Vaikka sukujuureni ovat äitini puolelta Nokialla ja isäni puolelta Lauttakylässä, olen syntynyt ja varttunut länsirannikolla. Synnyin Raumalla ja vietin lapsuuteni ja enimmän osan nuoruuttani Eurajoen pitäjässä lounaisessa Satakunnassa. Rauman ja Porin kaupunkien välissä aukeavan maalaiskunnan laaksoja ja viljelysmaita halkoo kaksi jokea. Säkylän Pyhäjärvestä virtaavan joen mukaan on kirkonkylä saanut nimensä; toinen, ei vähemmän merkityksellinen, on etelämpänä Honkilahdelta kohden Selkämerta kaarteleva Lapinjoki, jonka historiallinen museosilta on ikuistettu ylläolevaan valokuvaan.
Maailmanhistoriassa ovat jokilaaksot olleet aina korkeakulttuurin kehtoja, eikä Eurajoen kaksoisvirranmaa tee poikkeusta säännöstä. Esimerkiksi sanaseppo Samuel Roos oli syntyisin pitäjästä. Tuoreempana esimerkkinä on vanhan kouluni rehtoriksi kohonnut, lahjakkaana huilistinakin kunnostautunut Vesa-Pekka Leino vastikään kirjoittanut runokokoelman Lavila aukkial kasvan. Kokoelman otsikossa mainittu Pappilan kylän takana aukeva lakeus on tuttu Nortamon “Raumalaisista tarinoista”. Kertomuksessa “Kuip pali prässi siit ol, ennengo Raumall Merikoul saatti” kertojana toimiva merimies käyttää Lavilan aukean valtavuutta vertailukohtana havainnollistaessaan naispuolisille kuulijoilleen niitä etäisyyksiä, joiden kanssa merenkävijät ulapalla joutuvat tekemisiin. Leinon runot sijoittuvat Lavilan ohella myös muihin Eurajoen seutuihin, ja ajallisesti ne on sidottu nimenomaan 1970-luvun ilmapiiriin.
Eurajoen murteella laadittu runokokoelma on varsin monipuolinen kattaus. Mukana on aidosti herkkää lyyristä otetta, joka saavuttaa huippunsa kokoelman nimikkorunossa tai vaikkapa nelisäkeessä Mitä mää tarvitte? Murrerunoudella on lähes aina myös humoristinen ulottuvuutensa, eikä kokoelma tee tässäkään poikkeusta. Ajankuva on kekseliäimmillään runoissa Lätthatul Peipohjaha sekä Erotiikka Kirkonkylä mäes. Edellinen runo kertoo tarinan junamatkasta Raumalta Kokemäelle, aikana jolloin vanhat lättähatut kulkivat vielä kyseisellä rataosuudella. Jälkimmäinen runo puolestaan palaa Kirkonkylän rinteen harjalla sijaitsevaan ravintola Kulta-Keloon — nykyinen Crystal — ja paikassa esiintyneeseen ensimmäiseen strip tease -tanssijaan. Runossa kuvatussa poikaporukassa, joka silmät kiiluen riemastuu Miss Marian esiintymisestä, on myös nuorempaa ikäluokkaa edustavalle allekirjoittaneelle tuttuja nimiä. Monikansallisen aikuisviihteen maihinnousu lounaisen Satakunnan rannikolle oli epäilemättä aikoinaan merkittävä tapahtuma 1960-luvulla syntyneille.
Teoksen voi ostaa Vanhan Rauman Kirjakaupasta, joka on Suomen hienoin kirjakauppa. Ulkopaikkakuntalaiselle kokoelma ei välttämättä avaudu samalla tavalla kuin Eurajoella syntyneelle ja varttuneelle. Rohkenen kuitenkin suositella teosta vähintäänkin kaikille Porin ja Rauman seudulla asuville. Leinon runous on parhaimmillaan elähdyttävää ja liikuttavaakin, välillä taas paljaassa nostalgiassaan hyvin lämminhenkistä. Kyseessä on, kaikessa yksinkertaisuudessaan, kappale aitoa eurajokelaista kulttuurihistoriaa.
Teos: Lavila aukkial kasvan, Vesa-Pekka Leino, Ai-Ri Offset Ky, Pori 2012 (93 s.).
Historiantutkijan näkötorni 
Siin saa higgoil ennenkos nää kaik taulapäät sit tajjuukkaan.
Taisin muuten aikoinani matkustaa lättähatulla Raumalle asumaan, artikkelin mukaan liikennöinti oli vähäistä jo vuonna 1983 mutta kuvia katsottuani kovin tutunoloisia junia.