Päivän erikoinen poliittinen tapahtuma on ollut viime viikolla tylysti puolueestaan erotetun perussuomalaisten kansanedustaja James Hirvisaaren päätös liittyä Muutos 2011 -puolueen jäseneksi ja perustaa oma eduskuntaryhmä Muutoksen nimissä. Kyseessä on ensi kerta yli kymmeneen vuoteen, kun eduskunnan ulkopuolinen pienpuolue saa yllättäen oman lainsäätäjänsä kesken vaalikauden. Viimeksi vastaavaa tapahtui vuonna 2003, jolloin alun alkaen kokoomuksen kansanedustajaksi valittu ja keskustan ryhmään loikannut kommodori Seppo Kanerva perusti lyhytaikaiseksi jääneen liberaalien eduskuntaryhmän.
Muutos 2011 on tähän asti ollut hiipuva pienpuolue, jolla on kuitenkin kiintoisa historia. Puolueen perustaja ja ensimmäinen puheenjohtaja, kasvatustieteen sarallakin ansioita hankkinut Juha Mäki-Ketelä — jota toisinaan myös “Päälliköksi” kutsutaan — kuuluu ystäväpiiriini, ja aikoinaan hän onnistui kiistatta jättämään jälkensä suomalaiseen politiikkaan. Tarinan alku juontaa vuoteen 2003, jolloin perussuomalaisten ääniharava Tony Halme oli harkinnut yhdessä harmaan eminenssinsä ja eduskunta-avustajansa Veikko Vallinin kanssa oman puolueen perustamista. Tapauksesta on kerrottu sekä Seppo Porvalin laatimassa Tony Halmeen “Testamentti”-elämäkerrassa, samoin kuin myös Timo Soinin omassa “Maisterisjätkä” -teoksessa. Markkinointiapua oli Halmeen projektille tiedusteltu myös Vallinin tuttaviin lukeutuneelta Mäki-Ketelältä, joka tuolloin lienee saanut ajatuksen kokeilla omia myyntimiehen kykyjään itsenäisen puolueprojektin merkeissä.
Tilaisuus näytti tulevan vuoden 2009 eurovaalien aikaan, ja keskiössä oli tuolloin vauhdilla valokeilaan nousseen “maahanmuuttokriittisen” alakulttuurin henkinen kellokas, Jussi Halla-aho. Mäki-Ketelää voi itse asiassa perustellusti pitää yhtenä niistä miehistä, joiden ansiosta Halla-aho on tänä päivänä muutakin kuin vain pelkkä perussuomalaisten sitoutumaton kaupunginvaltuutettu Helsingistä. Eräs ratkaiseva tekijä Halla-ahon kohoamisessa valtakunnanjulkisuuteen oli hänen ympärilleen nopeasti keväällä 2009 järjestetty yhden miehen eurovaalikampanja, jossa Mäki-Ketelä toimi johtavana sieluna. Hankkeen tarkoituksena oli perustaa tuolloin sitoutumattomalle Halla-aholle oma valitsijayhdistys puoluejohtaja Soinin jätettyä tämän paitsioon perussuomalaisten ehdokasasettelussa. Halla-aho ja Mäki-Ketelä kiistivät tuolloin julkisesti sopineensa tempauksesta ennakolta, vaikka miehet olivatkin jo pitäneet verkkokeskusteluissa yhteyttä. Kyse lieneekin ollut Halla-ahon itsensä varta vasten tilaamasta kampanjasta. Mäki-Ketelä otti tehtävän vastaan ja käytti mahdollisuuden hyväkseen, nauttien poliittisesta pelistä täysin rinnoin.
Kampanja oli ainutlaatuinen, herätti huomiota kaikkialla kautta valtamedian, toi Halla-aholle paljon julkisuutta ja onnistui myös synnyttämään vaikutelman hänen takanaan olleesta kansanliikkeestä. Soinin mieli ei tosin kääntynyt ehdokkuuden suhteen, mutta viimeistään tuolloin hän havaitsi helsinkiläisvaltuutetun suuremman poliittisen arvon. Selvää on myös, että kampanja ja sitä seurannut Halla-ahon suorittama näyttävä äänten testamenttaus mahdollistivat Sampo Terhon aseman europarlamentaarikkona.
Eurovaalikampanjan jälkeen aloitti Mäki-Ketelä toden teolla puolueprojektinsa. Kyse oli selvästi omasta hankkeesta, vaikka kampanjaprojektissa kykynsä näyttänyt Päällikkö vaikuttaisi tarkoituksellisesti pitäneen ovia auki myös Halla-aholle ja muille tuohon asti perussuomalaisissa pysytelleille kunnanvaltuutetuille. Oulun vaalipiiristä sittemmin hyvällä äänisaaliilla eduskuntaan noussut Olli Immonen näyttäisi pohtineen uuden puoluehankkeen mahdollisuuksia, ja hänen puolisonsa liittyi lopulta uuteen Muutos 2011-puolueeseen. Myös Halla-aho itse oli ilmeisesti valmis pitämään vaihtoehtonsa avoinna. Halla-ahon ja hänen maahanmuuttokriittisten tovereidensa kannalta oli Mäki-Ketelän projekti vielä tällöin käypä takaportti siltä varalta, että heitä ei kelpuutettaisi perussuomalaisten listoille. Etenkin vahvasti vanhavennamolaisessa Oulun piirissä ponnistelleelle Olli Immoselle ei pääsy perussuomalaisten eduskuntavaaliehdokkaaksi tuossa vaiheessa ollut mitenkään varma asia, ja hän oli aidosti huolissaan siitä kelpaisiko hän puolueelleen vuoden 2011 vaaleissa.
Maaliskuussa 2010 tilanne muuttui ratkaisevasti Halla-ahon ja muiden Suomen Sisun johtohahmojen varmistettua lopulta eduskuntavaaliehdokkuutensa perussuomalaisissa. Aiemmin oli Muutos 2011 ollut kelpo B-suunnitelma ja samalla myös kätevä painostuskeino perussuomalaisia kohtaan. On syytä muistaa, että niinkin myöhään kuin keväällä 2010 oli perussuomalaisten kannatus vain hieman yli kuusi prosenttia, eikä kukaan osannut vielä ennakoida vasta vuoden päässä tulevaisuudessa häämöttänyttä “jytkyä”. Pienpuolueenkin tuoma kilpailu oli täten perussuomalaisten kannalta huolestuttava asia, etenkin jos kyseessä oli jo tuolloin kohtalaisen varteenotettavia ehdokkaita kosiskeleva ryhmä. Kevään jälkeen olivat maahanmuuttokriittiset kuitenkin vakiinnuttaneet paikkansa perussuomalaisten tulevina eduskuntavaaliehdokkaina, ja samalla myös Muutos menetti painostusryhmän luonteensa.
Mäki-Ketelä ei kuitenkaan lopettanut projektiaan, jota hän oli alun alkaen päättänyt selvästikin jatkaa omin voimin loppuun saakka. Vaikka puolue oli noussut julkisuuteen maahanmuuttokriittisen liikkeen aallonharjalla, pyrki Mäki-Ketelä lanseeraamaan puolueensa ykkösteemaksi suoraa demokratiaa ja sitovien kansanäänestysten lisäämistä. Puolue järjesti näissä merkeissä myös erityisiä “sveitsiläisiltoja”. Jonkin aikaa Päällikkö näyttikin menestyvän. Kesän 2010 aikana Hannu Purho, perussuomalaisten entinen puoluesihteeri ja vanha ääniharava Kymestä, alkoi osoittaa merkkejä Mäki-Ketelän puolueeseen siirtymisestä. Muutoksen sisällä oli kuitenkin jo tuolloin meneillään paha ristiriita, joka nousi pintaan vielä saman kesän aikana. Kyse oli suomalaisille pienpuolueille tyypillisistä henkilökemiallisista ongelmista. Muutoksessa toiminut Suomen Sisun jäsen, tamperelainen Jari Leino sekä puoluesihteeri Tapio Äyräväinen pyrkivät savustamaan Mäki-Ketelää ulos puolueen johdosta. Mäki-Ketelä erosi puoluejohdosta ja ilmaisi pettymyksensä tapahtuneeseen julkisesti. Riidan huipuksi Leino ja Äyräväinen yrittivät erottaa hänet myös puolueesta.
