Sotilasliitot ja Suomen turvallisuus

   

Ukrainan kriisin laukaisema kotimainen turvallisuuspoliittinen keskustelu on jatkunut kolmisen viikkoa. Avainkysymykseksi on muotoutunut Suomen mahdollinen jäsenyys Atlantin liitossa. Ylen tuore gallup on nostanut esille myös mahdollisuuden Ruotsin kanssa tehtävästä puolustusliitosta, jota valtaosa kansasta näyttäisi kannattavan. On siis hyvä hetki summata hieman molempia vaihtoehtoja, niistä käytyä julkista polemiikkia sekä Krimin selkkauksen vaikutuksia kotimaamme poliittisella kentällä.

Poliittisista puolueistamme kaikkein vähiten oikaisuja turvallisuuspoliittiseen linjaansa on tehnyt Kokoomus. Porvaripuolue kannatti Atlantin liittoon sitoutumista jo ennen nykyistä kriisiä, ja on kannattanut sitä vielä entistä lujemmin sen seurauksena. Suomalaisten oikeistopoliitikkojen mielipiteissä on silti havaittavissa painotuseroja. Yllämainittu pohjoismainen puolustusvaihtoehtokin on saanut puolueen piirissä tukea, ex-ulkoministeri Ilkka Kanervan liputettua julkisesti Ruotsin kanssa tehtävien valtiosopimusjärjestelyjen puolesta. Kanervan näkemykset ovat soinnahtaneet yhteen presidentti Niinistön taannoisten ulkopoliittisten aloitteiden kanssa, joten voinee olettaa, että niillä on porvaripuolueessa kohtalainen tuki. Kokoomuspoliitikkojen kannalta olisi länsinaapurin kanssa lisättävän puolustusyhteistyön tarkoituksena kaiketi varmistaa se, että Ruotsi ja Suomi voisivat hakeutua NATO-jäseniksi yhteisesti, sen sijaan että Tukholma vain jonain päivänä asettaisi Helsingin yllättäen tapahtuneen tosiasian eteen.

On vaikea sanoa, voisiko Ruotsin ja Suomen puolustusyhteistyöstä tulla kestävä itsenäinen vaihtoehto, joka tekisi NATO-jäsenyyden tarpeettomaksi, vai olisiko se lopulta vain Atlantin liittoon hakeutumista edeltävä esiaste. Suomalais-ruotsalaisella sotilasliitolla olisi yksi merkittävä etu, joka selittänee myös tämän vaihtoehdon kansansuosiota. Liittosopimus rajaisi erittäin tehokkaasti Suomen mahdolliset velvoitteet yksinomaan lähialueillemme, siinä missä NATO-jäsenenä Suomen olisi pohdittava myös asennoitumistaan etäisimpiin selkkauksiin. Haittapuoli on se, että sotilasliiton ja puolustusyhteistyön rakenteet ja mekanismit olisi luotava Ruotsin kanssa alusta asti, ja tämän eteen ei ole ulkopoliittisesti toistaiseksi vielä tehty kovinkaan paljoa. Atlantin liiton ylivoimainen etu taas on se, että liittouma kaikkine rakenteineen on jo olemassa, valmiina liittymistä varten.

Kirjoitin itse Ruotsin kanssa solmittavan sotilasliiton mahdollisuuksista Suomenmaa-lehteen kaksi kuukautta sitten, mutta kirjoitukseni on sittemmin monin paikoin vanhentunut. Ennen kaikkea olettamukseni, että Yhdysvallat jatkaisi vetäytymistään Euroopasta ja NATO menettäisi ajan mittaan merkitystään, ei nykytilanteessa enää pidä paikkaansa. Krimin tilanteen eskaloiduttua arvaamattomalla nopeudella ja Venäjän rikottua räikeästi kansainvälistä oikeutta on Yhdysvallat tehnyt päinvastoin dramaattisen paluun Eurooppaan, ja kymmenisen vuotta sitten Irakin sodan seurauksena kolhuja kokenut euroatlanttinen side on vahvempi kuin koskaan.

