Vihreä rohkeus, punainen vastuuttomuus

     

Kesän kulttihahmoksi noussut amerikkalainen tietovuotaja Edward Snowden ja tuore tiedusteluskandaali ovat saaneet myös suomalaiset poliitikot kuhisemaan. Alkajaisiksi pitää tunnustaa, että oma suhtautumiseni Snowdenin tapaukseen on ainakin toistaiseksi varsin kriittinen, koska asennoidun lähtökohtaisen epäillen kaikenlaisiin Robin Hood -hahmoihin. Tähän asti on ollut kiinnostavampaa seurata, miten kotimaamme vallankäyttäjät ovat tapahtumaan reagoineet, ja missä valossa heidän kannanottonsa on uutisoitu.

Ensimmäisenä ehti kantaa ottaa vihreiden johtaja, ympäristöministeri Ville Niinistö, joka ehätti — puolueensa nuorisojärjestön innostamana — toivottaa Snowdenin tervetulleeksi Suomeen ja todeta hieman omituisesti, että “Suomen politiikkaan ei kuulu turvapaikkojen tarjoaminen” , mutta Snowdenin tapauksessa “kriteerit saattaisivat täyttyä”. Helsingin Sanomat raportoi oman tonttinsa ulkopuolelle astuneen ympäristöministerin kannanotosta parhaan journalistisen kykynsä mukaan, ammatillisesti ja asiallisesti, ja jutun painotus loi Niinistöstä kenties peräti valtiomiesmäisen kuvan. Vihreiden puoluejohtaja sai tilaisuuden esiintyä rohkeana ja kriittisenä poliitikkona, joka ottaa aloitteellisesti kantaa kansainvälisiin asioihin ja jonka mielestä “tiedustelupalveluille ei voi antaa rajattomia oikeuksia”.

Se hallituksen jäsen, jonka toimenkuvaan Snowdenin tapaus välittömämmin kuuluu, on kuitenkin ulkoministerin salkkua kantava sosialidemokraattien punainen ankkuri Erkki Tuomioja. Tuomioja ehätti sanoa sanansa asiasta viikonloppuna, ja vaikka miehen lausunto sisälsi tuttuja tuomiojamaisuuksia, oli se samalla varovainen ja malttia osoittava. Ainakaan ulkoministerin asemansa tiedostanut sosialidemokraatti ei rynnännyt lupailemaan NSA-vuotajalle turvapaikkaa Suomesta. Vanha radikaali ehätti todeta, että tietovuodot eivät hänen silmissään ole mitenkään moraaliton teko, mutta toisaalta, mitäpä muutakaan itse aikoinaan Zavidovo-vuotoon sekaantunut Tuomioja voisi hyvällä omallatunnolla sanoa?

Ville Niinistön provosoivan avauksen rauhallisesti ja asiallisesti uutisoineilta Helsingin Sanomilta ei myötätuntoa Tuomiojan diplomaattisuudelle kuitenkaan riittänyt. Päinvastoin, maan ulkoministeri — ja nimenomaan vain hän — päätettiin oitis paikalla ruoskia julkisesti peräti lehden pääkirjoitusivulla. Verraten ympäripyöreän kannanoton pelkkänä rutiiniasiana esittänyttä Tuomiojaa moitittiin “keskisormen vilauttamisesta Yhdysvalloille”, sekä “asettautumisesta samaan kerhoon Kiinan, Venäjän, Kuuban ja Ecuadorin kanssa”. Tuomioja ei todennäköisesti olisi menettänyt mitään, vaikka olisi esittänyt Snowdenille saman tien valtion tiedonjulkistamispalkintoa tai Suomen Leijonan ritarimerkkiä.

Maan suurimman päivälehden haparoiva linjattomuus on ihmetyttänyt minua aiemminkin, mutta tämänkertainen esitys jättää vielä aiempaakin häkellyttävämmän vaikutelman. Kaiketi asia on sitten niin, että Helsingin Sanomien mielestä vihreät ovat oikeassa ja sosialidemokraatit väärässä, silloinkin kun he ovat loppujen lopuksi osapuilleen samoilla linjoilla samoissa asioissa. Lisäksi se, mikä on edelliseltä taholta selkärankaa osoittava moraalinen kannanotto on toisen esittämänä vaarallista ja paheksuttavaa vastuuttomuutta, silloinkin kun annettu lausunto on tosiasiassa maltillisempi.

Advertisements
This entry was posted in Media, Politiikka and tagged , , , , . Bookmark the permalink.

One Response to Vihreä rohkeus, punainen vastuuttomuus

  1. Farmer says:

    Mediassa on aloitettu työ porvarihallituksen puolesta. Urpilaisen vakuudet ja eläkeikälinjaukset lienevät viimeinen pisara kokoomukselle. Jälleen on alettu tiirailemaan keskustan suuntaan.

    Kaiholla muistellaan, kuinka rauhassa Vanhanen ja Katainen saivat suhmuroida. Talouskriisiinkään ei tarvinnut reagoida millään tavalla, ehkä toivotaan että sama huolettomuus voidaan toistaa nykykriisissä.

    Vuorollaan jokin vanhasta kolmesta on perinteinen syntipukki. Tällä hetkellä on demarien vuoro. Kovin kauan aikaa sitten se syntipukki oli keskusta. Näin yritetään luoda kuvaa vaihtoehdoista. Tämän on mm. Ervasti todennut useasti.

    Neljäs suuri puolue on pysyvä syntipukki. He ovat natseja, populisteja, maalaistolloja, vieraanpelkoisia ja ties mitä hylkiöitä. Näin media on meille opettanut jo 2008 lähtien, ja tulee opettamaan 2015 vaalipäivään asti.

    Vihreät on sen verran harmiton puolue, että meiluummin demareista tehdään syntipukki kuin tästä kuuluisasta puisto-osastosta.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s