Anarkia ja veriset vaatteet

         

Joulua odotettaessa on totuttuun tapaan ehditty juhlia myös Suomen itsenäisyyttä. Tänä vuonna vierähti 96 ajastaikaa siitä, kun Santeri Alkio pistäytyi Kansallisteatterissa katsomassa Henrik Ibsenin “Kansanvihollisen” annettuaan sitä ennen äänensä Suomen itsenäistymistä koskeneessa eduskunnan ratkaisussa. Satavuotisjuhlien tullessa lähemmäksi tunnelma on jo alkanut tiivistyä sekä maan eliitin että rivikansalaisten parissa.

Presidentin vastaanotto järjestettiin vaihteeksi Tampereella. Vieraiksi oli pyydetty arviolta sata kutsun oikeasti ansainnuttakin kansalaista, mutta perinteiseen tapaan oli mukana myös liuta turhia julkkiksia, joiden osanottoa tilaisuuteen käsketyt poliisit tietysti myös varjelivat terveytensä uhalla. Pirskeiden säestykseksi oli nimittäin saatu mielenilmaus, jota erinäiset punavihreät tahot olivat odottaneet kuin hepo kesää. Kyse oli “Kiakkovieras-kollektiivista”, jonka edustajat olivat antaneet jo aiemmin pari haastattelua. Kollektiivi oli ehättänyt myös saada suunnittelemalleen kansalaistapahtumalle suorastaan sympatiaa poliisin syksyllä tapahtuneen ylireagoivan tietopyynnön seurauksena. Mielenosoittajilla oli siis periaatteessa hyvä mahdollisuus saada jopa myönteistä huomiota asialleen.

Koska elämme Suomessa, näin ei tietenkään tapahtunut, vaan kollektiivi haaskasi tilaisuutensa erinomaisen näyttävästi ja perusteellisesti. Tiedossa oli pitkästä aikaa reipasta rettelöintiä Tampereen keskustassa. Sekä lehdistö että seurantaa pitäneet muut tahot ovat jo raportoineet kattavasti ehtoon tapahtumista savupommeineen, soihtuineen sun muine kohokohtineen. Muuan mielenosoittajista päätti ties mistä syystä nakata ratsupoliisin hevosta kyltillään, minkä seurauksena toinen paikalla ollut ilmeisen viaton henkilö jäi nelistämään lähteneen hevosen töytäisemäksi. Hämeenkadun liiketilojen laseja lyötiin säpäleiksi, ja siinä samalla myös keskustorin vanhan kirkon ikkunat pistettiin kappaleiksi. Osalle joukon jäsenistä voi kaiketi antaa jonkinlaista tunnustusta siitä, että he ainakin protestoivat kirkkoon kohdistunutta ilkivaltaa vastaan.

Vähemmän yllättäen touhuun osallistuneista moni oli enemmän tai vähemmän juovuksissa. Ennakkotietojen mukaan tapahtumaan oli saapunut varta vasten kohtalainen määrä ulkopaikkakuntalaisia etenkin pääkaupunkiseudulta. Tämä tietysti houkuttelee otaksumaan pahempien rähjääjien olleen jostain muualta kuin Tampereelta, koska kuka hullu nyt omaa kotikaupunkiaan hajottaisi. Poliisin tiedotustilaisuus tuonee tähänkin asiaan lisävalaistusta.

Rettelöihin sinänsä ei ilmeisesti liittynyt juuri mitään erityisen poliittista. Kollektiivin taholta oli jutusteltu hieman ympäripyöreitä “työväenluokan saavutetuista eduista” sekä viitattu siihen, että presidentin perinteinen itsenäisyyspäivän vastaanotto on yritys “viedä huomiota hallituksen leikkauspolitiikasta”. Paikan päälle ilmaantuneet mielenosoittajat pitivät myös jotain epämääräistä meteliä “luokkasodasta”, joten sikäli tietysti kyseessä oli vasemmistoanarkistisen retoriikan siivittämä tapahtuma, jollaisiin satunnainen ilkivalta on kuulunut jo aiemminkin lieveilmiönä. Sessio oli saanut hyväuskoista ennakkomainostusta muutamilta valtavirtan vasemmistolaisilta skribenteiltä, jotka olivat — toivottavasti ainakin, vaikka tätäkin sopii kysellä — kaiketi toivoneet säntillisempää kansalaistapahtumaa ja ovat oletettavasti syyntakeettomia.

