Maailma on avara, ja sen kaikkeus avautuu meille parhaiten korkealta paikalta katsottuna. Sen vuoksi, missä ikinä olemmekin, haluamme katsoa ympäröivää asuinseutuamme etäältä ja ylhäältä. Etsimme aina paikkaa, johon kavuta.
Omassa elämässäni on tullut vaihe, jossa Pyynikin näkötornista avautuvien järvimaisemien ja teollisuuskaupungin näköalojen sijasta tähyän taas hetken aikaa Rauman Kiikartornista siintäviä Selkämeren ikuisia aaltoja ja satamakaupungin siluettia. Niissä merkeissä myös blogin ulkoasu on kokenut tilapäisen uudistuksen.
Blogin lukijoille toivotan iloista alkavaa vuodenaikaa! Lopullinen vaellus länsirannikolle vie aikansa, ja matkalla on muitakin etappeja. Mutta aivan kuten Ksenofonin kertomuksessa kymmenentuhannen retkestä, määränpäänä on lopulta meri. Syystuulten alkaessa puhaltaa myös retkeltään levännyt historiantutkija havahtuu jälleen uudestaan — ja kuka tietää, ehkä matkankin varrelta on viestejä tiedossa.
Historiantutkijan näkötorni 