Taistelu autonomiasta

Tampereen yliopiston konsistori teki tänään historiallisen päätöksen “strategisesta ja riippumattomasta hallituksesta”. Konsistori päätti kymmenellä äänellä kymmentä vastaan, että yliopistoyhteisön jäsenet “vaarantavat yliopiston hallituksen riippumattomuuden”, ja yliopistolaisia ei tule hallitukseen valita. Kuten on jo käynyt tavaksi, jakolinja kulki Tampereen yliopiston ja Tampereen teknillisen yliopiston välillä. Äänestyksen tasapeli ratkesi konsistorin tilapäisen puheenjohtajan dekaani Antti Lönnqvistin äänellä. Lönnqvist on nimitetty ohi vaalien, mahdollisesti vastoin yliopistolakia, ja hänen vallankäytöstään on tehty valitus hallinto-oikeuteen. Kaikki kymmenen vähemmistöön jäänyttä Tampereen yliopiston konsistoriedustajaa jättivät eriävän mielipiteen päätöksestä.

Täysin ulkopuolisista koostuvat hallitukset ovat säätiöyliopistoissa enemmänkin sääntö kuin poikkeus, mutta olennaista on muistaa, että säätiöyliopistoillakin on autonomiansa puitteissa oikeus valita yliopistoyhteisön edustajia hallitukseen. Tästä on säädetty selvin sanoin Suomen laissa, ja asiasta on myös perustuslakivaliokunnan lausunto, jota on moneen kertaan siteerattu. Paitsi, että asia kuuluu kiistatta yliopistoautonomian kulmakiviin, sillä on myös käytännön puolensa, ja OAJ:n yliopistoasiamies Hanna Tanskanen huomautti vastikään henkilöstön edustuksesta luottamusta lisäävänä asiana. Nyt tehty kirjaus siitä, että yliopiston hallituksen tulisi kategorisesti sulkea yhteisön edustajat hallituksen ulkopuolelle on ainutlaatuinen, eikä edes Aalto-yliopiston johtosäännössä ole moista kohtaa. Mahdollisuus yhteisön omasta edustuksesta on säätiöyliopistoissa säilytetty, mutta Tampere3-prosessissa halutaan viedä sekin. Kaiketikin tämä on paljonpuhuttua “osallistavuutta”.

Sinänsä päätös merkitsee vain luonnollista lakipistettä uuden yliopiston perustamiseen johtaneessa tapahtumaketjussa, joka on ollut maamme yliopistoinstituution historiassa ainutlaatuinen Kafkaa ja Orwellia yhdistelevä esimerkki huonoista päätöksistä, huonosta hallinnosta ja lain kannalta kyseenalaisista toimista. Säätiöyliopistomalli itsessään saapui Tampereelle opetus- ja kulttuuriministeriön painostuksesta, ja vielä Tampere3-prosessin alkuvaiheessa Tampereen yliopistokollegio suositteli julkisoikeudellisena yliopistona pysyttelyä. Asiaan kuului sekin, että ministeriö käytti vahvasti painostusta myös siinä, miten perustetun korkeakoulusäätiön hallituksesta tuli suoraan uuden yliopiston siirtymäkauden hallitus.

Siirtymäkauden hallituksen otteet olivat käyneet selväksi jo aiemmin, sillä korkeakoulusäätiön hallituksen roolissaan he olivat yrittäneet rekrytoida uudelle yliopistolle rehtoria, ilman mitään mandaattia ja vastoin lakia. Helmikuussa keskiöön nousi siirtymäkauden hallituksen esittelemä yliopiston uusi johtosääntö, joka valmisteltiin ilman, että sitä olisi esitelty ennalta edes vanhan yliopiston hallitukselle tai rehtorille. Johtosääntö oli todennäköisesti laiton. Tampereen yliopistoyhteisön enemmistö teki tiettäväksi, ettei se hyväksyisi johtosääntöä.  Yliopistoyhteisö protestoi marssimalla joukolla ulos, ja enemmistö yliopiston henkilöstöstä allekirjoitti adressin johtosääntöä vastaan. Johtosääntöön tehtiin tämän jälkeen minimaaliset korjaukset, mutta sen laillisuus pysyi yhä kyseenalaisena. Yliopiston kaikki henkilöstöjärjestöt ja ylioppilaskunta tekivät johtosäännöstä valituksen eduskunnan oikeusasiamiehelle. Osuvimmin korjattua johtosääntöä luonnehti rehtori Laakso, joka totesi yliopistolla sääntömuutosten jälkeen välittömästi pidetyssä joukkokokouksessa “jos kaikki asiat menevät oikein hyvin, on olemassa mahdollisuus, että kaikki on sittenkin laillista, lain mahdollisimman kirjaimellisen määritelmän mukaan.”

Kaikki ei mennyt hyvin. Yliopistoyhteisön tyytymättömyys purkautui huomattavan aktiivisena osallistumisena konsistorivaaleihin, joilla pyrittiin saamaan muutosta aikaiseksi. Vaalit itsessään käytiin tavalla, joka salli Tampereen Teknillisen Yliopiston ehdokkaiden kiertää vaalisääntöä, jos kohta tämä oli vähämerkityksellisimpiä erheitä muutenkin sekavassa prosessissa. Varsinaisissa konsistorivaaleissa itsehallintoa kannattaneet ehdokkaat voittivat Tampereen yliopiston puolella vaalit selvin numeroin sekä professori- että tutkijakiintiössä. Tilanne muuttui kuitenkin taas erikoiseksi, kun konsistorivaalien jälkeen konsistorin ei sallittu valita puheenjohtajaansa keskuudestaan, vaan siirtymäkauden hallitus istutti konsistorille puheenjohtajan, jolla ei ollut sen paremmin lainmukaista kuin vaaleissa annettua mandaattia. Tämän seurauksena konsistori repesi heti ensimmäisessä kokoontumisessaan, ja Tampereen yliopistoa edustaneet konsistoriedustajat tekivät puheenjohtajan asemasta valituksen hallinto-oikeuteen.

