Henkien taistelu

Li-Susannaclash

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Uutisia viime viikon aikana seuranneilta ei liene jäänyt huomiotta kokoomusnuorten vastaleivotun puheenjohtaja Susanna Kosken huima nousu politiikan valokeilaan. Minulla ei ole kovinkaan paljoa kommentoitavaa kokoomusnuorten arvomaailmasta; ehätin käsitellä nuorisojärjestön oikeistolaisia irtiottoja yksityiskohtaisesti jo Kanava-lehden kuluvan vuoden kolmanteen numeroon kirjoittamassani artikkelissa, eikä uudessa tavoiteohjelmassa itse asiassa ollut mitään sellaista mitä kokoomusnuoret eivät olisi jo aiemmin esittäneet. Susanna Kosken persoona kuitenkin on muuten kiehtonut minua, ja hän on vaikuttanut kiintoisalta nuorelta tulokkaalta politiikassa. Huomattuani, että hän ottaisi tänään illalla yhteen vasemmistonuorten kollegansa Li Anderssonin kanssa Apollo Live Clubilla, päätin ilman muuta katsoa näytöksen. Minun ei tarvinnut pettyä, sillä Vaasan Thatcherin ja Turun Passionarian yhteenotto oli hyvinkin viihdyttävä ja näkemisen arvoinen.

Koski oli ennen esiintymistään saanut tiedotusvälineiltä osakseen tylyäkin huomiota. Kenties eniten tunteita oli kuohuttanut MTV3:n julkaisema Mari Haaviston teksti, jossa toimittaja oli mitä ilmeisemmin haistanut veren ja pyrkinyt varta vasten luomaan kuvaa kauniiksi keulakuvaksi nostetusta osaamattomasta, haparoivasta ja onnettomasta nuoresta naisesta. Mainostelevision toimittajan myöhäsyntyinen ulostulo poiki kantelun Julkisen sanan neuvostoon, mistä erinäiset kotimaamme väärinymmärretyt journalistit saivat taas uuden tilaisuuden väännellä käsiään ja vaikeroida lehdistön vapauden tukahduttamisesta.

Olipa Susanna Kosken kannanotoista sitten mitä mieltä tahansa, Apollon lavalla ei ainakaan tänä iltana esiintynyt toimittaja Haaviston kuvailema epävarma ja huonosti valmistautunut surullisen hahmon nuorisopoliitikko. Esiintymisessä oli raikkautta, välittömyyttä ja rentoa asennetta, jollainen on Koskea edeltäneillä huumorintajuttomilla oikeistopojilla ollut usein hakusessa. Susanna Koski osaa myös olla viehättävällä tavalla kansanomainen ja kykenee täten kääntämään kömpelyytensäkin eduksi, toisin kuin vaikkapa robottimaisen vaikutelman antanut kokoomusnuorten talousjumalatar Elina Lepomäki. Koski sai varsinkin kamppailun alussa tasoitusta siitä, että vastustaja Li Andersson kävi selvästi ylikierroksilla. Toista kauttaan vasemmistonuorten puheenjohtajana istuva Andersson on oman taipaleensa aikana käynyt jo läpi useammankin väittelyn, joten hänellä on tapana pyrkiä ilmaherruuteen turhankin suoraan ja voimakkaasti. Punakoneen vyörytyksessä puoliaan sinnikkäästi pitäneen Kosken leppoisa ja hämmentymätön asenne herätti täten vääjäämättä sympatiaa.

Väittelyn sisällössä ei ollut politiikkaa seuraavalle mitään erityisen uutta. Susanna Koski painotti kokoomusnuorille ominaisesti säästämisen ja talouskurin merkitystä, korostaen ettei investointeja voi tehdä velkarahalla, ja ettei valtio voi luoda uusia työpaikkoja. Kaikki nämä ovat tuttuja avauksia kokoomusnuorten kannanottoja viimeiset vuodet seuranneille. Li Andersson puolestaan katsoi leikkausten syventävän lamaa ja toivoi elvytyspolitiikkaa sekä Suomen että Euroopan Unionin mittakaavassa. Siinä, missä Koski otti lähtökohdakseen työmarkkinoiden jäykkyyden ja korporatismin, nosti Andersson esille niiden epävarmuuden ja prekarisaation. Kummatkin pysyivät täten uskollisina oman viiteryhmänsä aatteelliselle retoriikalle. Kiintoisaa oli kuunnella Kosken mainintoja siitä, miten yhteiskunnassamme on “ennennäkemätön määrä säätelyä ja kontrollia”, minkä ohella kokoomusnuorten uusi puheenjohtaja osoitti myös populistista särmää rinnastamalla elvytyspolitiikan “kymmenen miljoonan Guggenheimin rakentamiseksi Kyyjärvelle”. Pidin vertausta hauskana henkilökohtaisista syistä, koska olen kerran eläissäni seisahtanut Kyyjärven Essolle.