Poliittista silmää ja kokemusta omanneen Mäki-Ketelän eroaminen ja Muutoksen sisäiset kiistat veivät puoluehankkeesta parhaan vedon. Uudessa puheenjohtajavaalissa yritti Jari Leino siepata itselleen johtajan asemaa, mutta hävisi lopulta turkulaiselle oikeustieteen ylioppilaalle Jiri Keroselle, jonka kaudella puolue tempaisi järjestämällä profeetta Muhammedille vitsailleen heavy-tapahtuman. Muutos jäi eduskuntavaaleissa vaille paikkoja, mutta pärjäsi tuoreeksi pienpuolueeksi kohtalaisen hyvin, sijoittuen kommunistien taakse kolmossijalle. Keronen liittyi lopulta piraatteihin, ja hänen seuraajakseen tuli Marjukka Kaakkola; puoluesihteeri Tapio Äyräväinen loikkasi sittemmin perussuomalaisiin ja suoriutui Salon valtuustoon syksyn 2012 vaaleissa. Loikkauksia tapahtui yllättäen myös toiseen suuntaan, sillä jo ennen kunnallisvaaleja Uudenkaupungin perussuomalaisten ryhmä siirtyi Muutokseen, onnistuen myös vaaleissa turvaamaan edustuksensa.
Suomen Sisussa ja maahanmuuttokriittisessä alakulttuurissa vaikuttaneen Hirvisaaren siirtyminen Muutoksen riveihin on monin tavoin itsestäänselvä lopputulos. Muutoksen eräs tehtävä oli varhaishistoriansa aikana toimia turvaverkkona ja toisena vaihtoehtona nimenomaan hänenlaisilleen ehdokkaille siinä tapauksessa, että yhteisymmärrystä perussuomalaisten kanssa ei syntyisi. Neljä vuotta sitten ei maahanmuuttokriittisten “nuivien” poliitikkojen pysyvä pesiytyminen nimenomaan perussuomalaisiin ollut vielä millään muotoa kiveen hakattu, ja heillä oli muitakin rautoja tulessa.
Hirvisaari tosin on sikäli erikoinen tapaus, että hän päätti polttaa siltansa vasta sen jälkeen kun oli jo saavuttanut perussuomalaisten riveissä vakiintuneen poliittisen aseman ja kansanedustajan pestin. Niin tai näin, ainakin Hirvisaaren tuore puoluevalinta tulee varmistamaan sen, että Muutos ei kuole hitaaseen näivettymiseen, vaan pienpuolueen loppu tulee olemaan huomattavasti räjähtävämpi.
Historiantutkijan näkötorni 
Mielenkiintoinen ja opettavainen tarina. Kirjallekin voisi olla aihetta.
Ilmeisesti tämä nykyinen Muutos 2011 haluaa markkinoida itseään sinä kaikkein äärioikeistolaisimpana, tai ainakin kaikkein nuivimpana, vaihtoehtona. Pikainen vilkaisu puolueen nettisivuille tuo kuitenkin aika yllättäen esiin samankaltaisuuksia poliittisen anarkismin kanssa. Ts. jos valtiolle annettu politiikkavaltuutus – esimerkiksi vaikka maahanmuuton tai autoverotuksen osalta – ei enää edusta kansan tahtoa voidaan tämä valtuutus kansan enemmistön toimesta purkaa ilman sen kummempia mutinoita valtion taholta. Vasemmistointellektuellien kestotähden, Noam Chomskyn filosofiaa siis.
Ehkä se sitten on niin, että kun menee tarpeeksi oikealle niin alkaakin tulla ääriliberalismi ja lopulta vasemmisto vastaan. Ymmärsiköhän Hirvisaari ihan tarkkaan mihin lähti?
Ymmärsi kaiketi. Muutoksellahan ei tällä haavaa ole mitään varsinaista aatemaailmaa, vaikka puolue aikoinaan suoralla demokratialla yrittikin kovasti profiloitua. Puolue on vain kaatopaikka, joka ottaa kyllä riemumielin vastaan aivan kenet tahansa.
Olisi muuten mielenkiintoinen teos. Pistäkää pojat toimeksi. Ja Jussi, tämä kirjoitus myös ehdottomasti uudensuomen palstalle, puheenvuoron tasoa pitää nostaa!
Minkä vuoksi? Ei minulle kukaan mitään maksa Puheenvuoron tason kohottamisesta. Aikoinani jaksoin siellä kirjoitella. Huusko ja kumppanit tekivät jutuistani uutisia tavan takaa, mikä lähinnä ärsytti minua. Eikä siitä minulle itselleni yhtään mitään hyötyä ollut, paitsi tietysti pelkkää jatkettua kansantuotteen jauhamista siltä tavanomaiselta viimeisen myyntipäivän ohittaneelta äijäkööriltä ja muutamalta hullulta ämmältä siinä samalla.
Ei minua kiinnosta olla palkaton sisällöntuottaja blogipalvelussa, jossa saa vain lantaa niskaansa joiltain vainohulluilta, peitellyn seksuaalisuutensa vuoksi itseinhoa potevilta yksilöiltä tai muilta latva-B-kakkosilta, sekä siinä samalla perseennuolentaa joiltakin vähintään vastaavilta sosiopaateilta. Monet vaikuttivat alkoholisoituneilta. Toki nämä henkilöt saavat sympatiani, mutta minulle bloggaus on ajanvietettä eikä vapaaehtoistyötä tai omaishoitajan korvikkeena toimimista. Puheenvuorossa päätin sen myötä siirtyä suosiolla kommentoijaksi, ja kirjoitella täällä silloin kun minua huvittaa.
Sitä paitsi tässä bloggauksessa on jo osia tästä vanhasta kirjoituksestani, joka aikoinaan julkaistiin Puheenvuorossa.
Miten suoraa demokratiaa ajava puolue voidaan luokitella äärioikeistolaiseksi? Eikö äärioikeistolaisuuteen kuulu vahvasti ulkoparlamentarismi, väkivalta ja totalitarismin tavoittelu? Vai olenko missannut jotakin?
Mitä Hirvisaareen tulee, niin totta kai hän ymmärtää, mitä tekee. Katso vaikka eilinen Yle uutisten minuutin pätkä: http://www.youtube.com/watch?v=fTP3y8aU7bM
Seppo Lehto antaa tukensa Muutokselle 😉 Tiedä vaikka Jari Leinon kanssa eksyttäisiin jälleen samalle punttisalillekin 😉
Oletko muuten Seppo koskaan ajatellut, että sinusta pitäisi kirjoittaa elämänkerta? Meinaan, aika monessa olet mukana ollut ja hetkittäin olet suomalaisessa politiikassa näytellyt vaietun harmaan eminenssin osaa.
Voisin olla käytettävissä haamukirjoittajaksi, jos joskus olisit kiinnostunut hankkeesta. Menee tosin väistämättä vuodelle 2015. Vaikka tietysti jäljittelemättömällä tyylilläsi kirjoitetut omakätiset muistelmat voisivat olla kovempaa kamaa.
tuo aiempi ommentti meni väärään kohtan, siis koskee Seppoa ja Jussi 😉
Hieman ontuu tamä tarina varsinkin Halla-ahon kohdalla.Jussi takasi muutos 2011 puolueen näkyvyyden ja kannatuksen eikä päinvastoin.Lisäksi Maki-Ketelän motiiveista voidaan olla montaakin eri mieltä tämän projektin tiimoilla.
Halla-aho ei varsinaisesti “taannut Muutoksen näkyvyyttä”. Hän ei missään vaiheessa liputtanut puolueen puolesta, eikä antanut julkisesti ymmärtää että olisi aikeissa lähteä hankkeeseen mukaan — vaikka tietysti rohkaisikin sitä muuten.
