessin alkuvaiheessa Tampereen yliopistokollegio suositteli julkisoikeudellisena yliopistona pysyttelyä. Asiaan kuului sekin, että ministeriö käytti vahvasti painostusta myös siinä, miten perustetun korkeakoulusäätiön hallituksesta tuli suoraan uuden yliopiston siirtymäkauden hallitus.

Siirtymäkauden hallituksen otteet olivat käyneet selväksi jo aiemmin, sillä korkeakoulusäätiön hallituksen roolissaan he olivat yrittäneet rekrytoida uudelle yliopistolle rehtoria, ilman mitään mandaattia ja vastoin lakia. Helmikuussa keskiöön nousi siirtymäkauden hallituksen esittelemä yliopiston uusi johtosääntö, joka valmisteltiin ilman, että sitä olisi esitelty ennalta edes vanhan yliopiston hallitukselle tai rehtorille. Johtosääntö oli todennäköisesti laiton. Tampereen yliopistoyhteisön enemmistö teki tiettäväksi, ettei se hyväksyisi johtosääntöä.  Yliopistoyhteisö protestoi marssimalla joukolla ulos, ja enemmistö yliopiston henkilöstöstä allekirjoitti adressin johtosääntöä vastaan. Johtosääntöön tehtiin tämän jälkeen minimaaliset korjaukset, mutta sen laillisuus pysyi yhä kyseenalaisena. Yliopiston kaikki henkilöstöjärjestöt ja ylioppilaskunta tekivät johtosäännöstä valituksen eduskunnan oikeusasiamiehelle. Osuvimmin korjattua johtosääntöä luonnehti rehtori Laakso, joka totesi yliopistolla sääntömuutosten jälkeen välittömästi pidetyssä joukkokokouksessa “jos kaikki asiat menevät oikein hyvin, on olemassa mahdollisuus, että kaikki on sittenkin laillista, lain mahdollisimman kirjaimellisen määritelmän mukaan.”

Kaikki ei mennyt hyvin. Yliopistoyhteisön tyytymättömyys purkautui huomattavan aktiivisena osallistumisena konsistorivaaleihin, joilla pyrittiin saamaan muutosta aikaiseksi. Vaalit itsessään käytiin tavalla, joka salli Tampereen Teknillisen Yliopiston ehdokkaiden kiertää vaalisääntöä, jos kohta tämä oli vähämerkityksellisimpiä erheitä muutenkin sekavassa prosessissa. Varsinaisissa konsistorivaaleissa itsehallintoa kannattaneet ehdokkaat voittivat Tampereen yliopiston puolella vaalit selvin numeroin sekä professori- että tutkijakiintiössä. Tilanne muuttui kuitenkin taas erikoiseksi, kun konsistorivaalien jälkeen konsistorin ei sallittu valita puheenjohtajaansa keskuudestaan, vaan siirtymäkauden hallitus istutti konsistorille puheenjohtajan, jolla ei ollut sen paremmin lainmukaista kuin vaaleissa annettua mandaattia. Tämän seurauksena konsistori repesi heti ensimmäisessä kokoontumisessaan, ja Tampereen yliopistoa edustaneet konsistoriedustajat tekivät puheenjohtajan asemasta valituksen hallinto-oikeuteen.

Seuraava vaihe oli tänään ratkennut hallituskysymys. Yliopiston hallituksen nimittäminen kuului konsistorille, ja nimittämisen valmistelua varten alettiin koota nimityskomiteaa. Uudenkin johtosäännön mukaan nimityskomitean kokoamisessa päävastuu kuului konsistorin varapuheenjohtajalle, professorikiintiötä edustaneelle Mari Hatavaralle, joka oli vaaleilla valittu jäsen. Komiteassa on korkeakoulusäätiön perustajille varattu kolme paikkaa, ja varapuheenjohtaja pyrki lähestymään tasapuolisesti mahdollisimman monia korkeakoulusäätiön perustajia tiedustellen näiden ehdokkaita. Korkeakoulusäätiössä johtovaltaa viidenkymmenentuhannen euron vaatimattomalla pääomalla käyttelevälle Teknologiateollisuudelle ja Tampereen kaupungille tämä ei käynyt, koska he halusivat säätää näistä kolmesta paikasta yksin, minkä lisäksi siirtymäkauden hallituksen jäsenet havittelivat itselleen jatkoaikaa uudessa hallituksessa. Samalla haluttiin varmistaa, ettei hallitukseen vahingossakaan nimettäisi yliopistoyhteisön omia edustajia, vaikka vaatimus hallitusedustuksesta oli sisältynyt ulosmarssineen yliopistoyhteisön enemmistön allekirjoittamaan vetoomukseen.

Hallituksen nimittämisprosessi piti siis kaapata konsistorilta pois. Ensin siirtymäkauden hallitus muutti itse kirjoittamaansa johtosääntöä omavaltaisesti — samaa johtosääntöä, johon he yliopistoyhteisön massaprotestin jälkeen olivat tehneet vain ehdottomat vähimmäismuutokset. Tässä kohtaa jo aiemmin taistelukentäksi muuttunut prosessi siirtyi täydelliseen poikkeustilaan. Protestin jälkeen annettuja pieniä myönnytyksiä vyörytettiin nyt sopivissa kohdin takaisin, muun muassa sitomalla yliopistolle nimityskomiteassa varatut paikat vain tiettyihin tieteenaloihin. Toteutettu operaatio oli pirullisuudessaan kiistatta ensiluokkaista “strategista johtajuutta”, jos kohta tuskin sillä tavalla kuin juhlapuheissa annettiin ymmärtää. Yliopiston omalta lakimieheltä tilattiin lausunto, jonka mukaan yliopistoyhteisöllä ei tulisi olla edustusta hallituksessa. Teknologiateollisuus käynnisti lobbauksen asian puolesta. Nurkanvaltaajien harmiksi tällä kertaa opetus- ja kulttuuriministeriön oli kuitenkin pakko antaa lausunto, jossa tunnustettiin yliopistoyhteisön oikeus edustukseen omassa hallituksessaan.