Ajankohta oli tietysti merkityksellinen. Punavihreillä tahoillahan on itsenäisyyspäivä jo pitkään aiheuttanut tuskastunutta käsien vääntelyä, etupäässä siksi koska juhlapäivään on liittynyt viime sotien muistelu, ja valistuneelle vasemmistolaiselle aivan kaikenlainen sodan muistaminen tai vaikkapa vain sanan “sotaveteraani” mainitseminenkin on joko tuomittavaa militarismia tai vähintäänkin peitelty yritys leikata sosiaalietuuksia. Taustalla kaiketi on ajatus siitä, että sodan muistaminen johtaa ikään kuin vääjäämättä sen ylevöittämiseen, mikä taas lietsoo uusia sotia, ja tämän vuoksi sodista puhuminen on epäsopivaa. Paitsi tietysti, jos kyse on esimerkiksi luokkasodasta. Silloinhan ei voi tapahtua mitään huolestuttavaa, kuten järjestyshäiriöitä tai aineellisia vahinkoja.

Huolestuttavaa on paapuurin puolen edustajan silmissä tietysti myös se, jos puolustusvoimat päättävät järjestää perinteisen juhlakulkueensa itsenäisyyspäivänä. Maamme sotalaitoksen parin vuoden takainen niin ikään Tampereella järjestetty paraati provosoi Kansan Uutisten kolumnistilta turhautuneen kommentin siitä, miten masentavaa oli nähdä torjuntahävittäjiä ja helikoptereita Mansen taivaalla. Mikäli nyt tuota taannoista paraatia ja tämän vuoden tempausta vertaa keskenään, niin pitää näin itse todeta että armeija jätti lähtiessään kaupungin keskustan huomattavasti siistimpään kuntoon kuin mainitun kirjoittajankin riemastuneisuuden kohteena ollut luokkasotaporukka.

Mutta kuten sanottu, ihmisiä ei voi syyllistää heidän hupsusta sinisilmäisyydestään. Mielenilmausta puuhanneille tahoille, jotka mahdollisesti olivat aluksi vilpittömin mielin liikkeellä, voi antaa perinteiset vinkit. Mikäli mielenosoitukseen on pyrkimässä jokin järjestäytynyt ryhmä, jonka tarkoituksena on aiheuttaa hämminkiä, tämän estäminen on hankalaa, mutta sitä voi yrittää. Ei-toivottuja aineksia voi torjua poistamalla arveluttavalta vaikuttavat symbolit tai julisteet; tälläkin kertaa kutsun esittänyt taho oli osannut sentään jo lähtökohtaisesti karsia pois “natsit ja fasistit”. Mikään ei myöskään estä keräämästä pois viinapulloja. Sen lisäksi ei ainakaan kannata julkaista ennakkotiedotuksia, joissa peräti lähtökohtaisena oletuksena on käsikähmä poliisin kanssa — tai no, jos toisaalta tarkoituskin on aiheuttaa vahinkoja ja häiriötä, niin siinä tapauksessa tietysti suunta on oikea.

Mutta tiivistettynä: mikäli järjestätte jotain, olette vastuussa siitä — ja jos on syytä olettaa, ettette pysty hallitsemaan tapahtumaa, niin älkää sitten järjestäkö sitä. Näin helppoa se on.

Päivitys: Vasemmistonuoret ovat tuominneet eilisen rettelöinnin; paikallinen puheenjohtaja Visa Savolainen tosin pitää mahdollisena, että järjestön yksittäisiä jäseniä on saattanut olla omaan piikkiinsä mukana mielenosoitusporukassa. Mellakoiden suhteen on tapahtunut myös edistymistä, sillä mukaan oli saatu perussuomalaistakin väriä. Punavihreää intelligentsiaa edustava sosiologi Veikko Eranti puolestaan pitää eilistä toimintaa ymmärrettävänä rajojen kokeilemisena. Ilmeisesti asiasta kohkataan vielä jokunenkin tovi, ja tapahtuma on saamansa julkisuuden puolesta melko varmasti ylittämässä Tampereen vuoden 1998 mustavihreät päivät.

Advertisements
This entry was posted in Media, Politiikka and tagged , , . Bookmark the permalink.

10 Responses to Anarkia ja veriset vaatteet

  1. Timo Anttila says:

    Voima -lehden toimittaja ja teatteriohjaaja Susanna Kuparinen totesi Docventuresin eilisessä Erilainen Itsenäisyyspäivä -ohjelmassa virallisten Itsenäisyyspäivä-juhlien asuvalikoiman olevan niin virkamiesmäistä ja sotilaallista, että hänelle syntyi vaikutelma sotilasvallankaappauksesta. Kenties noiden Tampereen kaduilla kansalaisvaikuttaneiden pukeutuminen herätti hänessä sitten toisenlaisia, kenties isänmaallisempia tuntemuksia.