Halla-ahon silmissä Muutoksen ainoa funktio oli toimia painostusryhmänä ja parantaa hänen asemiaan perussuomalaisten suuntaan. Muutoksen tehtävä oli luoda vaikutelma siitä, että jos häntä ei hyväksyttäisi perussuomalaisten eduskuntavaaliehdokkaaksi, hänellä olisi sitten toinenkin kannattajaryhmä valmiina. Tämä siis on todennäköinen selitys; tietysti kaikki oli kulissientakaista toimintaa, mutta kyllähän Hommaforumilla puhuttiin tästä varsin avoimesti.
Se on toki sitten eri asia, missä määrin perussuomalaisten päättävät tahot pitivät Muutoksen korttikampanjaa minkäänlaisena kilpailevana tekijänä. Jotain kertoo se, että Halla-aho vahvisti ehdokkuutensa perussuomalaisten listalla helmikuussa 2010, ja Muutos sai kannattajakorttinsa kasaan vasta neljä kuukautta myöhemmin. Selvää pitäisi kuitenkin olla, että Muutoksen medianäkyvyys ei ollut tuossa vaiheessa riippuvainen Halla-ahosta, vaan Mäki-Ketelän omasta vahvasta persoonasta. Hän saikin kohtalaisen hyvin näkyvyyttä ennen kuin puolueen sisäiset suhteet levisivät käsiin. Puoluerekisteriin Muutos hyväksyttiin lokakuussa 2010, mutta silloin oli Jari Leino aloittanut jo riitelynsä.
Mitä taas tulee Halla-ahon näkyvyyteen ja julkisuuteen, niin väitän edelleenkin että nimenomaan Mäki-Ketelän organisoima eurovaalikampanja oli se, joka teki hänestä kautta valtakunnan tunnetun poliittisen ilmiön. Sitä ennen hän oli suuren yleisön silmissä se yksi perussuomalaisten sitoutumaton kansanedustaja Helsingistä, joka oli saanut syytteen rasismista. Ei siis suinkaan tuntematon henkilö, mutta ei myöskään vielä mitenkään erityisesti kansakunnan huulilla ollut nimi. Eurovaalikampanja tarjosi hänelle verrattoman nosteen kautta maan. Muutosta tietysti ei tuolloin ollut olemassa, mutta tuo oli se vaihe, jolloin Mäki-Ketelän ja maahanmuuttokriittisten polut kohtasivat.
Mitä taas Päällikön motiiveihin tulee, niin niitä ei tarvitse ihmetellä. Eurovaalikampanjan aikana hän mitä ilmeisemmin toteutti kokeneena mainosmiehenä Halla-ahon pyytämän tilaustyön. Sen jälkeen hän käytti tilaisuutta ja kokemusta hyväkseen ja alkoi viritellä omaa puolueprojektiaan.
Ihan hyvää historiankirjoitusta, tässä vähän lisää:
http://kaivanto.blogspot.fi/2013/10/iso-kela-rautalankaa.html
Loput kysyttäessä 😀
Kaivanto rustailee:
Kun Halla-aholle sitten kerättiin valitsijayhdistystä, ehdotin että samalla vaivalla voisi sitten kerätä minullekin, jotta paikka ei jäisi tyhjäksi Halla-ahon siirtyessä eduskuntaan.
Kuuleman mukaan olit tosiaan änkeämässä puoliväkisin eurovaaliehdokkaaksi valmiiksi kerätylle listalle.
Aikamoisia siipiveikkoja teikäläisten scenessä tosiaan on, ja tietystikään et ollut ensimmäinen umpilaiska poliitikoksi havitteleva, joka halusi rahastaa helpon hyödyn toisten tekemästä työstä.
Jalonen satuilee ja solvaa. Siinä vaiheessa kun soitin Mäki-Ketelälle (se onkin sitten ollut muistaakseni ainoa reaaliaikainen kontaktimme) ei ollut kovin montaa nimeä vielä kerätty. Totta kai olisin kerännyt ne 2000 vaikka yksin, professori Arto Lahti keräsi presidenttiehdokkuuteensa 50 000. Kyseessähän olisi vaaliteknisesti ollut kai valitsijayhdistysten vaaliliitto. Keräsin hiukan nimiä Halla-aholle sekä puolueen perustamiseksi. Puolueeseen liityin muistaakseni vasta ystäväsi Päällikön kilahdettua ja erottua. Koska Pispalassa islam ei ole ongelma, vai kunkasenymmeni?
Siinä olet oikeassa, että pieniin puolueisiin eksyy kaikenlaista väkeä, joilla on epärealistisia käsityksiä koko touhusta ja kuvaamasi kaltaisia tyyppejä, joilta kyllä tulee neuvoja, mutta eivät tee yhtikäs mitään kuin vievät muiden energiaa. Minulla ei ole harhakuvitelmia: olen itse ollut eduskuntapuolueen ehdokkaana jo ensimmäisissä eurovaaleissa 1996 ja eduskuntavaaleissa 1999 sekä monien poliitikkojen kampanjoissa. Alkaen Kalevi Sorsasta:
http://kaivanto.blogspot.fi/2011/07/linnunluuranko-kaapissa.html
Suunnilleen noinhan se meni. Sen verran tarkennusta, että Leino ja Äyräväinen eivät pelkästään yrittäneet erottaa vaan myös erottivat Mäki-Ketelän puolueen jäsenyydestä. Puheenjohtajuudesta Mäki-Ketelä erosi itse vapaaehtoisesti ja yllättäen.
Kun sinunkin historiankirjoituksestasi käy ilmi, että Halla-ahon ehdokkuus PS:n riveissä oli varmistunut takuuvarmaksi jo vuoden 2010 alussa, niin minkä verran arvelisit sen vaikuttaneen Juhan haluun jatkaa puolueprojektia?
Alla oma versioni niistä kuuluisista “riitelyistä”. Kirjoitus on aiemmin julkaistu Muutoksen jäsenfoorumilla ja Hommassa. Tykkäät tarinasta varmasti, koska se tapahtuu osittain Satakunnassa. Tarkennuksena vielä, että Juhan erotessa kaikki kannattajakortit eivät olleet koossa, joten tilanne oli varsin kriittinen. Meille muille jäi sitten projektin vieminen loppuun. Itse olen nykyiseen tilanteeseen erittäin tyytyväinen. Joutsenlaulu raikaa vielä komeasti. Mutta siis oma versioni vuodelta 2010:
***
Mitään linjaristiriitoja eronneen puheenjohtajan ja hallituksen välillä ei ole ikinä ollut. Tai ainakaan Juha ei ole tuonut sellaisia kokouksissa esille.
Ainoat ristiriidat ovat liittyneet puheenjohtajan ajankäyttöön. Jokainen ymmärtää, että työssäkäyvän ihmisen aika on rajallinen, mutta mielestäni Juha on priorisoinut ajankäyttönsä huonosti, eli keskittynyt tekemään aivan vääriä asioita niinä hetkinä, jotka hän on Muutoksen eteen käyttänyt. Pj:llä ei oikein koskaan tuntunut riittävän aikaa yhteydenpitoon jäsenistön kanssa, mutta eri nettifoorumeilla trollaamiseen sen sijaan näytti riittävän aikaa rajattomasti.
Monilla tuntuu olevan käsitys, että Juha on pyörittänyt Muutoksen toimintaa aivan yksin. Tämä saattaa johtua esimerkiksi siitä, että kaikki Muutoksen mediatiedotteet on lähetetty Juhan nimissä, vaikka ne ovat joko kokonaan tai pääosin muiden henkilöiden kirjoittamia. Juhan työpanos on ollut huomattavasti pienempi kuin yleisesti kuvitellaan, ja häntä on jouduttu suorastaan patistamaan tekemään sellaisia töitä, joita kukaan muu kuin puheenjohtaja ei oikein voi tehdä, kuten esim. korkean profiilin ehdokkaiden kosiskelu.
Minulla on tunne, että Juha jossain vaiheessa tänä keväänä menetti täysin uskonsa ja kiinnostuksensa tämän puoluehankkeen menestykseen. Luulen, että monet muutkin hallituksen jäsenet ja aktiivit ovat huomanneet Juhasta saman.