Tilanteessa, jossa konsistorin jäsenet jakautuivat 10-9 täpärän enemmistön kannattaessa itsehallintoa, oli ohi vaalien ja mahdollisesti vastoin lakia nimitetty puheenjohtaja nyt avainasemassa. Lönnqvist oli myös käyttänyt äänivaltaansa aina tarpeen tullen, katsoen toimivansa hallituksen mandaatilla johtaessaan edustajistoa, joka oli saanut mandaattinsa yliopistoyhteisöltä. Loppusilauksen kuvio sai, kun TTY:n konsistoriedustajat masinoivat epäluottamuslauseen itsehallinnon ja konsistorin auktoriteetin puolesta toimineelle varapuheenjohtaja Hatavaralle, jonka oli pakko erota. Tänä perjantaina konsistori lopulta päätti sulkea yliopistolaiset hallituksen ulkopuolelle.

Vaikutukset ovat olleet musertavat. Helmikuusta asti, sen jälkeen kun uusi johtosääntö tuli julki — tätä ennen avointa keskustelua Tampere3-prosessista ei juurikaan rohkaistu –Tampereen yliopiston yliopistoyhteisö ja sitä edustavat tahot ovat joka käänteessä vastustaneet kaikkia lainvastaisuuksia, kyseenalaisuuksia ja yliopistoautonomian vastaisia toimia. Käytännössä niin ikään joka käänteessä tämä kaikki on survottu yliopistoyhteisön kurkusta alas väkisin. Yliopistoyhteisön toiveita ja näkemyksiä ei ole kertaakaan haluttu huomioida, eikä yliopistoyhteisölle ole annettu todellista mahdollisuutta osallistua uuden yliopiston perustamiseen. Silloin kun yhteisö on yrittänyt ottaa tässä aloitteen, heidät on isketty joka kerta maahan. Pitkän uran tehneet professorit kuten Pertti Alasuutari puhuvat nyt avoimesti halustaan jättää yliopisto. Tutkijayhteisö, joka tuntee jo muutenkin alituista painetta tulevasta rahoituksesta, reilusta palkasta tai työsuhteen jatkumisesta, on uupunut ja demoralisoitunut. Yliopiston autonomiset instituutiot ovat vielä toistaiseksi olemassa paperilla ja niiden puitteissa on käyty jatkuvaa oikeustaistelua ja käydään yhä. Mutta käytännössä kampuksilla vallitsee ministeriön ja korkeakoulusäätiöön mitättömän panostuksen tehneiden sijoittajien tänne istuttaman hallinnon itsevalta ja mielivalta.

Se taistelu, jota Tampereella on käyty yliopistoautonomian puolesta ja käydään yhä on ratkaisevaa koko maan kannalta. Maan nykyisen hallituksen aikana on toisinaan puhuttu “luovasta tuhosta”. Se, mitä nyt nähdään Tampereella on enää vain pelkkää tuhoa. Se on päämäärätöntä tuhoa, joka kohdistuu maamme siihen instituutioon, jonka varassa on korkeimman sivistyksen toteuttaminen kansakuntamme parhaaksi. Se on tulevaisuuden tuhoamista.

Posted in Yliopisto | Tagged , , , , , , , , , , , , , | 3 Comments

Kun ihminen ratkaisee

 

Tampereen uuden yliopiston konsistori kokoontui eilen, maanantaina 11. kesäkuuta. Yliopiston tulevan hallituksen nimitysprosessi oli noussut valokeilaan viime viikolla, ja keskeinen kysymys koski yliopistoyhteisön omaa edustusta hallituksessa. Konsistorilla oli käytössään kaksi keskenään vastakkaista lainopillista tulkintaa, mutta poikkeuksellisesti opetus- ja kulttuuriministeriö antoi kerrankin lausunnon yliopistoautonomian tueksi ja totesi, ettei yhteisön edustukselle hallituksessa ole esteitä. Tampereen korkeakoulusäätiön perustajissa johtovaltaa käyttävän Teknologiateollisuuden toimitusjohtajaa Jorma Turusta ei ministeriön lausunto hätkähdyttänyt, vaan hän antoi välittömästi lausunnon, jossa hän käytännössä edellytti täysin yliopiston ulkopuolisista koottua “riippumatonta” hallitusta.

Asia sai loppuviikosta myös mediahuomiota sosiologian akatemiaprofessori Pertti Alasuutarin arvosteltua Suomen Kuvalehdessä “hallintorakennetta, jossa henkilöstö on syrjäytetty”.  Tampere3-prosessiin otti samassa hengessä kantaa myös professori Frans Mäyrä, jonka johtama pelitutkimuksen huippuyksikkö edustaa sitä huippututkimusta, jonka etua Teknologiateollisuus väittää ajavansa. Kannanottojen myötä konsistorin 11.6. järjestetty kokous, jonka asialistalla mainittu kysymys “strategisesta ja riippumattomasta hallituksesta” oli, näytti muodostuvan ratkaisevaksi.