Molemmat tukivat väitteitään kansainvälisillä esimerkeillä. Andersson huomautti, ettei työvoimakulujen leikkaus ole ratkaissut Ruotsin nuorisotyöttömyyttä; Koski vastasi mainitsemalla Ruotsissa toteutetun tuloveron laskemisen. Järjestönsä aiempia ulostuloja mukaillen Koski viittasi myös Virossa toteutettuun talouden hevoskuuriin, mihin Andersson vastasi huomauttamalla Viron taloustilanteen laukaisemasta maastamuutosta. Koski ei jäänyt sanattomaksi, vaan kävi tässä kohtaa suoraan hyökkäykseen — itse asiassa ainoan kerran koko esiintymisensä aikana — ja julisti, että vasemmistonuorten ajama veroja kiristävä politiikka johtaisi vielä suurempaan maastapakoon. Köysiin ahdistetun Kosken täpärästi heittämä oikea koukku oli onnistunut. Andersson yritti vastata viittaamalla erinäisiin kyselytutkimuksiin, joiden mukaan suomalaiset itse asiassa maksavat mielellään veroja, mutta tässä vaiheessa yleisö alkoi protestoida kovin äänin. Aika ajoin myös Koski sai luonnollisesti osansa yleisön välihuudoista, joten molempien tahojen omat huutosakit olivat mitä ilmeisimmin paikalla.

Loppumetreillä väittely muuttui tasaisemmaksi, paradoksaalisesti kenties siksi, että Li Andersson alkoi hieman väsyä samalla kun Susanna Koski alkoi päästä entistä parempaan vireeseen. Kohtaaminen oli lopulta yllättävän tasaväkinen, ja aiempien esiintymistensä valossa kenties hieman altavastaajana kisaan lähtenyt kokoomusnuorten puheenjohtaja onnistui selvästi näyttämään kykynsä. Molemmat puheenjohtajat käyttivät vähemmän yllättäen tilaisuuden hyväkseen myös tehdäkseen selviä irtiottoja emopuolueisiinsa nähden.

Viime aikoina verraten paljon julkisuutta saaneiden kokoomusnuorten kannalta illan väittely oli arvattavasti sulka uuden puheenjohtajan hattuun. Kokoomusnuorten ajamalla suorasukaisella klassista liberalismia suosivalla laissez faire -oikeistopolitiikalla todennäköisesti ei ole järin suuria menestymisen mahdollisuuksia Suomen poliittisissa oloissa. Väärästä puheenjohtajavalinnasta järjestöä ei kuitenkaan voi millään muotoa moittia, sillä tämäniltaisen esiintymisensä perusteella hyvinkin sanavalmiista Koskesta kouliutunee vielä verrattomasti edeltäjiään varteenotettavampi esiintyjä. Imagon ja retorisen särmän merkitystä ei tämän päivän politiikassa pidä millään muotoa aliarvioida.

Advertisements
This entry was posted in Media, Politiikka and tagged , , , , , . Bookmark the permalink.

4 Responses to Henkien taistelu

  1. Saisiko tuon Kanava-lehden artikkelin luettavaksi.

    • Jussi Jalonen says:

      En ole varma, salliiko copyright sen julkaisemista blogissa, mutta se on tosiaan numerossa 3/2013, otsikolla “USA:n uusoikeistolaisuus kiehtoo myös Suomessa”.

      Pitää tarkistaa saako tekstistä julkaista joitakin osia näin online.

  2. Raiskinmäki says:

    Eivätkö keskustelleet lainkaan pakolaispolitiikasta yms.?

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s