Puheenjohtajan ajankäyttöön liittyvät ongelmat otettiin oikein virallisesti esille toukokuussa Muutoksen suuressa strategiapalaverissa, jossa hallituksen lisäksi oli paikalla useita aktiivijäseniä. Tällöin Juha sanoi aivan suoraan ja rehellisesti, että hänellä ei jatkossakaan tule olemaan aikaa Muutoksen organisaation rakentamiseen, tunnettuuden lisäämiseen tai jäsenien tapaamiseen, vaan hän aikoo keskittyä väitöskirjansa tekemiseen ja käyttää Muutokselle liikenevän ajan kokonaan omaan kampanjointiinsa.
Läsnäolijat nielivät tämän ilmoituksen mielestäni vähän liiankin vähillä mutinoilla. Ehkäpä siinä ihmiset tekivät tavallaan sanattoman sopimuksen, että OK, olkoon Juha sitten keulakuva, karismaattinen Suuri Johtaja, joka heiluttaa parvekkeelta hurraaville kansanjoukoille kun me muut pidämme pyörät pyörimässä. Tämä rooli olisi kuitenkin vaatinut sitä, että Juha olisi pitäytynyt roolissaan ja jättänyt netissä trollaamisen ja omien joukkojen mollaamisen pois.
Puheenjohtajan käyttäytyminen netissä oli toinen asia, joka otettiin esille strategiapalaverissa. Asiassa päästiin mielestäni sellaiseen yhteisymmärrykseen, että jatkossa pj käyttäisi vähemmän aikaa Hommawatchilla trollaamiseen ja enemmän aikaa yhteydenpitoon jäsenistön kanssa. Tämän jälkeen Juha kirjoittikin sen ensimmäisen ja ainoan jäsenkirjeensä, jossa hän pyytelee anteeksi kiireitään ja sanoo, ettei halua olla mikään suuri johtaja.
Viikon 29 alussa (pitkä kuuma kesä 2010) Juha aloitti ahkeran nettikirjoittelun Hommafoorumilla. Avaukset olivat hyvin provosoivia ja parhaimmillaan Juha teki netissä 11 tunnin pitkää vuoroa kirjoittaen jopa 50 viestiä päivässä. Tämä herätti Muutoksen jäsenissä ja kannattajissa ihmettelyä ja mm. minulle tuli kyselyjä asiasta.
Tiistaina mainitsin asiasta Juhalle hyvin ystävällisesti mummolakikannanottoa käsittelevän sähköpostin sivussa:
“… ja niiden puli-HIV-caustien virittelemisen voisitkin sitten lopettaa, ampuu meinaan omaan nilkkaan… 😉 ”
Johon Juha vastasi, että “Ei ne puli-HIV-caustit mitenkään omaan nilkkaan ammu, niiden välityksellä päästään mainiosti itse asiaan eli siihen, että ihmisillä on myös vastuita ja velvollisuuksia, ei pelkkiä oikeuksia. … Mutta voin toki lopettaa osaltani ko. kaustit, vanhoja vitsejä jo.”
Keskiviikkona olin Porissa kahden Muutoksen tärkeän työmyyrän kanssa. Molemmat olivat saaneet jäseniltä yhteydenottoja Juhan nettikirjoitteluun liittyen. Sovimme, että asia on otettava esille hallituksen ja aktiivien kesken ja että sen nostaa esille välillä joku muu kuin minä. Kävimme Porissa kuuntelemassa, kun Jussi Halla-aho veti loistavaa settiä Suomi Areenan keskustelutilaisuudessa. Seuraavana viikonloppuna Jussi julkistaisi maahanmuuttopoliittisen manifestinsa. Porissa oli myös Timo Soini, joka on kiertänyt Suomea ahkerasti koko kesän turuilla ja toreilla. Mietin, että mitä meillä on näihin verrattuna? Puheenjohtaja, joka istuu netissä trollaamassa 11 tuntia päivässä. Suoraan sanoen minua hävetti.
Illalla olimme Porin yöelämässä, kun saan taas yhteydenoton, että mitä se Juha siellä netissä nyt taas puuhaa. Maljani läikkyy yli ja päätän soittaa Juhalle heti. Tämä ei tietenkään ole ensimmäinen kerta kun soitan Juhalle yli vuoden kestäneen puoluehankkeen aikana.
“Moro, mitä äijä? Mitäs puuhaat? Voisitko nyt ystävällisesti PILKKU HUUTOMERKKI painua PILKKUUN sieltä Hommafoorumilta trollaamasta, niin ihmisten ei tarvitsisi soitella minulle, että mitä se Juha siellä netissä touhuaa.”
Juha kysyy veikeän ivalliseen tyyliinsä, että no kuka siellä ny on valittanu, joku ramisipilä Urjalasta vai? (tms.) Kerron Juhalle niiden henkilöiden nimet, joiden kanssa olen asiasta keskustellut koko päivän.
Esitän Juhalle niitä erilaisia teorioita, joita minulle on hänen käytöksensä syyksi veikkailtu ja kysyn pitääkö mikään niistä paikkansa ja onko hänellä nyt kaikki hyvin. Sanon, että jos Juha ei jostain syystä halua, jaksa tai uskalla vetää tätä puoluehanketta, niin antaisi sen sitten jonkun sellaisen johdettavaksi, joka haluaa, jaksaa ja uskaltaa. Sanon, että minä voin tarvittaessa hoitaa homman.
Juha vakuuttaa, että hänellä on kaikki asiat kunnossa ja että hän voi aivan hyvin selittää toimintansa syyt aktiiveille. Puhelu päättyy siihen, että sovimme, että Juha lopettaa Hommafoorumille kirjoittamisen tältä illalta ja käyttää mieluummin aikaansa siihen, että kirjoittaa aktiivilistalle kirjeen.
Soitin Juhalle keskiviikkona klo 23.19.
Torstaiaamuna klo 1.29 Juha lähetti aktiivilistalle viestin, jossa hän selittää toimintaansa.
Torstaiaamuna klo 4.39 Juha kirjoitti hallituksen postituslistalle: “Asiaa tarkoin ja perusteellisesti harkittuani anon eroa Muutos 2011 ry:n puheenjohtajan tehtävästä. Samalla anon eroa myös yhdistyksen hallituksesta. Pyydän, että molemmat astuvat voimaan välittömästi.”
Jokainen voi itse miettiä, onko tuo järkevästi ajattelevan ihmisen reaktio tilanteeseen ja miten itse olisi vastaavassa tilanteessa toiminut. Juha olisi voinut seuraavana päivänä esim. nopealla soittokierroksella selvittää, mitä mieltä hallituksen muut jäsenet ja aktiivit ovat tilanteesta. Mutta hän päättikin erota 5 tunnin “tarkan ja perusteellisen harkinnan jälkeen”.
En tiedä Juhan toiminnan todellisia syitä ja motiiveja, mutta mielestäni eron hätäisyys johtui siitä,
– että Juha sisimmässään ajatteli useimpien hallituksen jäsenten ja aktiivien olevan samaa mieltä asiasta
JA/TAI
– Juha oli jo jonkin aikaa etsinyt sopivaa tekosyytä erotakseen, koska hän oli uupunut JA/TAI hänellä oli muita suunnitelmia poliittisen uransa suhteen.
Joka tapauksessa eroaminen oli Juhalta mielestäni oikea päätös, mutta Muutoksen etua ajatellen sen julkistamisajan ja -tavan olisi voinut valita huomattavasti paremmin. Myös medianhallinnasta oltaisiin voitu sopia etukäteen. Nyt Juha teki kaiken neuvottelematta millään tavalla hallituksen kanssa etukäteen.
Ei tämä minulle uutta ole, ja olen kuullut koko tarinan ennenkin, Porissa tapahtuneine Areenan keskusteluineen. Mutta ihan hyvä, että se on nyt tallennettu myös tänne, niin ei tarvitse sitä Hommaforumilta haeskella, eli kiitokset postituksesta!