Hallituskysymys siirtyi perjantaihin, mutta sen sijaan heti kokouksen alkaessa saatiin todistaa erikoista näytelmää Tampereen Teknillisen Yliopiston kaikkien yhdeksän konsistoriedustajan ilmaistessa yhteisrintamassa epäluottamuksensa konsistorin varapuheenjohtaja Mari Hatavaraa kohtaan. Hatavara valittiin kevään vaaleissa konsistoriin professorikiintiön eniten ääniä saaneena ehdokkaana, ja johtosäännön mukaisesti varapuheenjohtajan paikka kuuluu konsistorissa professoriedustajalle. Varapuheenjohtajana Hatavara on valmistellut yliopiston hallituksen nimityskomitean asettamista ja pitänyt tehtävässään kiinni laillisuudesta, itsehallinnosta ja vaaleilla valitun konsistorin oikeudesta nimittää yliopiston hallitus.

Konsistorin kaikille jäsenille yhteisesti sähköpostitse lähetetyssä TTY:n edustajien moitekirjeessä Hatavaran toiminta oli käännetty silkaksi myrkyksi. Laillisuuden ja itsehallinnon varjeleminen kääntyi “omien tarkoitusten ajamiseksi”, ja nimityskomitean asettaminen ja korkeakoulusäätiön perustajille lähetetyt prosessiin kuuluvat viestit olivat “omatoimista lausuntojen pyytämistä”. Ehkä vangitsevin moitekirjeessä oli kohta, jossa TTY:n konsistoriedustajat ilmoittivat, etteivät he hyväksy “[korkeakoulusäätiön] perustajien pääoman ja säätiön muun pääoman merkityksen vähättelyä, mitä ikinä tämä sitten onkaan. Se, että niinkin epämääräinen seikka kuin kunnioitus ulkopuolista pääomaa kohtaan nousee yliopistoautonomiaa merkittävämmäksi asiaksi ja riittää syyksi konsistorin varapuheenjohtajaa vastaan tehtailtuun epäluottamuslauseeseen kertoo paljon. Ennen kaikkea se alleviivaa vain entisestään, miten Tampere3-prosessi on nostanut esiin ristiriidan ulkopuolisen rahoituksen ja yliopiston itsenäisyyden välillä.

Tilanteessa, jossa koko TTY:n edustajisto ilmaisi epäluottamuksensa, Hatavaralla ei käytännössä ollut muuta mahdollisuutta kuin erota pakon edessä itse. TTY:n edustajat vaativat myös “kunnioittamaan perustajien tahtotilaa”, joka kaiketikin viittaa edellä mainittuun Teknologiateollisuuden toimitusjohtajan esittämään vaatimukseen täysin ulkopuolisista koostuvan hallituksen nimittämisestä. Samaten TTY:n edustajat vaativat kunnioittamaan myös “perustajien keskenään sopimaa koordinaatiota hallituksen valintaprosessissa”, mikä sekin viitannee Teknologiateollisuuden vaatimukseen koordinoida perustajille kuuluvat kolme paikkaa hallituksen nimityskomiteassa. Se, että samaan aikaan yliopistolle vaaditaan säätiön perustajien taholta “riippumatonta” hallitusta, on eräänlainen irvokkuuden huipentuma.

Tampereen yliopistolla tapahtuva nurkanvaltaus kulminoitui siis eilen luontevasti yliopiston autonomian puitteissa toimineen konsistorin varapuheenjohtajan syrjäyttämiseen. Kaiken lisäksi kahden yliopiston välinen vastakkainasettelu vain kärjistyi entisestään, mikä sellaisenaan osoittaa, miten onnettomalle pohjalle yliopistofuusio on rakentunut alusta asti. Uuden yliopiston brändivideo viljeli ponnekkaasti iskulausetta “Ihminen ratkaisee”, mutta näyttää siltä, että vieläkin enemmän ratkaisee siirtymäkauden hallituksen ja Teknologiateollisuuden tahto.

Posted in Yliopisto | Tagged , , , , , , , , , , , , , , , , | Leave a comment

Palatsivallankaappaus

  Kuvahaun tulos haulle coup

Reilu viikko sitten Tampereen yliopiston siirtymäkauden hallitus teki erikoisen siirron. Vihkiydyttyään aiemmin järkähtämättömästi helmikuussa esittelemäänsä johtosääntöön ja vaadittuaan sen tarkkaa noudattamista “strategisen johtamisen” nimissä hallitus totesi, että johtosääntöä voi sittenkin muuttaa, vieläpä samaan aikaan kun konsistori on ottanut hoitaakseen yliopiston hallituksen monipolvisen nimeämisprosessin. Käytännössä yliopiston hallinto on ollut tästä asti de facto poikkeustilassa, ja yliopiston uuden hallituksen nimeäminen tapahtuu yhtä kyseenalaisissa oloissa kuin kaikki muutkin Tampere3-prosessin tähänastiset kuviot. Konsistorin jäsen Hanna Kuusela kuvaili blogissaan perusteellisesti johtosääntöön ad hoc ja täysin yksipuolisesti tehtyjä muutoksia; tässä riittää, kun toteaa, että uusien muutosten puitteissa on annettu konsistorin tilapäiselle puheenjohtajalle valtuudet osallistua yliopiston hallituksen nimitysprosessin valmisteluun, ja nimityskomitean jäsenille on määrätty tieteenalakohtaiset kiintiöt.