Seuraava vaihe oli tänään ratkennut hallituskysymys. Yliopiston hallituksen nimittäminen kuului konsistorille, ja nimittämisen valmistelua varten alettiin koota nimityskomiteaa. Uudenkin johtosäännön mukaan nimityskomitean kokoamisessa päävastuu kuului konsistorin varapuheenjohtajalle, professorikiintiötä edustaneelle Mari Hatavaralle, joka oli vaaleilla valittu jäsen. Komiteassa on korkeakoulusäätiön perustajille varattu kolme paikkaa, ja varapuheenjohtaja pyrki lähestymään tasapuolisesti mahdollisimman monia korkeakoulusäätiön perustajia tiedustellen näiden ehdokkaita. Korkeakoulusäätiössä johtovaltaa viidenkymmenentuhannen euron vaatimattomalla pääomalla käyttelevälle Teknologiateollisuudelle ja Tampereen kaupungille tämä ei käynyt, koska he halusivat säätää näistä kolmesta paikasta yksin, minkä lisäksi siirtymäkauden hallituksen jäsenet havittelivat itselleen jatkoaikaa uudessa hallituksessa. Samalla haluttiin varmistaa, ettei hallitukseen vahingossakaan nimettäisi yliopistoyhteisön omia edustajia, vaikka vaatimus hallitusedustuksesta oli sisältynyt ulosmarssineen yliopistoyhteisön enemmistön allekirjoittamaan vetoomukseen.

Hallituksen nimittämisprosessi piti siis kaapata konsistorilta pois. Ensin siirtymäkauden hallitus muutti itse kirjoittamaansa johtosääntöä omavaltaisesti — samaa johtosääntöä, johon he yliopistoyhteisön massaprotestin jälkeen olivat tehneet vain ehdottomat vähimmäismuutokset. Tässä kohtaa jo aiemmin taistelukentäksi muuttunut prosessi siirtyi täydelliseen poikkeustilaan. Protestin jälkeen annettuja pieniä myönnytyksiä vyörytettiin nyt sopivissa kohdin takaisin, muun muassa sitomalla yliopistolle nimityskomiteassa varatut paikat vain tiettyihin tieteenaloihin. Toteutettu operaatio oli pirullisuudessaan kiistatta ensiluokkaista “strategista johtajuutta”, jos kohta tuskin sillä tavalla kuin juhlapuheissa annettiin ymmärtää. Yliopiston omalta lakimieheltä tilattiin lausunto, jonka mukaan yliopistoyhteisöllä ei tulisi olla edustusta hallituksessa. Teknologiateollisuus käynnisti lobbauksen asian puolesta. Nurkanvaltaajien harmiksi tällä kertaa opetus- ja kulttuuriministeriön oli kuitenkin pakko antaa lausunto, jossa tunnustettiin yliopistoyhteisön oikeus edustukseen omassa hallituksessaan.

Tilanteessa, jossa konsistorin jäsenet jakautuivat 10-9 täpärän enemmistön kannattaessa itsehallintoa, oli ohi vaalien ja mahdollisesti vastoin lakia nimitetty puheenjohtaja nyt avainasemassa. Lönnqvist oli myös käyttänyt äänivaltaansa aina tarpeen tullen, katsoen toimivansa hallituksen mandaatilla johtaessaan edustajistoa, joka oli saanut mandaattinsa yliopistoyhteisöltä. Loppusilauksen kuvio sai, kun TTY:n konsistoriedustajat masinoivat epäluottamuslauseen itsehallinnon ja konsistorin auktoriteetin puolesta toimineelle varapuheenjohtaja Hatavaralle, jonka oli pakko erota. Tänä perjantaina konsistori lopulta päätti sulkea yliopistolaiset hallituksen ulkopuolelle.

Vaikutukset ovat olleet musertavat. Helmikuusta asti, sen jälkeen kun uusi johtosääntö tuli julki — tätä ennen avointa keskustelua Tampere3-prosessista ei juurikaan rohkaistu –Tampereen yliopiston yliopistoyhteisö ja sitä edustavat tahot ovat joka käänteessä vastustaneet kaikkia lainvastaisuuksia, kyseenalaisuuksia ja yliopistoautonomian vastaisia toimia. Käytännössä niin ikään joka käänteessä tämä kaikki on survottu yliopistoyhteisön kurkusta alas väkisin. Yliopistoyhteisön toiveita ja näkemyksiä ei ole kertaakaan haluttu huomioida, eikä yliopistoyhteisölle ole annettu todellista mahdollisuutta osallistua uuden yliopiston perustamiseen. Silloin kun yhteisö on yrittänyt ottaa tässä aloitteen, heidät on isketty joka kerta maahan. Pitkän uran tehneet professorit kuten Pertti Alasuutari puhuvat nyt avoimesti halustaan jättää yliopisto. Tutkijayhteisö, joka tuntee jo muutenkin alituista painetta tulevasta rahoituksesta, reilusta palkasta tai työsuhteen jatkumisesta, on uupunut ja demoralisoitunut. Yliopiston autonomiset instituutiot ovat vielä toistaiseksi olemassa paperilla ja niiden puitteissa on käyty jatkuvaa oikeustaistelua ja käydään yhä. Mutta käytännössä kampuksilla vallitsee ministeriön ja korkeakoulusäätiöön mitättömän panostuksen tehneiden sijoittajien tänne istuttaman hallinnon itsevalta ja mielivalta.

Se taistelu, jota Tampereella on käyty yliopistoautonomian puolesta ja käydään yhä on ratkaisevaa koko maan kannalta. Maan nykyisen hallituksen aikana on toisinaan puhuttu “luovasta tuhosta”. Se, mitä nyt nähdään Tampereella on enää vain pelkkää tuhoa. Se on päämäärätöntä tuhoa, joka kohdistuu maamme siihen instituutioon, jonka varassa on korkeimman sivistyksen toteuttaminen kansakuntamme parhaaksi. Se on tulevaisuuden tuhoamista.

Advertisements
Posted in Yliopisto | Tagged , , , , , , , , , , , , , | 3 Comments

Kun ihminen ratkaisee

 

Tampereen uuden yliopiston konsistori kokoontui eilen, maanantaina 11. kesäkuuta. Yliopiston tulevan hallituksen nimitysprosessi oli noussut valokeilaan viime viikolla, ja keskeinen kysymys koski yliopistoyhteisön omaa edustusta hallituksessa. Konsistorilla oli käytössään kaksi keskenään vastakkaista lainopillista tulkintaa, mutta poikkeuksellisesti opetus- ja kulttuuriministeriö antoi kerrankin lausunnon yliopistoautonomian tueksi ja totesi, ettei yhteisön edustukselle hallituksessa ole esteitä. Tampereen korkeakoulusäätiön perustajissa johtovaltaa käyttävän Teknologiateollisuuden toimitusjohtajaa Jorma Turusta ei ministeriön lausunto hätkähdyttänyt, vaan hän antoi välittömästi lausunnon, jossa hän käytännössä edellytti täysin yliopiston ulkopuolisista koottua “riippumatonta” hallitusta.