Suomessa ovat länsiliittoutumiseen kielteisesti suhtautuneet tahot tavan takaa ilmaisseet epäluulonsa NATO:n turvatakuita kohtaan. Poliittisen kentän vasemmalta laidalta tämä on jo tuttu vakioväite. Vastikään samanlainen epäilevä lausahdus Atlantin liiton turvatakeista on saatu kuulla myös puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Niinistöltä, joka edustaa perussuomalaisen puolueen kansallismielisintä ydintä. Kotimaamme vasemmiston ja kansallismielisten oikeistopopulistien yhteissävel ei soinnahda kovinkaan hyvin yhteen viimeaikaisten tapahtumien kanssa. Kuluneen viikon aikana on Yhdysvallat lähettänyt varapresidenttinsä Varsovaan vakuuttamaan Amerikan valmiutta puolustaa liittolaisiaan Euroopassa. Lupaukset eivät ole jääneet vain puheisiin. Amerikkalaiset ovat vahvistaneet Łaskin tukikohtaa Puolassa kokonaisella hävittäjälaivueella, ja NATO:n kaavailema Rapid Trident -sotaharjoitus Ukrainan ja Puolan rajalla toteutetaan ajallaan heinäkuussa. Suomen kannalta huomionarvoista on, että sotaharjoitukseen osallistuu myös Ruotsi.

Suomalaisessa turvallisuuspoliittisessa keskustelussa esitetyt epäluulot Atlantin liiton turvatakuiden voimasta voinee siis jättää omaan arvoonsa. Kriisin kiristyessä Yhdysvallat on päinvastoin lisännyt valmiuttaan Euroopassa ja osoittanut valmiutensa tukea ja suojata liittolaisiaan. Keskeistä on sekin, että Yhdysvallat ei ole toimillaan lisännyt kansainvälisiä jännitteitä. Jännitteiden syntymisen takana ovat olleet ainoastaan Venäjän yksipuoliset voimatoimet.

Atlantin liiton jäsenenä Suomi saisi siis ehdottomat turvatakuut. Eri asia on, haluaako Suomi niitä. Kokoomuksen kanta asiaan on selvä, mutta toisista suurista puolueista keskustan ja SDP:n anti turvallisuuspoliittisessa keskustelussa on jäänyt vähäiseksi. Sosialidemokraattien keskuudessa on suorastaan kaihdettu liittoutumisen nostamista esille ensi vuoden vaaleissa. Keskustapuolueen NATO-kanta on yhä kielteinen, ja puolueen eurovaaliehdokas Mikael Pentikäisen avoin tuki länsiliittoutumiselle näyttäisi pelkästään hämmentäneen puolueen jo muutenkin sekavia linjauksia EU-vaaleissa. Alkiolaispuolueen nuorisojärjestö on puolestaan kannattanut puolustusyhteistyötä Ruotsin kanssa. Vihreiden taholta kuriositeettiarvoa on puolueen pyhän vanhuksen Osmo Soininvaaran kirjoituksella. Soininvaaran kannanotossa NATO-jäsenyys tosin näyttäytyy hetkittäin vihreänä identiteettipoliittisena toimena, jolla voisi irtautua alueellisen maanpuolustuksen kaltaisista ikävistä vanhanaikaisista asioista.

