Hobsbawm ja Suomi

Eric Hobsbawm, muuan Britannian 1900-luvun merkittävimmistä historioitsijoista, kuoli tänään. Brittisanomalehdistä ovat muistokirjoitukset julkaisseet sekä The Times että The GuardianMarxilaisuudestaan tunnetun Hobsbawmin uran kyseenalaisemmat vaiheet eivät ole jääneet huomiotta. Brittilehdistö on palauttanut mieliin Hobsbawmin yhdessä Raymond Williamsin kanssa talvella 1939-1940 tehtaileman “Cambridgen pamfletin”. Kyseessä oli julistus, jossa tuolloin hieman päälle parikymppinen Hobsbawm puolusteli Neuvostoliiton hyökkäystä Suomeen.

Hobsbawm ei pitkään osoittanut katumusta siitä, että oli Stalinille uskollisena kovana kommunistina puolustellut Molotov-Ribbentrop-sopimusta yleensä ja Neuvostoliiton hyökkäystä Suomeen erityisesti. Länsimaissa hänen näkemyksensä oli vasemmistolaistenkin keskuudessa poikkeuksellinen; George Orwell ei arkaillut arvostella Neuvostoliiton toimia edes silloin, kun Britannia oli Moskovan kanssa liittosuhteessa. Hobsbawm oli kiistatta erinomainen ja tuottelias historioitsija, sokeista pisteistään huolimattakin; mutta politiikan osalta hänen moraalinsa oli täysin kadoksissa. Helsingissä myöhemmin vieraillessaan hän lopulta myönsi avoimesti toimineensa puolueensa käskyjen mukaisesti itse toimintaansa ajattelematta.

Talvisotaa koskevan julistuksensa osalta Hobsbawm sai kuuluisuutta myös omintakeisella selityksellään sotienjälkeisen länsieurooppalaisen hyvinvointivaltion synnystä. Hobsbawm tulkitsi historiaa siten, että Neuvostoliitto jo pelkällä olemassaolollaan olisi luonut eräänlaisen tarpeellisen pelotteen, joka pakotti kansanvaltaiset markkinatalousmaat yhteiskunnallisiin uudistuksiin. Henkilökohtaisesti pidän todennäköisempänä, että ilman “punaisen vaaran” aiheuttamaa vastareaktiota olisivat länsimaiset kansanvallat kyenneet rakentamaan hyvinvointiyhteiskunnan kukaties jo ensimmäisen maailmansodan jälkeen.

Poismenneistä ei kuitenkaan sovi puhua liian kielteiseen sävyyn, joten omasta puolestani Hobsbawm saa vastata vakaumuksestaan ja edesottamuksistaan korkeammille voimille.

Advertisements
This entry was posted in Historia and tagged , , , , . Bookmark the permalink.

2 Responses to Hobsbawm ja Suomi

  1. Anna says:

    RIP nyt jo siksi että jaksoi kirjoittaa kirjoja. Mutta on sanottava, että tuo sinun tulkintasi hyvinvointijärjestelmien syntymahdollisuuksista on tietynlaisena vaihtoehtohistoriana ihan yhtä yksinkertaistava ja suuria olettava kuin Hobsbawminkin. Tosin Hobbelin kohdalla olen aina lukenut tuon jotenkin siihen suuntaan, että Neuvostoliiton ja sosialistisen järjestyksen läsnäololla oli tietynlainen psykologinen merkitys, vaikka pelotteeksi en sitä tavallaan ole koskaan mieltänyt.

    • Jussi Jalonen says:

      Voin tarkentaakin. Mielestäni ei oikein näytä siltä, että etenkään 1920-luvulla työnantajat ja hallitukset olisivat nähneet Neuvostoliittoa ainakaan hyvinvointivaltion luomiseen pakottavana pelotteena. Sen sijaan linjauksena oli täydellinen laissez-faire. Mikä tärkeintä, varsin monessa Euroopan maassa oikeiston keskuudessa samastettiin sosialistit ja kommunistit — näiden vastikään tapahtuneesta välirikosta huolimatta — ja tavalliset työtaistelutkin nähtiin välittöminä osoituksina punaisen vaaran leviämisestä. Aivan yhtä hyvin voisi siis todeta, että pelkkä Neuvostoliiton olemassaolo ja jatkuva vallankumouksen pelko kärjistivät työnantajaportaan reaktioita ja tekivät myös kansalliset hallitukset penseämmiksi yhteiskunnallisia muutoksia kohtaan.

      Seuraukset olivat mitä olivat, kaikissa länsimaissa. Lakot ja työtaistelut todistivat “punaisen vaaran” olemassaolosta, ja niihin ainoina oikeina vastauksina suosittiin työsulkuja, rikkurityövoiman käyttöä, erilaisia vientirauha-organisaatioita ja siunatuksi lopuksi aina välillä lakkojen tukahduttamista väkivalloin. Tähän päädyttiin myös omassa rauhaisassa länsinaapurissamme kun Ådalenin laukaukset kajahtivat. Muutamissa muissa maissa punaisen vaaran synnyttämä hysteria tietystikin toimi polttoaineena fasismin nousulle.

      Yhteiskunnallisiin uudistuksiin pyrkinyt länsimainen sosialismi joutui hyvin ahtaalle Neuvostoliiton syntymisen seurauksena. Parlamentaarisesti toimineita sosialisteja ahdistivat toisaalta äärioikeistolaiset, jotka pitivät heitäkin kommunisteina; toisaalta heitä ahdistivat kommunistit, jotka pitivät heitä luokkapettureina. Mikä oli syy? Neuvostoliiton olemassaolo, sen rajoitettukin kansainvälinen toiminta ja tämän myötä syntynyt raivokas vainoharhaisuus kaikkea vasemmistolaista kohtaan.

      Ei tämä nyt mitään uutta ole. Lokakuun vallankumouksen ja varhaisen neuvostovallan synnyttämä kammo punaista vaaraa kohtaan onnistuivat sekä vahingoittamaan sosialidemokraattien asemaa että luomaan pohjaa fasismin nousulle. Tietysti yhteen aikaan oli tietyissä piireissä muotia olettaa, että fasismin nousu pohjasi jotenkin luontaisena seurauksena “kapitalismin sisäiseen logiikkaan”, ja Neuvostoliiton olemassaolo oli mukamas hyvin tarpeellista markkinavoimien taivuttelemiseksi hyvinvointiyhteiskunnalle myönteisiksi. Asian voi kyllä nähdä toisinkin päin, ja hyvin perustein.

      Itse muuten näkisin toisen maailmansodan jälkeisen eurooppalaisen hyvinvointivaltion syntymisen päämotiivina sota-ajan synnyttämän kansallisen solidaarisuuden tunteen, sekä sen että sota-aikana valtion interventiosta tuli joka tapauksessa länsimaissa olennainen osa päivänpolitiikkaa. Sama ilmiö oli ollut nähtävissä jo ensimmäisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen. Neuvostoliiton olemassaolon muodostamalla psykologisella vaikutuksella oli mielestäni hyvinvointivaltion synnyn kanssa hyvin vähän jos mitään tekemistä, ja ensimmäisen maailmansodan jälkeisenä vuosikymmenenä se paremminkin vain häiritsi tätä kehitystä.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s