Asia sai loppuviikosta myös mediahuomiota sosiologian akatemiaprofessori Pertti Alasuutarin arvosteltua Suomen Kuvalehdessä “hallintorakennetta, jossa henkilöstö on syrjäytetty”.  Tampere3-prosessiin otti samassa hengessä kantaa myös professori Frans Mäyrä, jonka johtama pelitutkimuksen huippuyksikkö edustaa sitä huippututkimusta, jonka etua Teknologiateollisuus väittää ajavansa. Kannanottojen myötä konsistorin 11.6. järjestetty kokous, jonka asialistalla mainittu kysymys “strategisesta ja riippumattomasta hallituksesta” oli, näytti muodostuvan ratkaisevaksi.

Hallituskysymys siirtyi perjantaihin, mutta sen sijaan heti kokouksen alkaessa saatiin todistaa erikoista näytelmää Tampereen Teknillisen Yliopiston kaikkien yhdeksän konsistoriedustajan ilmaistessa yhteisrintamassa epäluottamuksensa konsistorin varapuheenjohtaja Mari Hatavaraa kohtaan. Hatavara valittiin kevään vaaleissa konsistoriin professorikiintiön eniten ääniä saaneena ehdokkaana, ja johtosäännön mukaisesti varapuheenjohtajan paikka kuuluu konsistorissa professoriedustajalle. Varapuheenjohtajana Hatavara on valmistellut yliopiston hallituksen nimityskomitean asettamista ja pitänyt tehtävässään kiinni laillisuudesta, itsehallinnosta ja vaaleilla valitun konsistorin oikeudesta nimittää yliopiston hallitus.

Konsistorin kaikille jäsenille yhteisesti sähköpostitse lähetetyssä TTY:n edustajien moitekirjeessä Hatavaran toiminta oli käännetty silkaksi myrkyksi. Laillisuuden ja itsehallinnon varjeleminen kääntyi “omien tarkoitusten ajamiseksi”, ja nimityskomitean asettaminen ja korkeakoulusäätiön perustajille lähetetyt prosessiin kuuluvat viestit olivat “omatoimista lausuntojen pyytämistä”. Ehkä vangitsevin moitekirjeessä oli kohta, jossa TTY:n konsistoriedustajat ilmoittivat, etteivät he hyväksy “[korkeakoulusäätiön] perustajien pääoman ja säätiön muun pääoman merkityksen vähättelyä, mitä ikinä tämä sitten onkaan. Se, että niinkin epämääräinen seikka kuin kunnioitus ulkopuolista pääomaa kohtaan nousee yliopistoautonomiaa merkittävämmäksi asiaksi ja riittää syyksi konsistorin varapuheenjohtajaa vastaan tehtailtuun epäluottamuslauseeseen kertoo paljon. Ennen kaikkea se alleviivaa vain entisestään, miten Tampere3-prosessi on nostanut esiin ristiriidan ulkopuolisen rahoituksen ja yliopiston itsenäisyyden välillä.

Tilanteessa, jossa koko TTY:n edustajisto ilmaisi epäluottamuksensa, Hatavaralla ei käytännössä ollut muuta mahdollisuutta kuin erota pakon edessä itse. TTY:n edustajat vaativat myös “kunnioittamaan perustajien tahtotilaa”, joka kaiketikin viittaa edellä mainittuun Teknologiateollisuuden toimitusjohtajan esittämään vaatimukseen täysin ulkopuolisista koostuvan hallituksen nimittämisestä. Samaten TTY:n edustajat vaativat kunnioittamaan myös “perustajien keskenään sopimaa koordinaatiota hallituksen valintaprosessissa”, mikä sekin viitannee Teknologiateollisuuden vaatimukseen koordinoida perustajille kuuluvat kolme paikkaa hallituksen nimityskomiteassa. Se, että samaan aikaan yliopistolle vaaditaan säätiön perustajien taholta “riippumatonta” hallitusta, on eräänlainen irvokkuuden huipentuma.

Tampereen yliopistolla tapahtuva nurkanvaltaus kulminoitui siis eilen luontevasti yliopiston autonomian puitteissa toimineen konsistorin varapuheenjohtajan syrjäyttämiseen. Kaiken lisäksi kahden yliopiston välinen vastakkainasettelu vain kärjistyi entisestään, mikä sellaisenaan osoittaa, miten onnettomalle pohjalle yliopistofuusio on rakentunut alusta asti. Uuden yliopiston brändivideo viljeli ponnekkaasti iskulausetta “Ihminen ratkaisee”, mutta näyttää siltä, että vieläkin enemmän ratkaisee siirtymäkauden hallituksen ja Teknologiateollisuuden tahto.

Posted in Yliopisto | Tagged , , , , , , , , , , , , , , , , | Leave a comment

Palatsivallankaappaus

  Kuvahaun tulos haulle coup

Reilu viikko sitten Tampereen yliopiston siirtymäkauden hallitus teki erikoisen siirron. Vihkiydyttyään aiemmin järkähtämättömästi helmikuussa esittelemäänsä johtosääntöön ja vaadittuaan sen tarkkaa noudattamista “strategisen johtamisen” nimissä hallitus totesi, että johtosääntöä voi sittenkin muuttaa, vieläpä samaan aikaan kun konsistori on ottanut hoitaakseen yliopiston hallituksen monipolvisen nimeämisprosessin. Käytännössä yliopiston hallinto on ollut tästä asti de facto poikkeustilassa, ja yliopiston uuden hallituksen nimeäminen tapahtuu yhtä kyseenalaisissa oloissa kuin kaikki muutkin Tampere3-prosessin tähänastiset kuviot. Konsistorin jäsen Hanna Kuusela kuvaili blogissaan perusteellisesti johtosääntöön ad hoc ja täysin yksipuolisesti tehtyjä muutoksia; tässä riittää, kun toteaa, että uusien muutosten puitteissa on annettu konsistorin tilapäiselle puheenjohtajalle valtuudet osallistua yliopiston hallituksen nimitysprosessin valmisteluun, ja nimityskomitean jäsenille on määrätty tieteenalakohtaiset kiintiöt.

Molemmat häthätää tehdyt muutokset johtosääntöön —  josta on, tätä ei voi liiaksi korostaa, jo nyt tehty valitus eduskunnan oikeusasiamiehelle mahdollisesti perustuslain vastaisena — ovat oireellisia. Osin ne voi nähdä osoituksena arvovaltasodasta ja siirtymäkauden hallituksen yrityksenä vyöryttää takaisin helmikuisen ulosmarssin seurauksena saatuja myönnytyksiä. Yliopistolle alun alkaen ehdotettu johtosääntö asetti alakohtaiset kiintiöt peräti konsistorin jäsenille, mutta tästä jouduttiin luopumaan yliopistolaisten protestin seurauksena; nyt sama käytäntö on haluttu naulata kiinni hallituksen nimityskomiteaan. Samaten johtosäännön luonnos asetti nimityskomitean puheenjohtajuuden korkeakoulusäätiön perustajille. Ulosmarssin jälkeen puheenjohtajuus oli pakko luovuttaa konsistorille, ja komitean asettamista on tuolloin asetetun johtosäännön puitteissa vetänyt konsistorin varapuheenjohtaja, professori Mari Hatavara, joka on vaaleilla valittu jäsen. Uusi sääntömuutos on tuonut kuvioon nyt mukaan siirtymäkauden hallituksen nimittämän konsistorin tilapäisen puheenjohtajan, dekaani Antti Lönnqvistin, joka ei ole vaaleilla valittu jäsen, ja jonka asema on lain kannalta ristiriitainen ja parhaillaan menossa hallinto-oikeuden käsiteltäväksi.