Selasin tuossa vanhoja meilejäni muistini tueksi ja oikeassa olin: tiesin Halla-ahon pääsevän persuihin satavarmasti jo syystalvella 2009, joten se siitä.
Hommaforumin keskusteluketjussa on myös syksyllä 2009 tuotu selvästi julki, että Halla-aho ei ole Muutos-projektissa mukana, vaikka kesän aikana jotkut aktiivit sellaista olivat toivoneet. Mies itse oli jo aiemmin antanut sekä toisaalta kielteisiä mutta silti mahdollisuudet sopivasti auki jättäviä ympäripyöreitä ja rohkaisevia kommentteja, kuten tuon yhden jonka olen linkittänytkin tekstiin.
Helmikuun jälkeen, kun miehen ehdokkuus perussuomalaisissa oli varmistunut, hänen suhtautuminensa Muutokseen muuttuikin sitten kielteisemmäksi, ja esille nousi pelko “maahanmuuttokriittisen rintaman hajoamisesta”; eli käytännössä siis pienpuolueen aiheuttamasta ikävästä kilpailusta. Kuten sanottu, tuossa vaiheessa kukaan ei osannut ennakoida jytkyä, ja perussuomalaisten kannatuskin oli kaiken lisäksi notkahtanut talvella 2009-2010.
Tässä taitaa olla kai kyse enemmänkin siitä, että Leinon oma into romahti syystä tai toisesta sen jälkeen kun Halla-aho oli vahvistanut ehdokkuutensa perussuomalaisissa.
Sinulla on ihmeellistä spekulaatiota, joka ei pidä paikkaansa. Koska olen ollut perustamassa puoluetta ja tiedän kaikesta sen perustamiseen liittyvästä about enemmän kuin kukaan, väitän olevani paremmin perillä asioista.
Muutos perustettiin pitkälti sen takia, että haluttiin muutosta. Sillä ei ollut mitään tekemistä Persujen kanssa, paitsi se, että minä olin sen perustamisen aikaan Persu.
Mikäli olet kiinnostunut totuudenmukaisesta tiedosta, suosittelen ottamaan yhteyttä edes joihinkin niistä toimijoista, jotka ovat olleet puoluetta perustamassa sen sijaan, että vain mielivaltaisesti keksit omia teorioitasi vailla perusteita tai pohjaa.
Jiri Keronen juttelee:
Mikäli olet kiinnostunut totuudenmukaisesta tiedosta, suosittelen ottamaan yhteyttä edes joihinkin niistä toimijoista, jotka ovat olleet puoluetta perustamassa.
Keronen, mikä kohta lauseesta “Juha Mäki-Ketelä kuuluu ystäväpiiriini” jäi sinulta ymmärtämättä?
Tuossa ylempänä on Leinokin todennut aika suoraan, että “suunnilleen noinhan se meni”, joten avoimeksi jää minkä kohdan itse koet olevan tapahtuneen kanssa ristiriidassa.
Kuten varmasti huomaat sekä Leinon että Ketelän kirjoituksista, oli Halla-ahon persuus varmistunut jo siinä vaiheessa, kun Muutosta puuhattiin. Väite, että Muutos perustettiin persujen tai Halliksen “tukiryhmäksi” on yksiselitteisesti väärä ja valheellinen. Tämän on todennut jokainen puolueen perustaja sekä Jussi Halla-aho.
Väite on alunperin Hesarin toimittaja Miska Rantasen omasta päästä keksimä juttu, joka on kiistetty toistuvasti ja alusta saakka. Miska tiesi kirjoittavansa valheita, koska hän oli jutellut asiasta sekä minulle, Mäki-Ketelälle että Hallikselle. Hän ei kuitenkaan hyvän Hesarin toimittajan tavoin antanut hyvän jutun mennä hukkaan vain siksi, että se ei vastaa todellisuutta.
Keronen kirjoittaa:
Kuten varmasti huomaat sekä Leinon että Ketelän kirjoituksista, oli Halla-ahon persuus varmistunut jo siinä vaiheessa, kun Muutosta puuhattiin.
No ei ollut. Muutoksen kehitys sai alkunsa tästä Mäki-Ketelän kuulutuksesta Hommaforumilla, ja silloin elettiin vielä elokuuta 2009. Mikään ei ollut varmaa, ja koko projekti pyörähti käyntiin osin siksi, että perussuomalaiset olivat ilmoittaneet ehdokasseulansa olevan tulevissa vaaleissa erittäin tiukka.
Tämä jätti myös Halla-ahon itsensä vielä epäilevälle kannalle tilanteestaan, kuten voit hänen tästä ja tästä viestistään nähdä. Hänethän oli vähän aiemmin jätetty eurovaaleissa rannalle, mikä oli ollut ilmeisen kova isku — ja sen lisäksi hän oli edelleen sitoutumaton ehdokas; hän ei liittynyt perussuomalaisiin ennen kuin syksyllä 2010. Halla-ahon oma kommentti “siltä varalta, että se [perussuomalaiset] ei säily vaikutuskanavana, pidän JM-K:n hanketta erittäin tärkeänä ja kannatettavana” on aivan riittävän selvää tekstiä.
Käyntiin pyörähdettyään Muutos sai omat siivet alleen, mutta se taas on toinen juttu. Se ei poista sitä tosiasiaa, että samalla puolueprojekti toimi myös painostuskeinona perussuomalaisia kohtaan ja maahanmuuttokriittisten valtuutettujen kakkosvaihtoehtona.
(Myös tämä Mäki-Ketelän viesti kannattaa lukaista ja asettaa asiayhteyksiinsä. On aika hupsua taholtasi tulla selittämään että Muutoksen syntyhistorialla ei ollut mitään tekemistä perussuomalaisten kanssa, kun Mäki-Ketelä oli jo puolueprojektin alkaessa yrittänyt ottaa yhteyttä Soinin suuntaan, nimenomaan Halla-ahon asemaan liittyen.)
Väite, että Muutos perustettiin persujen tai Halliksen “tukiryhmäksi” on yksiselitteisesti väärä ja valheellinen. Tämän on todennut jokainen puolueen perustaja sekä Jussi Halla-aho.
Mitäpä sanoisit, jos kävisi ilmi että myöhäiskesällä 2009 olisivat keskeiset maahanmuuttokriittiset valtuutetut käyneet Mäki-Ketelän kanssa avointa keskustelua uudesta puolueprojektista?
Väite on alunperin Hesarin toimittaja Miska Rantasen omasta päästä keksimä juttu, joka on kiistetty toistuvasti ja alusta saakka. Miska tiesi kirjoittavansa valheita, koska hän oli jutellut asiasta sekä minulle, Mäki-Ketelälle että Hallikselle.
Pois se, että esimerkiksi Halla-aho itse jättäisi asioita kertomatta toimittajille tai esittelisi niitä väritetyssä asussa. Mutta ehkäpä tässäkin oli jotain “merkitysvivahde-eroja”.
Suora demokratia oli mukana Muutos 2011:ssa alusta alkaen, jo ennen puolueen kuin kannattajakortteja alettiin keräämään. Tämän voi tarkistaa hommafoorumin keskustelulangasta. Siellä pohdittiin nimenomaan suoraa demokratiaa ja puolueen perustamista, sitten asia eteni käytännöllisempiin juttuihin, mm. keskusteluun logosta. Mäki-Ketelä ja Jari Leino (nimimerkillä) olivat mukana keskustelussa, joskin perustettu puolue ei ehkä kaikilta osin vastannut villeimpiä unelmia.
Toki, suora demokratia oli ilman muuta alusta asti kuviossa mukana. Mutta etenkin siinä korttikampanjan varhaisvaiheessa suora demokratia oli Muutoksen mainoksissa edelleen hyvin vahvasti sidoksissa maahanmuuttoasioihin.
Eräs esimerkki oli se kuuluisa legenda pakolaisten ostamasta syyrialaisesta sohvasta, jota käytettiin sellaisenaan Muutoksen pamfleteissa. Lisäksi kansanäänestyksistä puhuttaessa korostettiin ensisijaisesti kansanäänestystä maahanmuutosta. “Pitäisikö Suomen äänestää maahanmuutosta ennen kuin joudutaan äänestämään minareeteista?” oli yksi iskulause.