Molemmat häthätää tehdyt muutokset johtosääntöön —  josta on, tätä ei voi liiaksi korostaa, jo nyt tehty valitus eduskunnan oikeusasiamiehelle mahdollisesti perustuslain vastaisena — ovat oireellisia. Osin ne voi nähdä osoituksena arvovaltasodasta ja siirtymäkauden hallituksen yrityksenä vyöryttää takaisin helmikuisen ulosmarssin seurauksena saatuja myönnytyksiä. Yliopistolle alun alkaen ehdotettu johtosääntö asetti alakohtaiset kiintiöt peräti konsistorin jäsenille, mutta tästä jouduttiin luopumaan yliopistolaisten protestin seurauksena; nyt sama käytäntö on haluttu naulata kiinni hallituksen nimityskomiteaan. Samaten johtosäännön luonnos asetti nimityskomitean puheenjohtajuuden korkeakoulusäätiön perustajille. Ulosmarssin jälkeen puheenjohtajuus oli pakko luovuttaa konsistorille, ja komitean asettamista on tuolloin asetetun johtosäännön puitteissa vetänyt konsistorin varapuheenjohtaja, professori Mari Hatavara, joka on vaaleilla valittu jäsen. Uusi sääntömuutos on tuonut kuvioon nyt mukaan siirtymäkauden hallituksen nimittämän konsistorin tilapäisen puheenjohtajan, dekaani Antti Lönnqvistin, joka ei ole vaaleilla valittu jäsen, ja jonka asema on lain kannalta ristiriitainen ja parhaillaan menossa hallinto-oikeuden käsiteltäväksi.

Lönnqvistille annetut valtuudet ovat kohta, jonka perusteella voinee arvioida tehtyjen muutosten perimmäisen tarkoituksen. Johtosäännön mukaan konsistorin puheenjohtajana toimii yleensä yliopiston akateemisena rehtorina palveleva provosti, joka ei kuitenkaan osallistu hallituksen nimittämiseen tai edes sen valmisteluun millään tavalla. Tähän nimenomaiseen johtosäännön kohtaan ei nytkään kajottu. Muutoksilla lavennettiin vain ja ainoastaan siirtymäkaudeksi nimetyn konsistorin tilapäisen puheenjohtajan valtuuksia osallistua hallituksen nimeämisvalmisteluihin. Muutos on siis selvästi Lönnqvistiä varten räätälöity, ja hänelle on annettu valtuuksia, joita edes aikanaan nimettävällä provostilla ei ole. Olennaista on, että yliopistoyhteisön mandaatilla valitun konsistorin valta on kaventunut, kun taas siirtymäkauden hallituksen nimittämä puheenjohtaja on saanut tavallaan eräänlaiset poikkeustilavaltuudet.

Se, että tämä tapahtuu kesken hallituksen nimittämisprosessin kertoo tietysti siitä, että siirtymäkauden hallitus ja sitä kautta Tampereen korkeakoulusäätiön hallitus haluavat vallan päättää myös yliopiston uudesta hallituksesta, ja vaaleilla valittu, valtuuksistaan ikävällä tavalla kiinni pitävä konsistori on tässä vain tiellä. Kyse on palatsivallankaappauksesta, jossa yliopistoyhteisön valitsemalle edustajistolle kuuluva valta siirretään kynänpiirroilla pienelle klikille, joka voi päättää omista seuraajistaan tai tarvittaessa vaatia jatkokautta. Tiettyä pirullista irvokkuutta on siinä, että tämä yliopistoautonomian alasajo tapahtuu samaisen autonomian suojissa. Korkeakoulufuusion junioripartnerina olevan Tampereen Ammattikorkeakoulun kohdalla asia sujui yksinkertaisemmin; korkeakoulusäätiön hallitus ehdotti suoraan kolmea omaa jäsentään TAMKin hallitukseen, ja kaikki nämä voideltiin yhtiökokouksen toimesta suoraan kaipaamiinsa pesteihin. Kuten asiaan kuuluu, korkeakoulusäätiön perustajiin kuuluvien Teknologiateollisuuden ja Tampereen kaupungin taholta on totta kai tahdikkaasti lähestytty opetus- ja kulttuuriministeriötä, jonka nähtävästi toivotaan ohjeistavan konsistoria taipumaan suositeltuihin päätöksiin hallituksen nimityskomitean osalta.

Tampereen uuden yliopiston hallituksen osalta kiehtova kysymys on se, onko yliopistoyhteisön edustajilla ylipäätään mitään asiaa hallitukseen, vai koostuuko tuleva hallitus täysin ulkopuolisista toimijoista. Hallituksen varsinainen nimittäminen kuuluu yhä edelleen konsistorille, jonka valtaa on yritetty murentaa ylläkuvatulla tavalla. Tiedossa on, että korkeakoulusäätiön hallituksen toiveena on saada uudelle yliopistolle “strateginen ja riippumaton hallitus”, ja yliopiston lakimiehet ovat vastikään tuottaneet lausunnon, jossa “riippumattomuus” määritellään varsin eksklusiivisesti.