Lönnqvistille annetut valtuudet ovat kohta, jonka perusteella voinee arvioida tehtyjen muutosten perimmäisen tarkoituksen. Johtosäännön mukaan konsistorin puheenjohtajana toimii yleensä yliopiston akateemisena rehtorina palveleva provosti, joka ei kuitenkaan osallistu hallituksen nimittämiseen tai edes sen valmisteluun millään tavalla. Tähän nimenomaiseen johtosäännön kohtaan ei nytkään kajottu. Muutoksilla lavennettiin vain ja ainoastaan siirtymäkaudeksi nimetyn konsistorin tilapäisen puheenjohtajan valtuuksia osallistua hallituksen nimeämisvalmisteluihin. Muutos on siis selvästi Lönnqvistiä varten räätälöity, ja hänelle on annettu valtuuksia, joita edes aikanaan nimettävällä provostilla ei ole. Olennaista on, että yliopistoyhteisön mandaatilla valitun konsistorin valta on kaventunut, kun taas siirtymäkauden hallituksen nimittämä puheenjohtaja on saanut tavallaan eräänlaiset poikkeustilavaltuudet.

Se, että tämä tapahtuu kesken hallituksen nimittämisprosessin kertoo tietysti siitä, että siirtymäkauden hallitus ja sitä kautta Tampereen korkeakoulusäätiön hallitus haluavat vallan päättää myös yliopiston uudesta hallituksesta, ja vaaleilla valittu, valtuuksistaan ikävällä tavalla kiinni pitävä konsistori on tässä vain tiellä. Kyse on palatsivallankaappauksesta, jossa yliopistoyhteisön valitsemalle edustajistolle kuuluva valta siirretään kynänpiirroilla pienelle klikille, joka voi päättää omista seuraajistaan tai tarvittaessa vaatia jatkokautta. Tiettyä pirullista irvokkuutta on siinä, että tämä yliopistoautonomian alasajo tapahtuu samaisen autonomian suojissa. Korkeakoulufuusion junioripartnerina olevan Tampereen Ammattikorkeakoulun kohdalla asia sujui yksinkertaisemmin; korkeakoulusäätiön hallitus ehdotti suoraan kolmea omaa jäsentään TAMKin hallitukseen, ja kaikki nämä voideltiin yhtiökokouksen toimesta suoraan kaipaamiinsa pesteihin. Kuten asiaan kuuluu, korkeakoulusäätiön perustajiin kuuluvien Teknologiateollisuuden ja Tampereen kaupungin taholta on totta kai tahdikkaasti lähestytty opetus- ja kulttuuriministeriötä, jonka nähtävästi toivotaan ohjeistavan konsistoria taipumaan suositeltuihin päätöksiin hallituksen nimityskomitean osalta.

Tampereen uuden yliopiston hallituksen osalta kiehtova kysymys on se, onko yliopistoyhteisön edustajilla ylipäätään mitään asiaa hallitukseen, vai koostuuko tuleva hallitus täysin ulkopuolisista toimijoista. Hallituksen varsinainen nimittäminen kuuluu yhä edelleen konsistorille, jonka valtaa on yritetty murentaa ylläkuvatulla tavalla. Tiedossa on, että korkeakoulusäätiön hallituksen toiveena on saada uudelle yliopistolle “strateginen ja riippumaton hallitus”, ja yliopiston lakimiehet ovat vastikään tuottaneet lausunnon, jossa “riippumattomuus” määritellään varsin eksklusiivisesti.

Toinen lakimieslausunto on yliopiston ulkopuoliselta lakimieheltä, joten saman järkeilyn puitteissa sitä voi pitää riippumattomana ja intressiyhteyksistä vapaana lausuntona. Tässä kohtaa johtopäätökset ovat kuitenkin jännittävällä tavalla täysin päinvastaiset.

Ainoa, mitä palatsivallankaappauksen sinetöimiseen ja Tampereen yliopistoautonomian riisumiseen tarvitaan on hallituksen nimitysprosessin vieminen väkisin loppuun kuvatun “riippumattomuuden” puitteissa. Mitä todennäköisimmin tämä on Tampereen yliopiston oikeustaistelun seuraava polttopiste. Tällä hetkellä on olemassa kaksi keskenään vastakkaista lainopillista tulkintaa, joista toinen on sopusoinnussa perustuslain ja yliopistolain tarkoittaman yliopistoautonomian kanssa, ja toinen puolestaan harjoitetun “strategisen johtajuuden” kanssa. Toinen lausunto suosittelee toimimista klassisen laillisuusperiaatteen puitteissa, toinen pyrkii soveltamaan ja muovaamaan lain tulkintaa läpinäkyvän tarkoitushakuisesti.

Mikäli prosessi on jotain opettanut, niin yhden asian: milloin ikinä eduskuntavaalit ovatkaan, niin tulevan hallituksen on avattava yliopistolaki uudestaan ja kirjoitettava säätiöyliopistoja koskevat pykälät uudelleen raudanlujiksi, tavalla joka tukee, vahvistaa ja suojelee yliopistoautonomiaa kaikenlaisilta murentamis- ja kaappausyrityksiltä. Sote- ja aluehallintoasiat ovat viime aikoina olleet korostetusti keskiössä. Mutta vähintäänkin yhtä tärkeää on se, että maa saisi viimeinkin todellisen sivistyshallituksen.

 

 

Posted in Yliopisto | Tagged , , , , , , , , , , , , | Leave a comment

Säätiö ja nurkanvaltaus

Kuvahaun tulos haulle tampere3  

Uuden uljaan Tampereen yliopiston magentaan sävytetyn kasvologon varjossa yliopiston hallituksen nimitysprosessi on saavuttamassa lakipisteensä. Kuten lähes kaikki muutkin yliopistofuusioon liittyvät asiat — niitä on listattu täällä — myös hallituksen nimittäminen on ollut tämän päivän poliittista retoriikkaa lainaten raskas prosessi, johon on sisältynyt runsain mitoin kipeitä toimia. Esimakuna toimien kipeydestä konsistori sai heti alkuun eteensä vaatimuksen siirtymäkauden hallituksen jäsenten toimikauden jatkamisesta kassakaappisopimuksen nojalla, josta konsistorin jäsen Hanna Kuusela kertoi heti tuoreeltaan yksityiskohtaisesti.

