Krimin tasavalta ja Ukrainan sotilastukikohdat

 

Läntisen maailman huomion keskipisteeksi kehkeytyneellä Krimin niemimaalla käytiin eilen kansanäänestys alueen poliittisesta asemasta. Tänään paikalliset lainsäätäjät ovat julistaneet niemimaan itsenäiseksi. Koska uusi valtio vaatii alueellaan ehdotonta suvereniteettia, on Krimin tasavalta kansallistanut kaiken sikäläisen Ukrainan valtion omaisuuden. Päätös pitää sisällään myös Krimillä sijaitsevat Ukrainan varuskunnat ja sotilastukikohdat, joita sikäläiset itsepuolustusjoukot ja Venäjän sotavoimat piirittävät.

Tilanne muistuttaa hieman Yhdysvaltain sisällissotaan aikoinaan johtanutta kehitystä, jossa itsenäiseksi julistautuneet etelävaltiot vaativat unionia evakuoimaan kaikki valtioalueelleen jääneet sotilastukikohdat. Käytännössä jokainen Krimillä sijaitseva ukrainalainen tukikohta on tällä hetkellä samassa tilanteessa kuin Fort Sumterin linnake vuonna 1861. Tilanne jatkuu ainakin tämän viikon perjantaihin, jolloin Venäjän ja Ukrainan toistaiseksi sopima moratorio sotatoimille umpeutuu. Pidättäytyminen voimankäytöstä alkaa tällä hetkellä vaikuttaa vain valmistautumiselta johonkin pahempaan, sillä parin päivän aikana on Ukraina vain jatkanut liikekannallepanon toteuttamista ja Venäjä niin ikään tuonut raskasta aseistusta Krimille.

Ennemmin tai myöhemmin Krimille jääneiden ukrainalaisten varuskuntien kohtalo on ratkaistava, tavalla tai toisella. Ukrainan hallitus ei suostu tyhjentämään tukikohtia, ja tässä sillä on puolellaan kansainvälinen oikeus ja Venäjän-vastaisiin pakotteisiin turvautuneiden länsivaltain myötämielisyys. Itsenäiseksi julistautuneen Krimin hallitus puolestaan vaatii Ukrainan joukkojen poistumista alueeltaan, ja sillä on tukenaan Venäjä. Vastakkainasettelu on parin viime vuosisadan historiasta tuttu, eikä siihen ole käsittääkseni koskaan ollut rauhanomaista ratkaisua.

Aseellinen selkkaus näyttää siis taas kerran aiempaa todennäköisemmältä. Krimin kriisissä on tähän saakka ollut kaikeksi onneksi kuitenkin eräitä erityispiirteitä, joita ei ole aiempien vuosikymmenten selkkauksissa juuri nähty. Eräs näistä ovat olleet ukrainalaisten sotilaiden rauhanomaiset mielenosoitukset venäläisiä joukkoja vastaan  Ukrainan armeijan passiivisen vastarinnan pohjana on varmastikin ollut melkoinen esprit de corps, sillä tähän asti nähtyjen mielenilmausten järjestäminen vaatii kovaa kanttia, kuria ja melkoista aselajiylpeyttä. Melko varmasti tämä on herättänyt kunnioitusta myös Venäjän puolella, ja ukrainalaisia sotilaita ei hevin yritetä riisua aseista ainakaan kepeästi tai hätiköiden. Raskasta aseistusta onkin mahdollisesti siirretty Krimille uutena painostuskeinona varuskuntien antautumiseksi.

Mikäli asiaa tarkastellaan puhtaasti ihmishenkien säilymisen kannalta, paras lopputulos olisi, että taistelun sijasta niemimaalla nähtäisiin massaprotestina toteutettu antautuminen tai evakuointi. Ukrainan hallituksen otaksutaan myös jo valmistautuneen sotilasyksiköiden hajottamiseen kansanäänestyksen seurauksena. Voi olla, että Ukraina on valmis toteuttamaan mielenosoituksellisen ja uhmakkaan vetäytymisen Krimiltä. Tämän seuraus olisi niemimaan de facto itsenäisyys, jota tuskin mikään valtio Venäjää lukuunottamatta tunnustaa. Kansainvälisen oikeuden kannalta tilanne olisi väistämättä ikävä, ja sillä tulee olemaan vaikutuksensa Euroopan turvallisuustilanteeseen vielä kauan, mutta ainakin aseellinen selkkaus olisi vältetty. Varjopuolena olisi poliittisen tilanteen kärjistyminen Ukrainassa, jossa äärioikeisto tuskin katsoisi luovuttamista hyvällä. Muistettava on myös, että tilanne on taas kiristynyt itäisessä Ukrainassa, mikä sekin vaikuttaa asiaan.