Toinen lakimieslausunto on yliopiston ulkopuoliselta lakimieheltä, joten saman järkeilyn puitteissa sitä voi pitää riippumattomana ja intressiyhteyksistä vapaana lausuntona. Tässä kohtaa johtopäätökset ovat kuitenkin jännittävällä tavalla täysin päinvastaiset.

Ainoa, mitä palatsivallankaappauksen sinetöimiseen ja Tampereen yliopistoautonomian riisumiseen tarvitaan on hallituksen nimitysprosessin vieminen väkisin loppuun kuvatun “riippumattomuuden” puitteissa. Mitä todennäköisimmin tämä on Tampereen yliopiston oikeustaistelun seuraava polttopiste. Tällä hetkellä on olemassa kaksi keskenään vastakkaista lainopillista tulkintaa, joista toinen on sopusoinnussa perustuslain ja yliopistolain tarkoittaman yliopistoautonomian kanssa, ja toinen puolestaan harjoitetun “strategisen johtajuuden” kanssa. Toinen lausunto suosittelee toimimista klassisen laillisuusperiaatteen puitteissa, toinen pyrkii soveltamaan ja muovaamaan lain tulkintaa läpinäkyvän tarkoitushakuisesti.

Mikäli prosessi on jotain opettanut, niin yhden asian: milloin ikinä eduskuntavaalit ovatkaan, niin tulevan hallituksen on avattava yliopistolaki uudestaan ja kirjoitettava säätiöyliopistoja koskevat pykälät uudelleen raudanlujiksi, tavalla joka tukee, vahvistaa ja suojelee yliopistoautonomiaa kaikenlaisilta murentamis- ja kaappausyrityksiltä. Sote- ja aluehallintoasiat ovat viime aikoina olleet korostetusti keskiössä. Mutta vähintäänkin yhtä tärkeää on se, että maa saisi viimeinkin todellisen sivistyshallituksen.

 

 

Posted in Yliopisto | Tagged , , , , , , , , , , , , | Leave a comment

Säätiö ja nurkanvaltaus

Kuvahaun tulos haulle tampere3  

Uuden uljaan Tampereen yliopiston magentaan sävytetyn kasvologon varjossa yliopiston hallituksen nimitysprosessi on saavuttamassa lakipisteensä. Kuten lähes kaikki muutkin yliopistofuusioon liittyvät asiat — niitä on listattu täällä — myös hallituksen nimittäminen on ollut tämän päivän poliittista retoriikkaa lainaten raskas prosessi, johon on sisältynyt runsain mitoin kipeitä toimia. Esimakuna toimien kipeydestä konsistori sai heti alkuun eteensä vaatimuksen siirtymäkauden hallituksen jäsenten toimikauden jatkamisesta kassakaappisopimuksen nojalla, josta konsistorin jäsen Hanna Kuusela kertoi heti tuoreeltaan yksityiskohtaisesti.

Huolimatta yrityksestä riistää konsistorilta sille yliopistoautonomian puitteissa kuuluva päätösvalta, yliopiston hallituksen nimitysprosessi pyörähti kuitenkin käyntiin yllättäen täysin lainmukaisesti. Konsistorin varapuheenjohtaja, professorikiintiötä edustava Tampereen yliopiston Suomen kirjallisuuden professori Mari Hatavara, otti asiassa vetovastuun ja aloitti tunnustelut Tampereen yliopistosäätiön perustajien kanssa. Hallituksen nimityksen valmistelu kuuluu konsistorin asettamalle nimityskomitealle, jonka esityksen pohjalta konsistori nimittää hallituksen. Uuden säätiöyliopiston johtosäännön mukaan komiteassa on kuusi jäsentä. Kolme näistä edustaa säätiöyliopiston perustajia ja muut kolme puolestaan yliopistoyhteisön kolmea eri ryhmää, eli professoreja, opettajia ja tutkijoita sekä opiskelijoita.

Yliopistoyhteisön ulkopuolisten jäsenten edustus komiteassa on eräs uuden johtosäännön kiistanalaisia kohtia, joten vähemmän yllättäen tämä seikka nousi prosessin tuoreimmaksi kipukohdaksi. Rajua linjaa ovat säätiön perustajista vetäneet Tampereen kaupunki sekä Teknologiateollisuus, jolle uusi yliopisto on muutenkin ollut eräänlainen nurkanvaltausoperaatio. Käytännössä molemmat tahot ovat ottaneet itselleen johtovallan komitean jäsenten nimittämisessä — epävarmaa on, missä määrin muita perustajia on kuultu — ja ovat nyt viimeisimpänä käänteenä vaatineet konsistoria hyväksymään kaikki omat kolme ehdokastaan. Kuten niin usein ennenkin Tampere3-saagassa, perusteluksi esitetään ennalta tehty kassakaappisopimus, tällä kertaa säätiön perustamiskirjaan sisällytetty maininta Teknologiateollisuuden ja Tampereen kaupungin sitoutumisesta prosessin koordinointiin. Eräille konsistorin jäsenille on samaten taas kerran muistutettu mahdollisista vahingonkorvausvelvoitteista, nähtävästi nyt jo toisen kerran tässä tarinassa. Ilmeisesti tällä on onnistuttu hiljentämään myös osa muista perustajatahoista, jotka niin ikään korvausvelvoitteiden pelossa eivät rohkene asettua säätiön perustamiskirjassa tehtyä sopimusta vastaan ja ovat olleet passiivisia omien ehdokkaidensa nimeämisessä kuun loppuun asetetun deadlinen jo sarastaessa. Sikäli kun tätä pelkoa on, se on täysin aiheeton.