Huolimatta yrityksestä riistää konsistorilta sille yliopistoautonomian puitteissa kuuluva päätösvalta, yliopiston hallituksen nimitysprosessi pyörähti kuitenkin käyntiin yllättäen täysin lainmukaisesti. Konsistorin varapuheenjohtaja, professorikiintiötä edustava Tampereen yliopiston Suomen kirjallisuuden professori Mari Hatavara, otti asiassa vetovastuun ja aloitti tunnustelut Tampereen yliopistosäätiön perustajien kanssa. Hallituksen nimityksen valmistelu kuuluu konsistorin asettamalle nimityskomitealle, jonka esityksen pohjalta konsistori nimittää hallituksen. Uuden säätiöyliopiston johtosäännön mukaan komiteassa on kuusi jäsentä. Kolme näistä edustaa säätiöyliopiston perustajia ja muut kolme puolestaan yliopistoyhteisön kolmea eri ryhmää, eli professoreja, opettajia ja tutkijoita sekä opiskelijoita.

Yliopistoyhteisön ulkopuolisten jäsenten edustus komiteassa on eräs uuden johtosäännön kiistanalaisia kohtia, joten vähemmän yllättäen tämä seikka nousi prosessin tuoreimmaksi kipukohdaksi. Rajua linjaa ovat säätiön perustajista vetäneet Tampereen kaupunki sekä Teknologiateollisuus, jolle uusi yliopisto on muutenkin ollut eräänlainen nurkanvaltausoperaatio. Käytännössä molemmat tahot ovat ottaneet itselleen johtovallan komitean jäsenten nimittämisessä — epävarmaa on, missä määrin muita perustajia on kuultu — ja ovat nyt viimeisimpänä käänteenä vaatineet konsistoria hyväksymään kaikki omat kolme ehdokastaan. Kuten niin usein ennenkin Tampere3-saagassa, perusteluksi esitetään ennalta tehty kassakaappisopimus, tällä kertaa säätiön perustamiskirjaan sisällytetty maininta Teknologiateollisuuden ja Tampereen kaupungin sitoutumisesta prosessin koordinointiin. Eräille konsistorin jäsenille on samaten taas kerran muistutettu mahdollisista vahingonkorvausvelvoitteista, nähtävästi nyt jo toisen kerran tässä tarinassa. Ilmeisesti tällä on onnistuttu hiljentämään myös osa muista perustajatahoista, jotka niin ikään korvausvelvoitteiden pelossa eivät rohkene asettua säätiön perustamiskirjassa tehtyä sopimusta vastaan ja ovat olleet passiivisia omien ehdokkaidensa nimeämisessä kuun loppuun asetetun deadlinen jo sarastaessa. Sikäli kun tätä pelkoa on, se on täysin aiheeton.

Käytännössä kyse on säätiön yhden perustajatahon jatkuvasta ja kovin panoksin toteutetusta nurkanvaltausyrityksestä, jossa on jälleen kerran tarkoitus kävellä yliopistoautonomian ylitse. Säätiöyliopistossa voi pitää kohtuullisena, että säätiön perustajajäsenille suodaan tietynasteinen vaikutusväylä yliopistoon nähden — tässä kohtaa on hyvä tähdentää, että Teknologiateollisuuden ja sen tueksi asettuneen Tampereen kaupungin tapa jyrätä muiden perustajatahojen ylitse vahvoina vähemmistöosakkaina ei erityisesti edistä tätä tavoitetta — mutta viime kädessä yliopiston autonomian sinetöivä yliopistolaki ohittaa kaikki säätiön perustamiskirjan päätökset ja muut säännöt silloin kun nämä ovat keskenään ristiriidassa. Sekä julkisoikeuden professori Juha Lavapuro että hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää lähtivät lausunnoissaan siitä näkemyksestä, että vaaleilla valittuna yliopistoyhteisön edustajistona konsistorin auktoriteetti nimityskomiteaan nähden on yksiselitteinen ja ehdoton, olipa kyseessä sitten komitean asettaminen, sen jäsenten nimittäminen tai komitean esitysten hyväksyminen tai hylkääminen. Yhtä lailla perusteltua on, että konsistorille tulee taata mahdollisuus huomioida yliopistosäätiön perustajatahojen moninaisuus — tällä hetkellä porukassa on väkeä Väinö Tannerin Säätiöstä aina Suomen Punaiseen Ristiin ja Yhteiskunta-alan korkeakoulutettuihin — ja sitä myöten oikeus tehdä valitansa riittävän monesta ehdokkaasta. Sen sijaan kuvio on jälleen kärjistymässä Teknologiateollisuuden vyörytykseksi.

Opetus- ja kulttuuriministeriön suhtautuminen tuo vyyhtiin oman pikantin lisänsä. Ministeriö ei ole tällä hallituskaudella varsinaisesti kunnostautunut yliopistojen, saati sitten yliopistoautonomian ylimpänä ystävänä, ja tässäkin käänteessä ministeriö on päättänyt asettua tukemaan Teknologiateollisuutta ja kaupunkia. Käytännössä ministeriö, jonka tulisi lain nojalla toimivana valtiovallan edustajana varjella yliopistoautonomiaa on ryhmittynyt yliopistoyhteisön kahden ulkopuolisen tahon taakse yliopistoyhteisöä vastaan. Uuden yliopiston logoksi valitut katkonaiset ihmiskasvojen ääriviivat alkavat yhä enemmän vaikuttaaa yliopistoautonomian kuolinnaamion luonnostelmalta.

Huomattava tietysti on, että yliopistoyhteisöä edustavan konsistorin sisällä asiasta vallitsee niin ikään kahta näkemystä. Konsistorin ensi kokoontumisessa tapahtunut jakautuminen Tampereen Yliopiston ja Tampereen Teknillisen Yliopiston edustajien välillä on tullut julki myös tässä episodissa. Mitä ilmeisimmin osa TTY:n edustajista — jotka, tämä huomattakoon, muodostavat silti vähemmistön konsistorissa — olisi valmis ojentamaan hallituksen nimityskomiteassa säätiön perustajille varatut kolme paikkaa tarjottimella kaupungin ja Teknologiateollisuuden edustajille. Paljonpuhuttu “synergia” ja unelma yhtenäisestä uudesta yhtenäisestä yliopistosta ei käytännössä ole saanut kovinkaan hyvää lähtöstarttia, vaan päinvastoin luonut yliopistojen välille selvän ja kipeän vastakkainasettelun.