    Ja sitten isällisesti: Noh, noh ja noh, nuoret ovat nuoria -vaikka toivoisin heille parempia harrastuksia kuin kännissä örveltämistä ja uhittelemista työväenluokan nimissä, tuloeroja vastaan.

    • Jussi Jalonen says:

      Kuparisella lienee se perinteinen näkökulma asiaan. Hänen näkemyksestään kyse on oikeasta ja väärästä estetiikasta. Sotilasunivormujen estetiikka on pelottavaa, koska armeija on väkivaltakoneisto, ja sotilaallisen estetiikan ihannointi lietsoo uutta sotaa.

      En sitten tiedä, miten vakavissaan tämä pitäisi ottaa, etenkin kun tässä maassa on vietetty useampi vuosikymmen rauhan oloissa, ja ulkomaillakin suomalainen sotilas on ollut läsnä turvaamassa toisten rauhaa. Hiihtonaamarien ja hupparien estetiikka sen sijaan tuppaa jotenkin aina synnyttämään näitä mellakkatilanteita ja aineellisia vahinkoja.

      Punavihreä johdonmukaisuus tosin näyttää edellyttävän, että jälkimmäiseen ei kiinnitetä mitään huomiota, mutta edellisestä pitää olla ihan helvetin huolissaan aivan koko ajan.

  2. Small Citizen says:

    Naivisti odotin hieman toisenlaista juhlaa. Odotin myös jonkinasteista itsekritiikkiä eräällä keskustelufoorumilla vaan p-skat, suorastaan hommalaista uhriutumista.

    • Jussi Jalonen says:

      Kutakuinkin näin. Sen lisäksi tapahtumaa aluksi hehkuttaneessa hallituspuolueen äänenkannattajan blogissa päätettiin homman levittyä käsiin kääntää kamera aivan toisaalle. Savun hälvetessä siirryttiin totuttuun tyyliin nopeasti päivittelemään sitä, kuinka itsenäisyyspäivänä puhutaan aivan liikaa talvisodasta, ja miten kaiken takana on varmasti paha leikkauspolitiikka.

      Suomalainen punavihreä kaupunkilainen vasemmisto osoitti taas vaihteeksi olevansa tylsä ja ennalta-arvattava, urautuneiden ja itseään toistavien ihmisten alakulttuuri. Ei nyt niin, että he rähisemiseen syypäitä olisivat olleet, mutta tämä virtuaalinen seisoskelu kannustavassa yleisössä ja nolo vaiteliaisuus episodin jälkeen on taas sitä itseään.

  3. Juha Mäki-Ketelä says:

    Heheee, roskasakki puhuu omissa tiedotteissaan ohranasta. Säälittäviä reppanoita… zero points.

    • Small Citizen says:

      No ei siitä teidän Hetero Pridestäkään niin hirveästi pisteitä heru, Myös eläkeläis-kansanedustajan johtaman c-miesten 15-vuotisjuhlan järjestelyt saivat nolon käänteen.

      • Jussi Jalonen says:

        Päällikkö Mäki-Ketelä sanoi kyllä tapansa mukaan aika suorat ja sensuroimattomat sanat noistakin molemmista tempauksista, että sikäli.

  4. Tusse says:

    Bobrikffilaista jalkapallohululiganismia.

  5. Small Citizen says:

    Ah no, pahoittelen väärää puuta. Nämä kaksi viimeistäni voi vaikka siivota.

  6. Tommi Piranen says:

    Kai tässä pitäisi jo Koivulaaksolta, Brunilalta ja Anderssonilta odottaa seuraavaa kirjaa: Äärivasemmisto Suomessa.

    Vaikka näitä itsenäisyyspäivän varjojuhlia on järjestetty rauhallisissa ja sitten äissä vähemmän rauhallisissa merkeissä jo melkein kaksikymmentä vuota, tuli vime perjantain mellakat ja niiden laajuus (vai oliko se iltasanomat?) itselleni yllätyksenä. Jos nyt en väärin muista niin viimeksi 1998-1999 oli viimeksi oikein kunnon joukkotappelut, joissa pidätettin kymmeniä ihmisiä.

    Sekalaista sakkia noissa mellakoissa oli, mutta pääjärjestäjästä tuskin on kenelläkään epäselvyyttä. Anarkismi on pitkään ollut Suomessa marginaalista, vaikka tietyt poliittiset tahot ovatkin nostaneet aika ajoin sen vaarallisuuden esille (mm. Juho Eerola A-Talkissa Jyväskylän puukotuksen jälkeen). Taloudellinen taantuma ja epävarmuus saattavat nostaa myös miden kuin kansallismielisten järjestöjen ja liikkeiden suosiota ja anrkismi saattaa vahvistua muiden marginaaliryhmien joukossa. Mutta ken elää, hän näkee.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s