Käytännössä kyse on säätiön yhden perustajatahon jatkuvasta ja kovin panoksin toteutetusta nurkanvaltausyrityksestä, jossa on jälleen kerran tarkoitus kävellä yliopistoautonomian ylitse. Säätiöyliopistossa voi pitää kohtuullisena, että säätiön perustajajäsenille suodaan tietynasteinen vaikutusväylä yliopistoon nähden — tässä kohtaa on hyvä tähdentää, että Teknologiateollisuuden ja sen tueksi asettuneen Tampereen kaupungin tapa jyrätä muiden perustajatahojen ylitse vahvoina vähemmistöosakkaina ei erityisesti edistä tätä tavoitetta — mutta viime kädessä yliopiston autonomian sinetöivä yliopistolaki ohittaa kaikki säätiön perustamiskirjan päätökset ja muut säännöt silloin kun nämä ovat keskenään ristiriidassa. Sekä julkisoikeuden professori Juha Lavapuro että hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää lähtivät lausunnoissaan siitä näkemyksestä, että vaaleilla valittuna yliopistoyhteisön edustajistona konsistorin auktoriteetti nimityskomiteaan nähden on yksiselitteinen ja ehdoton, olipa kyseessä sitten komitean asettaminen, sen jäsenten nimittäminen tai komitean esitysten hyväksyminen tai hylkääminen. Yhtä lailla perusteltua on, että konsistorille tulee taata mahdollisuus huomioida yliopistosäätiön perustajatahojen moninaisuus — tällä hetkellä porukassa on väkeä Väinö Tannerin Säätiöstä aina Suomen Punaiseen Ristiin ja Yhteiskunta-alan korkeakoulutettuihin — ja sitä myöten oikeus tehdä valitansa riittävän monesta ehdokkaasta. Sen sijaan kuvio on jälleen kärjistymässä Teknologiateollisuuden vyörytykseksi.

Opetus- ja kulttuuriministeriön suhtautuminen tuo vyyhtiin oman pikantin lisänsä. Ministeriö ei ole tällä hallituskaudella varsinaisesti kunnostautunut yliopistojen, saati sitten yliopistoautonomian ylimpänä ystävänä, ja tässäkin käänteessä ministeriö on päättänyt asettua tukemaan Teknologiateollisuutta ja kaupunkia. Käytännössä ministeriö, jonka tulisi lain nojalla toimivana valtiovallan edustajana varjella yliopistoautonomiaa on ryhmittynyt yliopistoyhteisön kahden ulkopuolisen tahon taakse yliopistoyhteisöä vastaan. Uuden yliopiston logoksi valitut katkonaiset ihmiskasvojen ääriviivat alkavat yhä enemmän vaikuttaaa yliopistoautonomian kuolinnaamion luonnostelmalta.

Huomattava tietysti on, että yliopistoyhteisöä edustavan konsistorin sisällä asiasta vallitsee niin ikään kahta näkemystä. Konsistorin ensi kokoontumisessa tapahtunut jakautuminen Tampereen Yliopiston ja Tampereen Teknillisen Yliopiston edustajien välillä on tullut julki myös tässä episodissa. Mitä ilmeisimmin osa TTY:n edustajista — jotka, tämä huomattakoon, muodostavat silti vähemmistön konsistorissa — olisi valmis ojentamaan hallituksen nimityskomiteassa säätiön perustajille varatut kolme paikkaa tarjottimella kaupungin ja Teknologiateollisuuden edustajille. Paljonpuhuttu “synergia” ja unelma yhtenäisestä uudesta yhtenäisestä yliopistosta ei käytännössä ole saanut kovinkaan hyvää lähtöstarttia, vaan päinvastoin luonut yliopistojen välille selvän ja kipeän vastakkainasettelun.

Selväksi on tullut, että Tampere3-prosessissa yhtäkään ainutta askelta ei ole mahdollista ottaa ilman tilanteen kärjistymistä hyvän hallintotavan, lain ja terveen järjen äärirajoille. Sinänsä ei ole mikään ihme, että yliopistofuusion tarinan epäselvyyksiä käsitellään nyt jo kahdessa eri oikeusasteessa, eduskunnan oikeusasiamiehen pöydällä ja Hämeenlinnan hallinto-oikeudessa.

 

Posted in Yliopisto | Tagged , , , , , , , , , , , , | Leave a comment

Tuntematon rehtori

Uuden uljaan Tampere3-yliopiston hallinto on lähestulkoon paikallaan. Mikäli jätetään huomiotta muutamia pikkuseikkoja kuten mahdollisesti perustuslain vastainen johtosääntö, vastoin vaalisääntöä suoritettu konsistorin ehdokasasettelu, yliopistolain kannalta kyseenalaisesti nimitetty konsistorin puheenjohtaja sekä konsistorin repeäminen jo järjestäytyessään puheenjohtajan arveluttavan menettelyn seurauksena, kaikki on jo viittä vaille valmista. Yliopisto tarvitsee enää vain rehtorin, tuon näkemyksellisen muutosjohtajan, jota on etsitty jo helmikuusta asti. Yliopistosäätiö viritteli tunnetusti rehtorihakua jo viime vuoden marraskuussa, mutta kompastui tuolloin perustuslakiin, mikä vaikuttaa muodostuneen Tampere3-prosessissa vallitsevaksi asiaintilaksi. Kaikki tämä edustaa eittämättä “strategisen johtamisen” kovinta kärkeä Suomessa tällä hetkellä.

