Suuri adressi ja kansalaisaloitteet

   

Suomen kansalaiset ovat tänään allekirjoittaneet hyvin vauhdikkaasti kansalaisaloitetta tasa-arvoisen avioliittolain puolesta, ja eduskuntakäsittelyyn vaadittu nimimäärä saatiin kasaan jo puoli kolmen tietämissä iltapäivällä. Tätä kirjoitettaessa näyttää siltä, että aloite voi kerätä hyvinkin satatuhatta nimeä ennen kuin seuraavan päivän aurinko nousee.

Kansalaisaktiivisuus on kiitettävä asia, ja nimensä allekirjoittaneet ansaitsevat täyden tunnustuksen. Erityisen hyvä asia aloite tietysti on niiden pariskuntien kannalta, joita se nimenomaisesti koskettaa. Toimeliaisuus aloitteen allekirjoittamisessa on innoittanut ihmiset etsimään tapahtuneelle ennakkotapauksia menneisyydestä. Historiantutkimusta aikoinaan yritellyt Jukka Relander ja monet muut ovat verranneet hanketta vuoden 1899 suureen adressiin, jolla vedottiin Venäjän keisariin silloisten yhdenmukaistamistoimien lopettamiseksi.

Vanhoillisena miehenä olen yleensä suhtautunut pitkin hampain erilaisiin mediauskovaisiin selityksiin siitä, miten internet on mullistanut maailmamme ja mahdollistanut joukkoliikkeiden järjestäytymisen kokonaan uudenlaisella tavalla. En kiistä, etteikö sosiaalinen media ja verkkomaailma olisi varmasti helpottanut kansalaisaktivismia. Kannattajien masinointi sähköiseen kansalaisaloitteeseen on eittämättä vähemmän vaivalloista kuin kaikkien allekirjoitusten hakeminen varta vasten ihmisten kotoa, vieläpä keskitalvella ja harvaan asutussa maassa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että internet ei ole toistaiseksi mahdollistanut mittasuhteiltaan vielä mitään ennennäkemätöntä.

Esimerkiksi voi ottaa parin vuoden takaisen “arabikevään”, jota verrattiin tapahtuessaan Euroopan vuoden 1848 vallankumouksiin. Rinnastus oli osuvampi kuin monet saattoivat aavistaakaan, sillä tapahtumat etenivät osapuilleen samaa tahtia. Tunisialainen Mohamed Bouazizi sytytti itsensä liekkeihin joulukuussa 2010; noin kuukautta myöhemmin maan presidentti oli syösty vallasta ja protestit olivat levinneet Egyptiin, Algeriaan ja Jemeniin; ja lopulta, kaksi kuukautta myöhemmin, alkoi Libyan sisällissota. Vuonna 1848 tapahtumat etenivät Euroopassa vielä tätäkin nopeammin. Pariisin helmikuun mellakoiden pakotettua pääministeri Guizot’n eroamaan levisi vallankumousliike vain kolmessa viikossa Saksaan, Itävaltaan, Unkariin, Preussin puolalaisille alueille ja Moldovaan. Vauhti oli kaksin verroin nopeampi kuin 163 vuotta myöhemmin, ilman internetin ja sosiaalisen median vetoapua.

Joukkoliikkeet ovat siis ennen muuta riippuvaisia ihmisten mielialasta, joka antaa ratkaisevan kipinän, sekä tietysti järjestelyvastuun ottaneiden tahojen uutteruudesta. Teknisillä apuvälineillä on vasta toissijainen merkitys. Vuoden 1899 suuri adressi keräsi puolisen miljoonaa nimeä yhdessätoista päivässä, perinteisin keinoin kahden ja puolen miljoonan asujaimen maatalousvaltaisessa kansakunnassa. Lyödäkseen tämän suorituksen laudalta olisi tasa-arvoisen avioliittolakialoitteen pidettävä yllä hurjaa nousukiitoaan ja listattava vähintään miljoona allekirjoitusta. Edistyneempi tiedonkulku huomioiden tämän pitäisi myös tapahtua ainakin puolet lyhyemmässä ajassa.

Kuriositeettina mainittakoon, että puhelinlaskun maksettuani ajattelin yrittää kansalaisaloitteen allekirjoittamista itsekin, koska pankkitunnukseni olivat käsillä. Yritys päättyi kuten niin monet muutkin asiat elämässäni:

Kansalaisaloite

Suuren adressin muistojen merkeissä voisikin kysyä, onko edistystä lopultakaan tapahtunut. Koskelan Jussin ei tarvinnut hakata päätään seinään huonosti toimivan sähköisen palvelun kanssa. Sen sijaan kirkkoherran rouva tuli varta vasten vierailulle pyytämään hänen nimeään paperiin, vaikka mies oli vain pelkkä torppari. Piruilumielessä voisi oikeastaan todeta, että oman aikamme valtiollisia vetoomuksia kerättäessä vapaille kansalaisille on järjestetty paljon huonommat palvelut kuin vuoden 1899 tilanvuokraajille.

Advertisements
This entry was posted in Historia, Media, Politiikka, Yleinen and tagged , , , , . Bookmark the permalink.

One Response to Suuri adressi ja kansalaisaloitteet

  1. klasu says:

    Nordeassa voi olla paljon haukuttavaa, mutta verkkopankkitunnusten kanssa ei ole tavannut olla ongelmia kun pitänyt tunnistautua Kelaa, maistraatteja tms varten.

    Sinänsä kyllä jännä, että tunnistautumispalveluksi on Suomessa vakiintunut verkkopankkisysteemi, eli käytännössä henkilöllisyyden todistamiseksi tarvitaan pankkitili.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s