Selväksi on tullut, että Tampere3-prosessissa yhtäkään ainutta askelta ei ole mahdollista ottaa ilman tilanteen kärjistymistä hyvän hallintotavan, lain ja terveen järjen äärirajoille. Sinänsä ei ole mikään ihme, että yliopistofuusion tarinan epäselvyyksiä käsitellään nyt jo kahdessa eri oikeusasteessa, eduskunnan oikeusasiamiehen pöydällä ja Hämeenlinnan hallinto-oikeudessa.

 

Posted in Yliopisto | Tagged , , , , , , , , , , , , | Leave a comment

Tuntematon rehtori

Uuden uljaan Tampere3-yliopiston hallinto on lähestulkoon paikallaan. Mikäli jätetään huomiotta muutamia pikkuseikkoja kuten mahdollisesti perustuslain vastainen johtosääntö, vastoin vaalisääntöä suoritettu konsistorin ehdokasasettelu, yliopistolain kannalta kyseenalaisesti nimitetty konsistorin puheenjohtaja sekä konsistorin repeäminen jo järjestäytyessään puheenjohtajan arveluttavan menettelyn seurauksena, kaikki on jo viittä vaille valmista. Yliopisto tarvitsee enää vain rehtorin, tuon näkemyksellisen muutosjohtajan, jota on etsitty jo helmikuusta asti. Yliopistosäätiö viritteli tunnetusti rehtorihakua jo viime vuoden marraskuussa, mutta kompastui tuolloin perustuslakiin, mikä vaikuttaa muodostuneen Tampere3-prosessissa vallitsevaksi asiaintilaksi. Kaikki tämä edustaa eittämättä “strategisen johtamisen” kovinta kärkeä Suomessa tällä hetkellä.

Rehtorikandidaatin etsiskely on siis ollut näkyvästi käynnissä, ja reilu viikko sitten yliopiston nurkanvaltaushallituksen tilapäinen pomo Marja Makarow mainitsikin Aamulehden haastattelussa, että “rehtorin rekrytointi on edennyt pitkälle”. Viikkoa myöhemmin torstaina yliopiston oikeustaistelu saavutti uuden asteen konsistorin kokoontuessa ja haljetessa kahtia, kymmenen edustajan yhdeksästätoista pitäessä kiinni edustajiston oikeudesta valita oma puheenjohtajansa. Samana päivänä Makarow tapasi dekaanit ja konsistorin ja jätti nämä vielä tällöin siihen uskoon, että päätöstä rehtorin valinnasta ei ollut vielä tehty.

Päätös oli kuitenkin ilmeisesti jo loppuunlyöty, ja kulisseissa valmistauduttiin täyttä päätä rehtorivalinnan julkistamiseen. Luottamuksellisista syistä Makarow ei ollut vielä aiemmin maininnut Aamulehdelle loppukierroksella olevien hakijoiden nimiä, kuten oikein onkin. Kyseenalaisempaa on, että torstaina, kun päätös oli jo nähtävästi selvä, hän ei sanonut asiasta mitään yliopiston dekaaneille eikä konsistorin jäsenille. Tällä kertaa yliopiston edustajisto, jota päätös olennaisesti kosketti, pidettiin asiasta pimennossa, mutta median suuntaan tieto kyllä kulki. Tampere3-hankkeen viestintäjohtaja Katja Kannonlahti otti samoihin aikoihin yhteyttä tuttuun aluetoimittajaan vihjaisten tälle, että Tampereen yliopiston uusi rehtori olisi maanantaina haastateltavissa. Konsistorin jäsenet eivät saaneet tietoa uudesta rehtorista siirtymäkauden hallitukselta, vaan asiasta tiedustelleelta toimittajalta viikonlopun aikana.

Tiedonkulku uuden yliopiston instituutioiden välillä sujuu siis loistavasti, ainakin jos siirtymäkauden hallitukselta kysyy. Valittu menettely ei toisaalta sinänsä yllätä, kun pitää mielessä siirtymäkauden hallituksen yleisen suhtautumisen konsistoriin ja sen asemaan. Kyseessähän on vain yliopistoyhteisön vaaleilla valitsema edustajisto. Miksi heidän pitäisi tietää yhtään mitään siitä, onko yliopistolle valittu uusi rehtori? Sinänsä tietysti on myönteistä, että rehtori on valittu, koska tähän saakka on vallinnut huoli siitä, että parhaillaan istuva nurkanvaltaushallitus saattaisi käyttää de facto rehtorin valtaa koko siirtymäkauden loppuun asti.

Rehtorin nimeä ei vielä ole tiedossa. Koska johtosäännön korjauksien jälkeen rehtorilta edellytetään tohtorin tutkintoa, niin ainakin drinkkirobotti on karsiutunut pois pelistä.

 

29873104_10155868818149219_6750249499782405574_o

Posted in Yleinen, Yliopisto | Tagged , , , , , , , , , , , , | Leave a comment

Konsistori ja yliopistolaki

Kuvahaun tulos haulle tampere3  Kuvahaun tulos haulle scales of justice

 

Lämpimän kevään myötä myös kolean talven aikana puhuttanut Tampere3-prosessi puhkesi huhtikuiseen kukkaan. Valitettavasti tälläkin kertaa kyseessä oli fleur du mal, ja kukkaan puhkesi samalla myös jo keskitalvella versonut yliopiston sisäinen oikeustaistelu. Prosessi sai alkunsa uuden johtosäännön esittelystä helmikuussa ja sitä seuranneessa ulosmarssissa ja jatkui luontevasti konsistorivaaleihin, jotka käytiin mahdollisesti laittomissa oloissa ja vaalisääntöä kiertäen. Konsistorivaalien jälkeen vuorossa on konsistorin järjestäytyminen, ja eräs uuden johtosäännön keskeisistä ongelmakohdista liittyy konsistorin puheenjohtajuuteen. Yliopiston itsehallinnon puolesta kampanjoineet ja konsistoriin valitut Tampereen yliopiston tutkijat ja opettajat pitivät selvänä, että konsistorin tulisi valita puheenjohtajansa itse keskuudestaan. Yliopistosäätiön kanta, joka istutettiin myös kiistanalaiseen johtosääntöön, oli se, että hallitus nimittäisi konsistorin puheenjohtajana toimivan provostin, ja samaten myös konsistorin tilapäinen puheenjohtaja nimitettäisiin siirtymäkauden hallituksen toimesta. Näissä merkeissä tehtävän sai Johtamiskorkeakoulun dekaani Antti Lönnqvist.