Rehtorikandidaatin etsiskely on siis ollut näkyvästi käynnissä, ja reilu viikko sitten yliopiston nurkanvaltaushallituksen tilapäinen pomo Marja Makarow mainitsikin Aamulehden haastattelussa, että “rehtorin rekrytointi on edennyt pitkälle”. Viikkoa myöhemmin torstaina yliopiston oikeustaistelu saavutti uuden asteen konsistorin kokoontuessa ja haljetessa kahtia, kymmenen edustajan yhdeksästätoista pitäessä kiinni edustajiston oikeudesta valita oma puheenjohtajansa. Samana päivänä Makarow tapasi dekaanit ja konsistorin ja jätti nämä vielä tällöin siihen uskoon, että päätöstä rehtorin valinnasta ei ollut vielä tehty.

Päätös oli kuitenkin ilmeisesti jo loppuunlyöty, ja kulisseissa valmistauduttiin täyttä päätä rehtorivalinnan julkistamiseen. Luottamuksellisista syistä Makarow ei ollut vielä aiemmin maininnut Aamulehdelle loppukierroksella olevien hakijoiden nimiä, kuten oikein onkin. Kyseenalaisempaa on, että torstaina, kun päätös oli jo nähtävästi selvä, hän ei sanonut asiasta mitään yliopiston dekaaneille eikä konsistorin jäsenille. Tällä kertaa yliopiston edustajisto, jota päätös olennaisesti kosketti, pidettiin asiasta pimennossa, mutta median suuntaan tieto kyllä kulki. Tampere3-hankkeen viestintäjohtaja Katja Kannonlahti otti samoihin aikoihin yhteyttä tuttuun aluetoimittajaan vihjaisten tälle, että Tampereen yliopiston uusi rehtori olisi maanantaina haastateltavissa. Konsistorin jäsenet eivät saaneet tietoa uudesta rehtorista siirtymäkauden hallitukselta, vaan asiasta tiedustelleelta toimittajalta viikonlopun aikana.

Tiedonkulku uuden yliopiston instituutioiden välillä sujuu siis loistavasti, ainakin jos siirtymäkauden hallitukselta kysyy. Valittu menettely ei toisaalta sinänsä yllätä, kun pitää mielessä siirtymäkauden hallituksen yleisen suhtautumisen konsistoriin ja sen asemaan. Kyseessähän on vain yliopistoyhteisön vaaleilla valitsema edustajisto. Miksi heidän pitäisi tietää yhtään mitään siitä, onko yliopistolle valittu uusi rehtori? Sinänsä tietysti on myönteistä, että rehtori on valittu, koska tähän saakka on vallinnut huoli siitä, että parhaillaan istuva nurkanvaltaushallitus saattaisi käyttää de facto rehtorin valtaa koko siirtymäkauden loppuun asti.

Rehtorin nimeä ei vielä ole tiedossa. Koska johtosäännön korjauksien jälkeen rehtorilta edellytetään tohtorin tutkintoa, niin ainakin drinkkirobotti on karsiutunut pois pelistä.

 

29873104_10155868818149219_6750249499782405574_o

Posted in Yleinen, Yliopisto | Tagged , , , , , , , , , , , , | Leave a comment

Konsistori ja yliopistolaki

Kuvahaun tulos haulle tampere3  Kuvahaun tulos haulle scales of justice

 

Lämpimän kevään myötä myös kolean talven aikana puhuttanut Tampere3-prosessi puhkesi huhtikuiseen kukkaan. Valitettavasti tälläkin kertaa kyseessä oli fleur du mal, ja kukkaan puhkesi samalla myös jo keskitalvella versonut yliopiston sisäinen oikeustaistelu. Prosessi sai alkunsa uuden johtosäännön esittelystä helmikuussa ja sitä seuranneessa ulosmarssissa ja jatkui luontevasti konsistorivaaleihin, jotka käytiin mahdollisesti laittomissa oloissa ja vaalisääntöä kiertäen. Konsistorivaalien jälkeen vuorossa on konsistorin järjestäytyminen, ja eräs uuden johtosäännön keskeisistä ongelmakohdista liittyy konsistorin puheenjohtajuuteen. Yliopiston itsehallinnon puolesta kampanjoineet ja konsistoriin valitut Tampereen yliopiston tutkijat ja opettajat pitivät selvänä, että konsistorin tulisi valita puheenjohtajansa itse keskuudestaan. Yliopistosäätiön kanta, joka istutettiin myös kiistanalaiseen johtosääntöön, oli se, että hallitus nimittäisi konsistorin puheenjohtajana toimivan provostin, ja samaten myös konsistorin tilapäinen puheenjohtaja nimitettäisiin siirtymäkauden hallituksen toimesta. Näissä merkeissä tehtävän sai Johtamiskorkeakoulun dekaani Antti Lönnqvist.