Oman vaikutelmani mukaan tämä alkoi haipua vasta keväällä 2010, jolloin maahanmuutto jäi lähes täysin taka-alalle, ja mukaan tuli kekseliäämpää mainontaa. Eräs esimerkki oli Muutoksen mainos “Mediamaksuun 500 euron erotiikkalisä?”, jossa peräänkuulutettiin mediamaksun alistamista kansanäänetykselle. Se oli mielestäni aika kekseliäs ja näppärän populistinen mainos, siis hyvällä tavalla. Bongasin sen itse pornosivuja selatessani, joten kohderyhmätkin oli haarukoitu nappiin.
Hyvää settiä kaiken kaikkiaan, tästä on hyvä jatkaa! Koskas otetaan perinteiset munkkikahveet Pyynikillä?
Meikäläinen on parhaillaan toisella näkötornilla, kuten tuosta yläpalkista näkee, mutta sovitaan vaikka helmikuulle. On meinaan väitöspäiväkin tulossa että kohta sitä on allekirjoittanutkin koulutettu mies!
Jep, näin tehdään! Laitahan koodia väitöstilaisuudesta, tulen paikalle pällistelemään.
Ja sen ainoan Sveitsiläisillan, jossa minä olin puhumassa järjestivät juurikin Tapio äyräväinen, Kalevi Soilander ja Marjukka Kaakkola. Videokuvauksessa oli myös edelleen mukana olevia aktiiveja Ketelällä ja Jalosella ei ollut asiaan mitään osaa eikä arpaa. Muistan kuinka minua jopa hieman vitutti, kun tilaisuuden mainoksessa silloin sanottiin että “Muutos ei halua kopioda Sveitsiä”, No sittemin se on muuttunut. -Kiitos kaikkien mukana aktiivisesti ja energisesti touhunneiden.
En ymmärrä mikä tarve tällä Jalosella on glorifioida ja luoda jotain ihme päälikkö-henkilökulttia. Itse en tunne tällä hetkellä ketään muutoksesta joka olisi koskaan-missään sanonut ketelää joksikin pääliköksi. Sellaiset ei lainkaan edes sovi Suoraan demokratiaan. Ja ainakin sen perusteella mitä olen Tapio äyräväistä useasti tavannut, hän ei ollut mikään henkilökohtaisen glorian perässä juoksija. Nyt vuosien jälkeen en voi kyllä enää sanoa samaa Mäki-Ketelästä, ja hänen knihtistään Jalosesta. Sen sijaan kyllä esim. Leinosta ja Kaakkolasta,
JooJoo kirjoittaa:
Videokuvauksessa oli myös edelleen mukana olevia aktiiveja. Ketelällä ja Jalosella ei ollut asiaan mitään osaa eikä arpaa.
No ei varmaan meikäläisellä ollutkaan osaa ja arpaa, koska en ole ikinä ollut missään tekemisissä Muutoksen toiminnan kanssa. Eli sitä nyt ei tarvitse erikseen korostaa.
Tosin kerran kesällä Päällikkö kyseli lähtisinkö Viikinsaareen mukaan Muutos-päivään ihan muuten vain. Olin siinä vaiheessa singlemies, ja paikalla olisi kuulemma ollut pari nuivaa kissaa yliopistolta.
En ymmärrä mikä tarve tällä Jalosella on glorifioida ja luoda jotain ihme päälikkö-henkilökulttia. Itse en tunne tällä hetkellä ketään muutoksesta joka olisi koskaan-missään sanonut ketelää joksikin pääliköksi.
Me sanotaan!
Mutta eihän tässä mistään henkilökultista ole kyse. Muutos oli alun alkaen Mäki-Ketelän idea, ja hänhän se oli tekijämies porukassa. Äyräväinen oli kuuleman mukaan myös melkoinen työmyyrä ja puursi puolueen parissa aikansa, eikä häntä kaiketikaan moittia voi vehreämmille laitumille siirtymisestä.
No jos sulla ei ollut osaa eikä arpaa, niin miksi sitten kirjoitat näin;
“Puolue järjesti näissä merkeissä myös erityisiä “sveitsiläisiltoja”. Jonkin aikaa Päällikkö näyttikin menestyvän.”
Jos tuo “menestys” ei kerran liittynyt mitenkään “Päälikköön”.
Idiootin ja kansalaisen ero on siinä että kansalainen ei tarvitse päälikköä. (Lue Kreikan demokratia ja se mistä noi sanat on syntynyt.)
Mutta onhan se toki hyvä että niitä päälikköitä löytyy niille jotka niitä tarvii.
Minä en tarvitse pääliköitä. Eikä Sveitsissäkään ole edes valtionpäämiestä.
Enkä voi ymmärtää, että kukaan muukaan, joka aidosti ajaa jahtaa Suoraa demokratiaa, tarvitsisi. Sehän olisi paradoksi.
Luetaan ne kappaleet kokonaisuudessaan. Se, että kaksi virkettä seuraa toistaan vapaassa narratiivissa ei tarkoita sitä, että niiden kuvailemien asioiden välillä olisi väistämättä kausaalinen yhteys. Kysymys voi olla myös yleiskuvauksesta.
Eipäs nyt vähätellä sitä minun päällikkyyttäni, sillä minut on nimittänyt Päälliköksi Komentaja, kansamme isä ja kaitselmuksen valo Kai Mikael Aalto Oulusta. Sittemmin Komentaja Aalto ylensi minut everstiluutnantiksi ja alisti komentooni koko Pirkka-Hämeen armeijakunnan. Revippä siitä!
No kuka päälikköä kaipaa niin siinäpä teillä on sitten sellainen.
Itse en kaipaa, enkä osaa kovin paljoa edes arvostaa ihmisiä jotka sellaista kaipaa.
Koska sellaiset ihmiset eivät voi edes ymmärtää Suoran demokratian syvintä olemusta.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Idiootti
Olikos se itse Päällikkö, joka aikanaan aiheutti Homma-forumin väliaikaisen sulkemisen?
Jere: en toki minä, vaan Homman idioottihörhöt, joiden öyhöttäminen oli yksinkertaisesti liikaa jopa Homman paatuneimmillekkin moderaattoreille.
No laitetaanpa sitten tämä koko Yleiskuvaus, eli “koko kappale”
Jalonen kirjoittaa:
“Mäki-Ketelä ei kuitenkaan lopettanut projektiaan, jota hän oli alun alkaen päättänyt selvästikin jatkaa omin voimin loppuun saakka. Vaikka puolue oli noussut julkisuuteen maahanmuuttokriittisen liikkeen aallonharjalla, pyrki Mäki-Ketelä lanseeraamaan puolueensa ykkösteemaksi suoraa demokratiaa ja sitovien kansanäänestysten lisäämistä. Puolue järjesti näissä merkeissä myös erityisiä “sveitsiläisiltoja”. Jonkin aikaa Päällikkö näyttikin menestyvän.”
Tiivistetäänpä tuo.
“Päällikkö menestyi koska oli päättänyt selvästikkin jatkaa loppuun saakka Suoran demokratian parissa, jopa erityisiä Svetisiläisiltoja järjestyi “omin voimin” ”
Paitsi että;
– Ei menestynyt.
– Ei jatkanut loppuun saakka.
– Ei Suoran demokratian parissa (Sitä voi tehdä muuten muuallakin kuin muutoksessa)
– Ei Sveitsiläisi iltoja
– Ei omin voimin.
“Do you want to know who you are? Don’t ask. Act! Action will delineate and define you.”
Thomas Jefferson
Mistä ylipäätään kumpuaa tämä tarpeeenne jauhaa paskaa? Ei tarvitse vastata. En jatka tällä palstalla. Jos joskus kasvat idiootista kansalaiseksi, niin katsotaan sitten uudelleen.