Perinteisesti suositun sotilaallisen liittoutumattomuuden takana ovat selvimmin yllämainitut perussuomalaiset ja vasemmisto. Perussuomalaisten piirissä on vannottu vahvan itsenäisen puolustuksen nimiin ja edellytetty puolustusmäärärahojen korottamista, samalla kun Suomi on haluttu pitää erossa Venäjän vastaisista pakotteista. Kansainvälisten painostustoimien torjumisen ohella puolue haluaa myös irtautua eräistä jo solmituista kansainvälisistä sopimuksista ja palauttaa jalkaväkimiinat. Suomen maanpuolustuksessa miinat ovat ties mistä syystä muotoutuneet eräänlaiseksi fetissiksi, ja tämä kaipuu on käsittääkseni kansainvälisesti ainutlaatuinen ilmiö. Puolassa herätti Venäjän nopea operaatio Krimillä miinanostalgian sijasta keskustelua ohjuspuolustuksen ja ilmapuolustuksen kohentamisesta, missä oli paljon enemmän järkeä. Miinakentät ovat Krimillä osoittaneet tehokkuutensa lähinnä venäläisten joukkojen varmistaessa niemimaan miehitystä. Sen sijaan, että Suomessa vaaditaan kiivaasti Ottawan sopimuksesta irtisanoutumista, olisi paljon johdonmukaisempaa osoittaa solidaarisuutta sopimuksen allekirjoittanutta Ukrainaa kohtaan ja tuomita Venäjä toisen maan suvereenin valtioalueen miinoittamisesta.

Siinä, missä perussuomalaiset uskovat aseelliseen liittoutumattomuuteen, on vasemmiston puoluejohto vanhaan tapaan torjunut puolustusmäärärahojen korottamisen ajaen näin käytännössä aseetonta liittoutumattomuutta. Kyse on kauniista, mutta kestämättömästä utopiasta. Puolueessa on noussut viime aikoina pinnalle tosin myös erilaisia näkemyksiä, mistä esimerkkinä on puolueen eräiden rivijäsenten suora puheenvuoro aktiivisesta maanpuolustuspolitiikasta. Lapintien ja Arhinmäen linjauksiin hyvinkin kriittisesti suhtautuvan kannanoton allekirjoittajiin lukeutuu muun muassa puolueen eurovaaliehdokas Toivo Haimi, joten kyse on kiintoisasta puolueen sisäisestä irtiotosta. Käytännössä nuorten vasemmistopoliitikkojen aloite uskottavasta maanpuolustuksesta ja aseellisesta liittoutumattomuudesta lähestyy perussuomalaisten näkemyksiä, sillä erotuksella että se pitää sisällään aktiivisemman ulkopolitiikan ja torjuu kansallisen eristäytymisen.

Tänään syntynyt sote-ratkaisu jättää areenan avoimeksi muunlaiselle poliittiselle keskustelulle, joten ajatustenvaihto turvallisuuspolitiikasta ja maanpuolustuksesta tulee todennäköisesti vain kiihtymään. Omasta puolestani voin tunnustaa olevani aiempaa avoimempi NATO-jäsenyydelle, enkä näe sille varsinaisia esteitä. Atlantin liiton jäsenyys ei varsinaisesti sido Suomea mihinkään ylitsepääsemättömiin velvotteisiin, etenkin kun pitää mielessä että liittoutumattomanakin Suomi on joka tapauksessa osallistunut lähes kaikkiin NATO:n johtamiin rauhanturvaoperaatioihin entisen Jugoslavian alueella ja Afganistanissa. Kuten jo aiemmin totesin, idänsuhteitamme jäsenyys tuskin vaarantaisi. Mielikuvapolitiikan tasolle kuuluvat kommentit liittoutumisesta “suomettuneisuuden lopettajana” joutavat sen sijaan minusta pois keskustelusta. Suomi on liittoutumattomana tällä hetkellä verrattomasti vakaampi demokraattinen länsimaa kuin vaikkapa NATO-jäseneksi kelpuutettu Unkari.

Liittoutumattomuutta sellaisenaan en näe nykytilanteessa enää kestävänä vaihtoehtona. Suomen viimeaikainen raju puolustusvalmiuden alasajo on luonut maastamme sotilaallisen tyhjiön, enkä usko että sen korjaaminen enää onnistuu omin voimin. NATO-jäsenyyttä harkittaessa selvitettäviä asioita ovat nähdäkseni vain mahdollinen Suomen ja Ruotsin yhteisjäsenyys sekä liittoutumisen vaikutus yleiseen asevelvollisuuteen instituutiona.