Lönnqvist on tavallaan myönteinen vaihtoehto, mutta hänen valintaansa liittyy myös kiinnostava kysymys. Omien tietojeni mukaan — ja tässä kohtaa on syytä tähdentää, että kyse on kuulopuheista — Lönnqvist olisi ollut kiinnostunut asettumaan itsekin ehdolle konsistorivaaleissa. Tampereen yliopistolla oli kuitenkin ehdokasasettelun aikana vielä kuviteltu, että yliopiston uusi vaalisääntö olisi tehty noudatettavaksikin, ja dekaanina hän ei voinut asettua ehdolle. Tilanne kääntyi kuitenkin lopulta täydeksi ilveilyksi Tampereen Teknillisen Yliopiston neljän dekaanin ja vararehtorin ilmoittauduttua joka tapauksessa ehdokkaiksi; kaksi heistä tuli myös valituiksi. Skisman seurauksena hallintojohtaja ei voinut muuta kuin nostaa kätensä pystyyn, ja TTY:n puolelta ehdolle asettuneet johtoportaan edustajat oli pakko hyväksyä vaalisääntöä luovasti tulkiten, vaikka TaY:n piirissä oli alun alkaen lähdetty siitä, että omat dekaanit eivät voisi asettua ehdokkaiksi. Vaalisääntöepisodi mielessä pitäen kaukana ei ole ajatus, että konsistorin puheenjohtajuus on nyttemmin annettu Lönnqvistille ikään kuin hyvityksenä mainitusta farssista. Mutta kuten sanottu, Lönnqvist on henkilönä sinänsä kelpo valinta.

Ongelma on kuitenkin edelleen periaatteellinen ja liittyy konsistorin oikeuteen valita oma puheenjohtajansa. Näissä merkeissä esiin marssi tornistaan jälleen kerran johtosäännön esitaistelija, siirtymäkauden hallituksen pomo Marja Makarow, joka selosti oitis paikalla, miten konsistorin puheenjohtajan nimittäminen konsistorin ulkopuolelta on “luontevaa” ja “johdonmukaista”, vaikka johtosääntö on todettu kahden perustuslakiin ja hallinto-oikeuteen erikoistuneen juristin toimesta ongelmalliseksi, ja sen kohtalo on parhaillaan eduskunnan oikeusasiamiehen käsiteltävänä. Erityisen luontevaa ja johdomukaista on Makarowin mielestä se, että konsistorille nimitetty puheenjohtaja on äänivaltainen ja pääsee äänestämään omasta valinnastaan. Käytännössä siirtymäkauden hallitus on siis nimittänyt konsistoriin yhden äänivaltaisen jäsenen ohi vaalien.

Makarow on perustellut äänivaltaisen puheenjohtajan nimittämistä konsistoriin sillä, että “samoin uuden yliopiston tiedekuntaneuvostoissa niiden puheenjohtajana toimivalla dekaanilla on äänivalta, vaikkei hän ole vaaleilla valittu jäsen”. Vertaus ei ole ainoastaan ontuva, vaan täysin rampa, koska yliopistolain sanamuoto on täysin erilainen tiedekuntaneuvostojen ja konsistorin osalta. Tiedekuntaneuvostoista yliopistolain 27§ toteaa suoraan ja yksiselitteisesti, että “tiedekunnassa tai siihen rinnastettavassa yksikössä on monijäseninen hallintoelin, jonka puheenjohtajana toimii yksikön johtaja.” Sen sijaan konsistorin asemaa käsittelevä 26§ toteaa vain “hallintoelimen jäsenet valitsee asianomainen yliopistoyhteisön ryhmä”, ja koska puheenjohtajasta ei ole säädetty erikseen, oletusarvo on, että myös puheenjohtajan tulee olla konsistorin vaaleilla valittu jäsen, jonka konsistori itse valitsee keskuudestaan. Asiaan liittyy myös se puoli, että konsistorin oma auktoriteetti yliopistoyhteisöä edustavana tahona on olennainen perustuslain takaaman yliopistoautonomian kannalta. Asiasta ovat antaneet lausuntonsa julkisoikeuden professori Juha Lavapuro ja hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää, ja koko kysymys on tämänhetkisen oikeustaistelun keskiössä.

Se, miten tilanne purkautuu, nähtäneen konsistorin järjestäytyessä 19. huhtikuuta, eli ylihuomenna. Todennäköisesti asia ei ole läpihuutojuttu Makarowin toiveista huolimatta. Konsistorivaalit olivat Tampereen yliopistolla ehdoton voitto yliopiston itsehallintoa puolustaneille ehdokkaille sekä professorien että muun tutkimus- ja opetushenkilökunnan kiintiöissä, ja johtosäännön vastaisessa protestissa vahvasti mukana ollut yliopistotutkija Hanna Kuusela sai 270 henkilökohtaista ääntä. Konsistoriin nousseet Tampereen yliopiston opiskelijajäsenet ovat niin ikään reagoineet siirtymäkauden hallituksen itselleen ottamaan nimitysvaltaan kielteisesti. Miten sitten käyneekään, siirtymäkauden hallitukselle tuskin voi antaa järin korkeita pisteitä Makarowin mainitseman “luontevuuden” saralla. Johdonmukaisuus sen sijaan on ollut eittämättä periaate, jota siirtymäkauden hallitus on noudattanut antaumuksella, ainakin mitä toimenpiteiden laillisuuden varmistamisen laiminlyöntiin, kehnoon hallinnointiin ja ylipäätään pään loputtomaan seinään hakkaamiseen tulee.

Posted in Yleinen, Yliopisto | Tagged , , , , , , , , , , , , , , , , , , | Leave a comment

Academic Board and the University Autonomy

The Academic Board elections at the University of Tampere commenced on Monday this week, and we’ve already past the first day of voting. So far, the process has had its fair share of drama. The elections are held at the historical stage of the Tampere3 process, in a situation where the legality of the new university regulations has become a matter of some dispute. The introduction of the new regulations resulted in a mass protest in February, triggering a walkout at the downtown campus. Over half of the university personnel signed a petition against the regulations, which were eventually ratified regretfully only with cosmetic changes. As the next step, the personnel associations representing professors, researchers, teachers, administration and other staff — all in all, their membership covered ca. 70% of the university community — submitted the new regulations to two law professors, Olli Mäenpää and Juha Lavapuro, who both found the regulations containing potentially unconstitutional provisions which were in conflict with the principles of the university autonomy. The case was sent to the parliamentary ombudsman, who is expected to decide on the matter at some point this year. As a result, the elections to the Academic Board are taking place under exceptional circumstances, and the members who are elected to the Academic Board will be faced with a situation where they will potentially have to make a choice between following the university regulations, or following the law and the constitution.