Pahin lopputulos on yhä edelleen aseellinen yhteenotto. Mahdollista on, että Krimin “itsepuolustusjoukot” saattavat yrittää riisua ukrainalaisia varuskuntia aseista. Venäjän armeijan lisättyä avointa läsnäoloaan alueella tämä tosin vaikuttaa epätodennäköiseltä, sillä paikalliset miliisijoukot lienevät pääosin venäläisten komennossa. Varuskuntia yritettäneen mieluummin saada antautumaan tiukennetulla saarrolla, joka sekin saattaa toki provosoida epätoivoisia tilanteita. Paljon riippuu siitäkin, millaiset käskyt Kiovan hallitus varuskunnille alkaa, ja yllämainitut syyt saattavat tehdä vaikeaksi antaa periksi taistelutta. Mikäli tilanne kiristyy tukikohtien ympärillä, eskalaatio alueelliseksi konfliktiksi on tällöin mahdollinen. Todennäköisimmin vihollisuudet rajoittuisivat tällöin vain Krimin niemimaalle ja olisivat nopeasti ohitse, koska varuskunnat eivät kykenisi kuin parin päivän vastarintaan, eikä Ukrainalla ole mitään mahdollisuuksia vallata Krimiä takaisin. Selkkaus tietysti kärjistäisi tilannetta itäisessä Ukrainassa ja Transnistrian alueella.

Huolestuttavampaa olisi selkkauksen vaikutus siviiliväestöön, jolloin etenkin Krimin tataariväestön turvallisuus olisi uhattuna. Muutamilla tahoilla ounasteltuun kehitykseen tataarien radikalisoitumisesta ja ryhtymisestä aseelliseen vastarintaan en suoraan sanoen usko. Länsimaissa on suuri yleisö ehdollistettu mieltämään kaikki islaminuskoiset yhteisöt mahdollisiksi terroripesäkkeiksi, joissa miesväestö tarttuu rynnäkkökivääreihin tilaisuuden tullen. Vastaavaan tilanteeseen 1990-luvulla joutuneet Bosnian muslimit yrittivät kuitenkin entisen Jugoslavian hajotessa loppuun saakka välittää kompromissia Serbian ja Kroatian välillä, eivätkä tarttuneet aseisiin ennen kuin heidän tasavaltansa jäi hyökkäyksen kohteeksi. Tällöinkin varsinainen islamilainen radikalismi jäi vaatimattomaksi. Krimillä aseellinenkin välienselvittely ukrainalaisten varuskuntien ja venäläisten joukkojen välillä olisi kuitenkin lyhyt ja murheellisuudestaan huolimatta nopeasti ohitse, eikä kaiketi kietoisi tataariyhteisöä mukaansa. Venäjän enklaaviksi muuttuneen niemimaan etnisten suhteiden kiristyminen on tietysti muuten tulevaisuudessa huolestuttava asia, mutta tataariyhteisö tuskin turvautuisi väkivaltaan, ellei se itse joutuisi ensin sen kohteeksi.

Aiemmin toivoin YK:n puuttumista asiaan, mikä tietysti osoittautui turhaksi toivoksi Venäjän torjuttua turvallisuusneuvoston päätöksen. Eräänlaisena toivonpilkahduksena voi pitää viikonloppuisia mielenosoituksia Moskovassa. Aiemmin ehdin ounastella, että Kremlin hallinto ajautuisi kriisin myötä vastatusten Venäjän kansalaisyhteiskunnan kanssa, mutta aivan kyseisen mittaluokan reaktiota en osannut ennakoida. Seuraava selkkauksen polttopiste tulee kuitenkin uskoakseni olemaan ukrainalaisten sotilastukikohtien kohtalo.

Advertisements
This entry was posted in Politiikka, Sota and tagged , , , , , , , , , . Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s