Kansalaismielipiteestä riippuen voi olla, että valtiosopimus Ruotsin kanssa osoittautuu poliittisesti suotuisammaksi vaihtoehdoksi ainakin lyhyellä tähtäimellä. Tämäkin on tyydyttävä ratkaisu. Tällöin olisi kuitenkin suotavaa, että muistakin puolueista kuin vain Kokoomuksesta löytyisi tälle ajatukselle kannatusta. Mikäli suurimmat puolueet, ennen kaikkea Keskusta ja SDP, uskaltavat aiheeseen tarttua ja mikäli yhteyttä länsinaapuriin ylläpidetään aktiivisesti, olisi kansallinen konsensus uskoakseni löydettävissä. Tämä kuitenkin edellyttää poliitikoiltamme rohkeaa keskusteluvalmiutta ja selviä ratkaisuja jo hyvissä ajoin ennen ensi vuoden eduskuntavaaleja.

This entry was posted in Sota, Politiikka and tagged , , , , , , , , , , , , , , , , , , . Bookmark the permalink.

4 Responses to Sotilasliitot ja Suomen turvallisuus

  1. Small Citizen says:

    SDP:stä nyt ainakin Jaakonsaari uskaltaisi aiheeseen tarttua (Puolustusliito Ruotsin kanssa), mutta jos nyt vielä muissakin oikeissa puolueissa löytyisi kannatusta ko. puolustusliitolle ja Ruottalaiset näyttäisivät vihreää valoa niin… no, voi helvata että minä nauttisin J. Niinistön ja Sisulaisten/Suomalaisuuden Liittolaisten kiemurtelusta.

  2. eri anonyymi says:

    Näin paholaisen asianajajana voisin kysyä, mitä hyötyä ruotsalaisille puolustusliitosta varsinaisesti olisi? Suomi sijaitsee maantieteellisesti siinä missä sijaitsee ilman sotilasliittoakin…

    Ainoa tapa jonka voisin kuvitella että sotilasliitto laitettaisiin Gripen-hävittäjien tilaamisen ehdoksi. Ongelma on ettei meillä oikein ole varaa ostaa mitään muutakaan (=F-35) kuin Gripeneitä joka tapauksessa.

    • Jussi Jalonen says:

      Liittoutumista kannattavat tahot nimenomaan haluavat vahvistaa Ruotsin puolustusta Venäjää vastaan. Ruotsissa on viime aikoina erityisesti puhuttu Gotlannin puolustuksen tehostamisesta.

      Tässä kuviossa Suomen maantieteellinen asema ei ole mitenkään merkityksetön. Aivan päinvastoin. Mikäli Ruotsi tosissaan on huolissaan Venäjän muodostamasta uudesta sotilaallisesta uhasta, niin turvallisuuspoliittisesti Suomi on avainroolissa, ja molempien maiden kannattaisi ilman muuta koordinoida ratkaisunsa liittoutumisen suhteen.

      Vaihtoehdot ovat se, että Suomi ja Ruotsi liittoutuvat keskenään, tai sitten molemmat hakevat yhdessä NATO-jäsenyyttä. Tai sitten voidaan liittoutua ensin yhteisesti, ja assosioida tämä yhteinen puolustusliitto myöhemmin NATO:n kanssa.

  3. ristoi says:

    Olen aina epäillyt, että Jalonen kirjoittaa asiaa, kun hän kirjoittaa asiaa. Eikä ollut tälläkään kertaa turha epäilys (-;
    Isompana kokonaisuutena minua ihmetyttää, että Venäjä ajaa Suomea Natoon, vaikka se on sille vastenmielinen vaihtoehto.
    Puolustusliitto Ruotsin kanssa vaikuttaa aika heiveröiseltä lisältä nykyiseen kynnykseen. Selvempää on, jos kumpikin maa, tai vähintäänkin Suomi, liittyy Natoon. Eipä ole Putinkaan pieniä Nato-maita naapurissaan isommin hätyytellyt.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s