As if this was not enough, the last week turned into a comedy of errors, when the election lists were published. Under the current election provisions, deans, rectors and vice-rectors are not allowed to run as candidates, but this did not prevent four deans and one of the vice-rectors from the University of Technology from running as candidates. The Director of Administration settled the dispute by stating that “matters of interpretation are unavoidable during times of fusion”, and the candidates themselves resorted to special pleading by stating that they would not be acting in their current positions in the new post-fusion university. Every other part of the election rules was followed to the letter, but only the one paragraph which disbarred the big brass from running for the representative academic body was subjected to a creative interpretation. The situation was not exactly just and fair, but those are the times we live in, and since the elections are now underway, live with it we evidently must.

As most of you can probably guess, I am running for the Academic Board myself, as a candidate number 10 in Group 2 (“other teaching and research personnel and other staff”). During the weekend, I answered to the election questionnaire of the Tampere University Association of Researchers and Teachers (Tatte ry), and my answers, as well as the answers of the three other candidates who participated, can be read at the website of the Association, also in English translation. Members of the university community are no doubt aware that I am the PR-Officer of the Association, so obviously I had to answer the survey. Given the elections, I am taking a short sabbatical from my task, because it would not be quite appropriate for me to use my position for campaigning. Tatte’s acting PR-Officer during this week is Sanni Tiitinen, a Doctor of Social Sciences and a good colleague.

The election questionnaire was sent to all twenty-two candidates of Group 2, but only four of them submitted their answers. In an ensuing discussion, many of those who declined to answer cited such reasons as “manipulative” questions, a potential “agenda”, and of course also the “divisive” nature of the questionnaire. This irritation seemed to emanate from the multiple-answer part of the questionnaire, which focused on the above-described legal contradictions in the new university regulations. Answering the questions did certainly require some serious study; as it happens, given my recent responsibilities during the Finnish university strike, during which I was in charge of planning mass labor action at the University of Tampere, I had only limited time to familiarize myself with the intricacies of the Tampere3 process and the university regulations controversy. However, upon reflection, I saw no problem with answering the questionnaire which my colleagues in the Association had drafted, and I found the questions to be quite important. As it happens, after the recent threat of labor action, we now face a period of legal struggle.

The legal questions will materialize almost instantly as the new Academic Board prepares to decide on its President, and also afterwards, as the Academic Board will have to decide on the nomination of the University Board. In both these situations, the new university regulations contain provisions which may be in contradiction with the constitutionally-guaranteed university autonomy; namely, the regulations very clearly dispute the authority of the Academic Board to elect its own President, and they limit the power of the Academic Board in the nomination of the University Board. Otherwise the regulations would seem to suggest an oddly centralizing tendency, implying a situation where the Academic Board could, if necessary, actually undertake many of the responsibilities which belong more properly to the faculty councils. This crossroads between following the regulations or following the law will pose an obvious challenge to those members whom the university community will elect to the Academic Board. Professor Marja Makarow, who is in charge of the transitional board — recently derisively nicknamed as the “colonial board” — has sought to justify the new regulations by pointing to the presumed differences between foundation universities and public corporation universities; but the fact is, as Professor Lavapuro has pointed out, that the same constitutional principles of university autonomy apply in both university models.

Therefore, like it or not, the question of university autonomy will be at the core of these elections. The people who are elected to the Academic Board will have to be ready and willing to defend these principles and safeguard the authority of the Academic Board. The questions of power are of course not the only issues which are at stake at the moment. Rector Liisa Laakso has today pointed out also the question of gender equality in the nomination of the University Board. Personally, I’m quite ready to give the assurance which Laakso has requested, and guarantee that as a member of the Academic Board, I would demand the Tampere University Foundation to present an equal number of men and women as their candidates to the University Board. Obviously, eventually the Academic Board will have to focus on simple day-to-day work. Some of my opinions are already listed in the open answers of the questionnaire linked above, and I can repeat them also here.

My own perspective is the perspective of a grant researcher, who knows the problems and obstacles of an individual researcher who is constantly trying to raise funds for the next project; and having published three non-fiction books and one internationally-published monograph, I also have solid perspective on the popularization of original research. I am a historian, which places me in the intersection between humanities and social sciences, so I know the special needs of these disciplines; in particular, I wish to protect small study programs, many of which, such as philosophy, belong in the category of humanities. However, I’m not limited to any particular discipline. I have been active in academic trade union life for nine years, and I have come to know how to defend the interests of the university community as a whole, rather than focusing simply on one discipline or one faculty. In particular, I have served as a coordinator in the Network of Foreign Researchers for the Finnish Union of University Researchers and Teachers, and defended in particular the interests of our international researchers’ community; regretfully we do not have any international candidates running for the Academic Board, but I can assure that over the years, I’ve become very familiar with the challenges which foreign researchers face in Finnish academic life. Lastly, I believe that given my experience, I am also very well-versed in the “third task” of the university, that is, interaction with the wider society.

Above all, as stated, I am committed to the university autonomy. I am ready to defend the authority of the Academic Board, but I also see the reason in delegating some of the tasks of the Academic Board to the faculty councils. As I stated in Tatte’s questionnaire, everyday matters such as the questions of curricula and degree qualifications are best decided on the spot; this is also an important feature in the university self-government and self-management. What is important is that this state of affairs will not be destroyed merely for the sake of centralizing fantasies and “strategic management”.

With these words, let the elections proceed. As mentioned, I can be voted in Group 2 with number 10. It must be stressed that these elections are individual elections, and every candidate is running as an individual. There are no lists, no electoral alliances, and no proportional counting of votes. Faculties, departments, research units and other groups may consider concentrating their votes behind the candidate they wish to support. I am not giving any recommendations; the university people will have to decide on these matters on their own, and make the necessary decisions. I am, however, endorsing all of my fellow candidates. Five of us, two professors from Group 1, and three researchers from Group 2, are campaigning as Defenders of Autonomy. Any of us is a good choice for those who are concerned of the future of the university self-government.

Those who remember me from the recent threat of strike also know that I’m ready to do legwork on the campuses. I also know that researchers and teachers don’t often have time to take a break from their work and visit panels or events. However, I can be asked to visit in department coffee-rooms and personnel meetings, and I’m also available for visit on Tuesday March 20th in the Downstairs Cafeteria of the Main Building at three o’clock in the afternoon. I can also be found from the Kauppi campus, from the cafeteria of the Arvo Building on Thursday March 22nd at two o’clock in the afternoon. From the poster below, you can memorize my looks, and you can also see “We are the University” pin in my black overcoat, a memorabilia from the university strike. The same slogan also applies in these Academic Board elections.

 

Posted in Yleinen, Yliopisto | Tagged , , , , , , , , | Leave a comment