Jouni Jokela on nyt näemmä vihainen. Mutta voi herran tähden, ei kai se lukemisen ymmärtäminen nyt näin vaikeaa voi olla. Otetaan kohta kohdalta:
– Siinähän lukee selvästi, että _jonkin aikaa_ näytti menestyvän — siis ennen kuin henkilökohtaiset ristiriidat lopettivat kaiken.
– Loppu tuli tietysti tässä tapauksessa ennen aikojaan Leinon ja kumppanien ryhdyttyä rettelöimään. Mutta ei se sitä tarkoita, etteikö Mäki-Ketelä olisi keväällä 2010 ollut sitoutunut puolueprojektiin. Ei kukaan ihminen polta huvikseen omaa aikaansa ja omaa rahaansa sellaiseen tehtävään, jonka olisi päättänyt ehdoin tahdoin jättää kesken.
– “Omin voimin” tietystikin tarkoittaa sitä, että Muutoksen toiminnassa nojattiin omiin voimiin ja omaan jäsenistöön. Siis ei siihen kuvitelmaan, että maahanmuuttokriittisistä valtuutetuista saataisiin vetoapua, koska he olivat jo tuossa vaiheessa hakeutuneet perussuomalaisiin. Ei tässä kirjoituksessa jäsenistön panosta vähätellä, vaikka viittaankin etupäässä Mäki-Ketelään puheenjohtajana.
– Sveitsiläisiltojen kohdaltahan tuossa lukee nimenomaan “_Puolue_ järjesti”. Mutta iltoja oli kuitenkin tosiaan vain yksi, joten sen osalta otan korjauksen vastaan.
Muuten en oikein täysin ymmärrä tätä tarvetta poiketa täällä rähjäämässä minulle henkilökohtaisesti.
En minä ole vihainen, mutta sinun oma henkilökohtainen tarpeesi vinkua vuosikausia aiheuttaa minullekin tarpeen n. kerran kolmessa vuodessa sanoa pari sanaa. Tähänkin ketjuun esim. Leino vastasi vuosia vanhalla copy-pastella! Mietippä vähän miksi!
Normaalisti minua ei häiritse joku pieni räksyttävä rakki, mutta jos se vuosikausia räksyttää, niin kyllä minä sitä saatan potkaistakkin. En siksi että sitä mitenkään vihaisin, vaan ihan siksi että se vain lopettaisi sen turhan ja häiritsevän räksytyksen.
Jos sinä kirjoitat:
“Mäki-Ketelä ei kuitenkaan lopettanut projektiaan, jota hän oli alun alkaen päättänyt selvästikin jatkaa omin voimin loppuun saakka.”
Siis “hän oli päättänyt jatkaa omin voimin loppuun saakka”.
Niin ainakaan minä en pysty noihin sanoihin mitenkään yhdistämään muutoksen jäsenistöä. Käsitykseni mukaan se olisi pitänyt kirjoittaa “he olivat päättäneet”, mutta Ketelä ei tietysti ole he, eli koko lause olisi pitänyt kirjoittaa, “Muutos 2011 ei kuitenkaan lopettanut projektiaan, he olivat päättäneet selvästikkinjatkaa omin voimin loppuun saakka.” Mutta tämän, -totuuden- sanominen ei tietysti sovellu sun päällikkö -fantasiaasi.
Sen lisäksi kirjoitat:
” henkilökohtaiset ristiriidat lopettivat kaiken.”
Ja minun käsittääkseni nuo ristiriidat olivat siis 2010, ennen kuin kannatuskortit oli edes kerätty.
– kortit kerättiin.
– muutos rekisteröitiin puolueeksi.
– Muutos osallistui eduskunta vaaleihin.
– Muutos osallistui kunnasllisvaaleihin ja sai jopa ehdokkaan läpi.
– muutos osallistuu Eurovaaleihin,
– Muutokseen liittyi istuva kansanedustaja.
Jos se suora demokratia kerran kiinnostaa, niin menisitte sitten ajamaan sitä “oikein” vaikka Vihreisiin tai Demareihin, muuuten on sanottava; Jalonen, mene hoitoon.
Kenellekkään muulle kuin sinulle Mäki-Ketelän päälikkyys ei ole “kaikki kaikessa”.
Get a life.
Jokela, minä en ole tietääkseni sanonut sinulle koskaan yhtään mitään. En edes tiennyt nimestäsi tai olemassaolostasi yhtikäs mitään ennen kuin tähän blogiini aloit toissapäivänä kommentoida. Muutoksesta olen blogannut huimaavat kaksi kertaa, ja tämä oli se toinen.
Lisäksi, sellaiset kommentit kuin “pieni räksyttävä rakki” ja kehoitus “mennä hoitoon” kyllä omalla mittapuullani ovat yleensä viittaus siitä, että henkilö on — syystä taikka toisesta — kiukkuinen.
Mistään “päällikköfantasiasta” ei ole minun suunnaltani kysymys, mutta Mäki-Ketelä nyt kuitenkin perusti tuon mainitun puolueen ja oli aloitteentekijä. Saivartelusi kirjoitukseni sisällöstä jätän nyt tällä kertaa huomiotta, yksi kohta poislukien: toisin kuin olet ymmärtänyt, Muutoksen kannatuskortit kerättiin nimenomaan kevään 2010 aikana ja vietiin oikeusministeriöön alkukesästä. Sen jälkeen puolueen sisäiset riidat nousivat pintaan. Mäki-Ketelä itse on veikannut, että tähän on yksinkertainen selitys; jonkun salonkikelpoisen hahmonhan siellä oikeusministeriössäkin oli käytävä ne kortit viemässä, ja sen jälkeen kun tämä tärkeä urakka oli viimein hoidettu, sopi rettelöinti aloittaa.
Peräänkuuluttamasi poliittinen aktivismi ei minua kiinnosta. Mainitsemasi vihreät ja sosialidemokraatit kiinnostavat vielä vähemmän.
Siunatuksi lopuksi: jos ihan vakavissasi koet minun kirjoitukseni häiritseväksi, siitäkin huolimatta että minä en ennen tätä viikkoa tiennyt kuka olet enkä ole koskaan omalle persoonallesi näin ollen suonut mitään huomiota… no jaa, ehkä sinun kannattaa ihan oikeasti pohtia, kummalla meistä on se vuosikausia jatkunut pakkomielle ja kenen kannattaisi hankkia elämäänsä muutakin sisältöä.
Ellet pahastu, niin autan sinua tässä tehtävässä pienehköllä porttikiellolla. Kuten ylempänä mainitsin, jos kaipaisin kommenttiosastollani tekstiä, joka vaikuttaa juopuneelta rähjäämiseltä, olisin jatkanut bloggaamista Puheenvuorossa.
Jokela näemmä vaatii yksityisviestissä vastausta siihen, miten voin tietää hänen nimensä.
Ei se nyt niin kamalan hankalaa ole, koska hän aiemmassa viestissään jo ilmoitti olleensa puhujana siinä Sveitsiläisillassa. Google-haku sanalla “Sveitsiläisilta” tuottaa tulokseksi nimen “Jouni Jokela”, ja ei varsinaisesti vaadi suuria älynlahjoja yhdistää sitä nimimerkkiin “JooJoo”.
Mutta tämäpä tästä.
Pingback: Muutoksen tunkkaiset tuulet | Ylivuotosanomat
Että ne jaksavat!
Mutta Seppo juu, kyllä hänestä jonkin kirjan tai tutkimuksen voisi tehdä. Seppo se saa kansanedustajia erotetuksi yhdellä morjestuksella 🙂
Ylempänä on käyty keskustelua siitä, kenellä lerpahti ja missä vaiheessa. Juha Mäki-Ketelä on oikeassa: hän sai tiedon Halla-ahon persuihin pääsemisestä jo syystalvella 2009, jonka jälkeen hänen intonsa tehdä enää mitään puolueprojektin eteen lopahti. Tämä tapahtui siis muutamia kuukausia aiemmin kuin alun perin väitin. Pahoittelen, etten muista 4 vuoden takaisia asioita enää kovin tarkasti, koska elämässäni on sen jälkeen tapahtunut muutakin.
