Kuolemantutkimus ja keskikesä

 

Olen aiemminkin mainostanut Suomalaisen Kuolemantutkimuksen Seuran julkaisemaa Thanatos-aikakauslehteä, joten tässäkin yhteydessä lienee sopivaa mainita taas uuden numeron ilmestymisestä. Vastikään valmiiksi saatu vuoden 2013 Thanatos-kesänumero on lehden historian kolmas, ja vanhan tavan mukaan sen voi lukea suoraan verkosta.

Kuoleman aihealueekseen valinneella tieteellisellä aikakausjulkaisulla ei koskaan ole puutetta esiteltävästä aineistosta, sillä elämän rajallisuus ja kuoleman vääjäämättömyys näyttelevät osaansa kaikilla tieteenaloilla tehdyssä tutkimustyössä. Tällä kertaa lehden sisällössä korostuvat historia, politiikka ja esittävät taiteet, ja käsiteltävänä ovat poliittiset murhat, oman henkensä riistäminen, ihmisen hiljainen arkinen menehtyminen ja vieläpä levottomat, haudastaan nousseet vainajat. Maantieteellisesti ja historiallisesti artikkelit keskittyvät luontevasti esikristilliseen Islantiin, myöhäiskeskiajan Ruotsiin ja Italiaan, 1800-luvun Yhdysvaltoihin, 1900-luvun alun Venäjälle ja Neuvostoliittoon, vuoden 1918 Suomeen, kotimaamme vaiheisiin maailmansotien aikana, sekä omaan aikaamme.

Poliittisen surmatyön tematiikkaa lähestyy artikkelissaan tohtori Michael A. Davis, joka arvioi William Morganin ratkaisematonta salamurhaa. Morganin kuoleman ympärille syntyi aikanaan kiintoisa marttyyrikultti, joka loi 1800-luvun alun Yhdysvalloissa pohjan vapaamuurariuden vastaiselle radikalismille; samalla myös amerikkalaiset vapaamuurarit asettuivat puolustuskannalle ja loivat oman myyttirakennelmansa, joka pyrki suorastaan kiistämään Morganin kuoleman. Lehden toisen historia-aiheisen artikkelin on laatinut Jyrki Nissi, ja aiheena on myöhäiskeskiaikainen kuolema yhteisöllisenä kokemuksena sekä sitä ympäröinyt ars moriendi -perinne, oman aikansa kuolemankulttuuri. Kuvion täydentää dosentti Liisa Byckling, joka tutkailee kuoleman merkitystä inspiraationa luovalle taiteelle. Bycklingin artikkeli kuvailee, miten käsitykset ja kokemukset kuolemasta muovautuivat näyttämötaiteen käyttövoimaksi venäläisen draaman suurten nimien Anton ja Mihail Tšehovin elämäntyössä ja tuotannossa.

Lehti tarjoaa myös Kirsi Kanervan esseen islantilaisissa saagoissa esiintyvistä elävistä kuolleista, joka sukeltaa vielä syvemmälle keskiaikaan, ulottaen tarkastelunsa aina historiankauden varhaisempiin vuosisatoihin ja osin esikristillisistä ajoista juontaviin uskomuksiin asti. Seuran puheenjohtaja Ilona Pajari puolestaan luo katsauksen sota-ajan kokemuksiin yleisen suomalaisen kuolemankulttuurin muovaajana.

Lehdessä on myös laatimani pääkirjoitus — josta olen surutta lainaillut osia tähän bloggaukseen — sekä väsäämäni kirja-arvostelu. Kuolemaa käsittelevät kolumnit, kommenttipuheenvuorot, esset ja kirja-arvostelut ovat edelleen tervetulleita lehden sivuille. Toisen julkaisuvuotensa merkeissä on Thanatos sisällöltään yhtä järeä kuin aina ennenkin; julkaisu on yhä edelleen sekä poikkitieteellinen että kansainvälinen, ja säilyttää ainutlaatuisuutensa suomalaisten tieteellisten aikakauslehtien joukossa.

 

 

Advertisements
This entry was posted in Historia, Kulttuuri and tagged , . Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s