Lönnqvist on tavallaan myönteinen vaihtoehto, mutta hänen valintaansa liittyy myös kiinnostava kysymys. Omien tietojeni mukaan — ja tässä kohtaa on syytä tähdentää, että kyse on kuulopuheista — Lönnqvist olisi ollut kiinnostunut asettumaan itsekin ehdolle konsistorivaaleissa. Tampereen yliopistolla oli kuitenkin ehdokasasettelun aikana vielä kuviteltu, että yliopiston uusi vaalisääntö olisi tehty noudatettavaksikin, ja dekaanina hän ei voinut asettua ehdolle. Tilanne kääntyi kuitenkin lopulta täydeksi ilveilyksi Tampereen Teknillisen Yliopiston neljän dekaanin ja vararehtorin ilmoittauduttua joka tapauksessa ehdokkaiksi; kaksi heistä tuli myös valituiksi. Skisman seurauksena hallintojohtaja ei voinut muuta kuin nostaa kätensä pystyyn, ja TTY:n puolelta ehdolle asettuneet johtoportaan edustajat oli pakko hyväksyä vaalisääntöä luovasti tulkiten, vaikka TaY:n piirissä oli alun alkaen lähdetty siitä, että omat dekaanit eivät voisi asettua ehdokkaiksi. Vaalisääntöepisodi mielessä pitäen kaukana ei ole ajatus, että konsistorin puheenjohtajuus on nyttemmin annettu Lönnqvistille ikään kuin hyvityksenä mainitusta farssista. Mutta kuten sanottu, Lönnqvist on henkilönä sinänsä kelpo valinta.

Ongelma on kuitenkin edelleen periaatteellinen ja liittyy konsistorin oikeuteen valita oma puheenjohtajansa. Näissä merkeissä esiin marssi tornistaan jälleen kerran johtosäännön esitaistelija, siirtymäkauden hallituksen pomo Marja Makarow, joka selosti oitis paikalla, miten konsistorin puheenjohtajan nimittäminen konsistorin ulkopuolelta on “luontevaa” ja “johdonmukaista”, vaikka johtosääntö on todettu kahden perustuslakiin ja hallinto-oikeuteen erikoistuneen juristin toimesta ongelmalliseksi, ja sen kohtalo on parhaillaan eduskunnan oikeusasiamiehen käsiteltävänä. Erityisen luontevaa ja johdomukaista on Makarowin mielestä se, että konsistorille nimitetty puheenjohtaja on äänivaltainen ja pääsee äänestämään omasta valinnastaan. Käytännössä siirtymäkauden hallitus on siis nimittänyt konsistoriin yhden äänivaltaisen jäsenen ohi vaalien.

Makarow on perustellut äänivaltaisen puheenjohtajan nimittämistä konsistoriin sillä, että “samoin uuden yliopiston tiedekuntaneuvostoissa niiden puheenjohtajana toimivalla dekaanilla on äänivalta, vaikkei hän ole vaaleilla valittu jäsen”. Vertaus ei ole ainoastaan ontuva, vaan täysin rampa, koska yliopistolain sanamuoto on täysin erilainen tiedekuntaneuvostojen ja konsistorin osalta. Tiedekuntaneuvostoista yliopistolain 27§ toteaa suoraan ja yksiselitteisesti, että “tiedekunnassa tai siihen rinnastettavassa yksikössä on monijäseninen hallintoelin, jonka puheenjohtajana toimii yksikön johtaja.” Sen sijaan konsistorin asemaa käsittelevä 26§ toteaa vain “hallintoelimen jäsenet valitsee asianomainen yliopistoyhteisön ryhmä”, ja koska puheenjohtajasta ei ole säädetty erikseen, oletusarvo on, että myös puheenjohtajan tulee olla konsistorin vaaleilla valittu jäsen, jonka konsistori itse valitsee keskuudestaan. Asiaan liittyy myös se puoli, että konsistorin oma auktoriteetti yliopistoyhteisöä edustavana tahona on olennainen perustuslain takaaman yliopistoautonomian kannalta. Asiasta ovat antaneet lausuntonsa julkisoikeuden professori Juha Lavapuro ja hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää, ja koko kysymys on tämänhetkisen oikeustaistelun keskiössä.

Se, miten tilanne purkautuu, nähtäneen konsistorin järjestäytyessä 19. huhtikuuta, eli ylihuomenna. Todennäköisesti asia ei ole läpihuutojuttu Makarowin toiveista huolimatta. Konsistorivaalit olivat Tampereen yliopistolla ehdoton voitto yliopiston itsehallintoa puolustaneille ehdokkaille sekä professorien että muun tutkimus- ja opetushenkilökunnan kiintiöissä, ja johtosäännön vastaisessa protestissa vahvasti mukana ollut yliopistotutkija Hanna Kuusela sai 270 henkilökohtaista ääntä. Konsistoriin nousseet Tampereen yliopiston opiskelijajäsenet ovat niin ikään reagoineet siirtymäkauden hallituksen itselleen ottamaan nimitysvaltaan kielteisesti. Miten sitten käyneekään, siirtymäkauden hallitukselle tuskin voi antaa järin korkeita pisteitä Makarowin mainitseman “luontevuuden” saralla. Johdonmukaisuus sen sijaan on ollut eittämättä periaate, jota siirtymäkauden hallitus on noudattanut antaumuksella, ainakin mitä toimenpiteiden laillisuuden varmistamisen laiminlyöntiin, kehnoon hallinnointiin ja ylipäätään pään loputtomaan seinään hakkaamiseen tulee.

Posted in Yleinen, Yliopisto | Tagged , , , , , , , , , , , , , , , , , , | Leave a comment