Lerpahtamista voidaan tarkastella myös siltä kannalta, että Mäki-Ketelä erosi Muutoksen puheenjohtajan tehtävästä kesällä 2010, jolloin edes kaikki kannatuskortit eivät olleet koossa.
Minä jatkoin Muutoksen hallituksen jäsenenä eduskuntavaaleihin 2011 asti varmistaakseni, että kannattajakortin allekirjoittaneet saavat “vastinetta rahalleen” eli että Muutos rekisteröidään puolueeksi ja se pääsee asettamaan ehdokkaita vaaleissa. Myönnän toki, että loppuvaiheessa tekemiseni ei ollut enää kovin innokasta, mutta tein aloittamani työn sisulla loppuun asti.
Mutta tämän jälkeen en jaksa enää kommentoida vanhoja asioita, koska Muutoksen uudet ja lupaavat kuviot vaativat kaiken intoni. 😉
Leino kirjoittaa:
Lerpahtamista voidaan tarkastella myös siltä kannalta, että Mäki-Ketelä erosi Muutoksen puheenjohtajan tehtävästä kesällä 2010, jolloin edes kaikki kannatuskortit eivät olleet koossa.
Tämähän ei pidä paikkaansa, koska kortit oli luovutettu oikeusministeriöön tarkastettavaksi jo alkukesästä. Teidän keskinäinen skismanne tapahtui vasta sen jälkeen, kun kortit olivat jo ministeriössä syynissä ja puolueen meno rekisteriin alkoi olla varma asia.
Lukijat voivat tietysti tarkastella kommenttejasi siitä, miten Mäki-Ketelän “into lopahti” asianmukaisen lähdekritiikin valossa. Ylempänähän olet jo itse tullut varsin avoimesti maininneeksi, että Mäki-Ketelän ero puheenjohtajan tehtävistä tapahtui oman pienessä tuiskeessa Porin yöstä tekemäsi puhelinsoiton jälkeen. Jälkikäteen on Mäki-Ketelä myöntänyt virheekseen sen, että tuolloin kuvitteli takanasi olleiden Muutosten henkilöiden määrän suuremmaksi kuin se olikaan.
Mutta tämän jälkeen en jaksa enää kommentoida vanhoja asioita, koska Muutoksen uudet ja lupaavat kuviot vaativat kaiken intoni. 😉
Myös me veronmaksajat odotamme, että saamme rahoillemme vastinetta James Hirvisaaren tulevasta toiminnasta parlamentissa joutsentunnusten alla. Tämän viikon haastattelut ovat jo luvanneet oikein hyvää.
Kiinostaisi tietää mikä oli pointti Päällikön hysteerisessä mesoamisessa aikanaan Hommawatchissa? Josko Päällikkö itse tai Jussi valottaisi motiiveja?
Pitäisi tietää tarkemmin, mitä kaikkia lätinöitäni tarkoitat. Osa niistä on kirjoitettu ihan vaan trollausmielessä. Osa puolestaan on tarkoituksella kylvettyä disinformaatiota mihin kohderyhmään kulloinkin. Kolmas ryhmä puolestaan on sellaisia kirjoituksia, jotka joku hommalainen pelle on kirjoittanut sinne nimissäni.
Hetkinen, komento takaisin. Sekoitin Hommawatchin ja Todellisuusorgin. En nyt ihan tarkkaan muista ja siten voi varmaksi sanoa, mutta taitavat olla Hommawatchiin kirjoittamani tekstit suurimmaksi osaksi osa vain sitä hauskaa leikkiä, jolla sain ko. törkysaitin ylläpidon rikkomaan lakia ja juoksemaan ympyrään apina raivolla tutkintapyynnön pelossa.
Kiitokset Päällikölle vastauksista, Nyt huomaan etten itsekään muista mitä meuhkasit todorgissa ja mitä hommawatchilla. Ne eipä sillä että sillä olisi väliä, samaa tavaraahan se. Eikä sinällään poikkea muidenkin “kriittisten” käyttämästä tavasta käydä keskustelua.
Hetken jo luulin että joudun tarkistamaan käsitystäni sinusta : )
Oleppa hyvä!
Älä suotta muuta käsitystäsi, se lienee oikea. Toisekseen, sanoja “keskustelu” ja “internet” ei koskaan kannata sisällyttää samaan lauseeseen vakavalla mielellä, mikäli ei halua paljastaa akilleenkantapäätään kaltaisilleni ammattitrollaajille. Se on nääs menoa sitten muussa tapauksessa.
Mäksy on mahottoman paras, Mäksylle on paree olla vinoilemati! Jalonenkin jää hopialle, useimmiten.
Tulkaahan poijaat takasi, teitä kaivataan. Itse palaan sinne ainakin joulua toivottelemaan.
Joo ei hätiä mitiä Päällikkö! Muutos2011 sai James Hirvisaaresta kolmen vuoden hiljaiselon jälkeen tasoisesi johtotähden ja ammattitrollaajan.
Tuo oli kyllä aika loukkaavasti sanottu! Kaikella kunnioituksella Jamesta kohtaan, mutta en pidä häntä kovinkaan pätevänä trollaajana, toisin kuin itseäni.
Pakko myöntää, James ei ole trollimiehenä oikein mistään kotoisin. Ensinnäkin kaveri tekee sen virheen, että on selvästi tosissaan, ja yrittää vielä selitellä asioita jälkikäteen. Kunnon trollaaja ei ole ikinä vakavissaan, eikä ainakaan yritä kiinnijäätyään kiemurrella, vaan pistää vain isomman vaihteen silmään ja trollaa vähän lisää.
Perussuomalaisten ehdottomasti lahjakkain trollaaja on nähdäkseni Soini itse.
Juha Mäki-Ketelä kirjoitti: “taitavat olla Hommawatchiin kirjoittamani tekstit suurimmaksi osaksi osa vain sitä hauskaa leikkiä, jolla sain ko. törkysaitin ylläpidon rikkomaan lakia ja juoksemaan ympyrään apina raivolla tutkintapyynnön pelossa.”
Hetkinen, siis jatkuuko “hauska leikki” täälläkin vai oletko tosissasi? Minusta Jussin blogi olisi tyhmä paikka trollaamiselle. Törkysaittihan Hommawatch toki oli siinä mielessä että se raportoi törkyä Hommaforumilta. Lisäksi muuten Hommawatchia kannattaa minun kiittää siitä että tutustuin sitä kautta Jussiin ja Juhaan 🙂
Täällä kirjoittelen ihan tosissani. Toki joskus saattaa olla pieni pilke silmäkulmassa, mutta täällä en trollaa.
Sotahistorian tutkijana voisitko kirjoittaa seuraavaksi Vo Nguyen Giapista ja hänen sotilasuransa vaikutuksista koko 1900-luvun historian kulkuun?
JJ: “On meinaan väitöspäiväkin tulossa…”
Mainiota. Kuten joskus ilmaisin, odottelen kutsua karonkkaan. Tai no ehkä varjokaronkkaan, jos olen vaatimaton. Mäksy voinee antaa kutsun toimitusosoitteen.
Rehellisesti sanoen, ei minulla ole varaa järjestää minkäänlaista karonkkaa.
Ja vaikka olisikin, niin minkä helvetin takia minä teikäläisen sinne pyytäisin? Luuletko, että minulla on yleisimminkin tapana kutsua vieraisille ihmisiä, jotka ovat etupäässä kunnostautuneet jauhamalla allekirjoittaneesta nimimerkin takana kansantuotetta Hommaforumilla?
(Pahoittelut siitä, että viestin hyväksyminen kesti kolme päivää. Kiireinen viikonloppu, ja vaikka muualla verkossa silmäilinkin tapahtumia, niin blogia en avannut sinä aikana.)
No perskeles, mennään nyt edes syömään johonkin väitöksen jälkeen. Esim. thaimaalainen ravintola Hämeenkadulla olisi mainio paikka kaltaisillemme mamujen nuolijoille ja halaajille. Mä voin piffata. Mulla on nääs vielä Sisäministeriöstä saatuja rahoja. Vai Supostako ne nyt olivatkin, en muista enää, mutta ihan sama.