“Atlas Shrugged”, III:9, Generaattori

Ayn Rand       

Atlas Shrugged -romaanin loppu häämöttää. Menossa on Ayn Randin magnum opuksen toiseksi viimeinen jakso, jonka otsikko kirjassa on The Generator. Lukupäiväkirjani arkisto on siis yhtä jaksoa vaille täydellinen.

Tarina päättyi viimeksi John Galtin uhmakkaaseen huutoon suorassa televisiolähetyksessä. Valtiollisen tiedeinstituutin johtaja, professori Robert Stadler kuulee Galtin heittämän uhkauksen autoradiosta ajellessaan pitkin autiota valtatietä Keskilännen synkässä yössä. Kohdattuaan Galtin oli professorin lopulta pakko paeta New Yorkista, koska presidentti Thompson oli alkanut epäillä, että Stadlerin vaatimukset Galtin surmaamiseksi olivat vain savuverhoa. Presidentti oli huomannut, että Stadler oli Galtin entinen opettaja, ja kaiken lisäksi ainoa henkilö, jonka Galt oli vankeutensa aikana halunnut tavata, joten hän saattoikin olla Galtin salainen kumppani. Professorilla oli lopulta ollut syytä pelätä, että valtiovalta saattaisi ottaa hänet panttivangiksi ja yrittää kiristää Galtia uhkailemalla häntä. Ahdinkoon joutunut tiedemiehemme päätti paeta kohti Iowaa.

Miksi juuri Iowaan? Siksi, koska siellä on “Projekti X”, hallituksen keksimä joukkotuhoase (ks. III osan 3. luku). Yhdysvaltain romahtaessa on Stadler hiukan seonnut päästään ja elättelee nyt toiveita siitä, että hän voisi ottaa massiivisen äänitykin hallintaansa ja sen turvin valloittaa osan maasta omaksi yksityiseksi valtakunnakseen.

Professorin epäonneksi eräs toinen henkilö on saanut saman idean. Sotilasalueelle saavuttuaan Stadler törmää vahvasti aseistautuneisiin miehiin, jotka ovat pukeutuneet rähjäisiin univormuihin eivätkä vaikuta vakinaisen armeijan sotilailta. Käy ilmi, että projektin on vallannut puolisotilaallinen kansanmiliisi, jonka komentajana toimii entinen liittovaltion yhtenäistämispäällikkö ja Taggartien rautatieyhtiötä valvonut Cuffy Meigs. Meigs on niin ikään hieman seonnut ja on perustanut “kansan ystäviksi” kutsutun koplan johtajana uuden Washingtonista itsenäistyneen “kansan vapaavaltion” ja nimennyt uuden pääkaupungin itsensä mukaan. Hän hallitsee aluetta suvereenina sotaherrana ja kiristää Iowan asukkailta rahaa mielin määrin uhkaillen näitä ääniaseella.

Stadler saatetaan projektin komentohuoneeseen, jossa hän kohtaa Meigsin. Professori on omaksunut alusta asti ylimielisen asenteen Meigsin miliisejä kohtaan ja pilkannut näitä lahjattomina miehinä, jotka eivät ikinä osaisi käyttää ääniasetta. Stadler julistaa omaa ylivertaista älyään ja kyvykkyyttään, korostaen miten X-ase on alun alkaen syntynyt hänen tutkimustyönsä tuloksena ja miten vain hänellä on oikeus hallita sitä. Valitettavasti Meigs on kumonnut muutamankin korttelin Iowan herkullista ruisviskiä, eikä ole karskina sotalordina muutenkaan järin kiinnostunut proffan jaaritteluista. Syntyy uhmatilanne, ja juopunut Meigs totta kai tulee nykäisseeksi väärää vipua ääniaseen hallintalaitteista.

Tulos on kuin “Tohtori Outolemmestä”. Sadan mailin säteellä ääniaallot tekevät selvää jälkeä aivan kaikesta, sekä ihmisistä että rakennuksista, yltäen aina Mississipin varteen, jossa Taggartien rautatiesilta hajoaa pirstaleiksi. Samalla myös nollapisteeseen jäänyt Projekti X:n tukikohta tuhoutuu suunnattomassa räjähdyksessä. Professori Stadler elää raunioissa muutaman minuutin ennen kuin heittää henkensä.

New York Cityssä on yhä edelleen iltapukuun sonnustautunut Dagny kiiruhtanut korkokengät kopisten lähimpään yleisöpuhelimeen. Galtin uhmakkuus on saanut aikaan täyden kaaoksen hotellin juhlahuoneessa, ja presidentti Thompson on määrännyt illan tähtiesiintyjän siirrettäväksi takahuoneeseen. Dagny on kuullut, miten tohtori Ferris on vaatinut Thompsonilta lupaa Galtin käsittelyyn oudolla laitteella, jonka nimi on “Ferris-suostuttelija”. Oivallettuaan, että Galtia aiotaan kiduttaa, on Dagny kaivanut käsilaukustaan Francisco D’Anconian salaisen puhelinnumeron — hän ehti saada tämän viime luvussa kirjeitse ennen juhlaa — ja soittaa nyt tälle. Frisco vastaa ja tekee treffit Dagnyn kanssa.

Dagny painuu kämpilleen, vaihtaa päälleen action-tamineet ja pakkaa reppuunsa kaikki välttämättömimmät tykötarpeet ja muutamat muistoesineet, mukaanlukien Rearden-metallisen rannekkeensa ja Galtin laaksossa tienaamansa viiden dollarin kultakolikon. Asuntonsa hylättyään hän kiiruhtaa yhtiön pääkonttoriin ja pakkaa mukaansa myös kantaisä Nat Taggartin muotokuvan ja Taggart Transcontinentalin kartan. Lähtiessään hän törmää pääinsinööriin, joka kertoo hänelle Taggartien sillan romahtamisesta. Uutisen saatuaan Dagny on vähällä palata vanhaan rooliinsa yritysjohtajana, mutta ymmärtää viimein, ettei mitään ole enää tehtävissä. Puhelinluurin laskiessaan hän tuntee vielä viimeisen kerran tuskaa ja ymmärtää, mitä muut keksijät ja yrittäjät ovat kokeneet luopuessaan kaikista saavutuksistaan ja liittyessään Galtin yhteisöön.

Hetki on kuitenkin tullut. Dagny kiiruhtaa ala-aulaan, sutaisee huulipuikollaan suuren dollarin symbolin Nat Taggartin patsaan jalustaan ja kohtaa rakennuksen ulkopuolella Franciscon, jolle hän lausuu Galtin valan: “Vannon elämäni ja sitä kohtaan tuntemani rakkauden kautta, etten milloinkaan tule elämään toisen ihmisen puolesta, enkä pyydä ketään toista ihmistä elämään omasta puolestani.” Tämän jälkeen molemmat kiiruhtavat pelastamaan Galtia.

Galt puolestaan on tällä välin kuljetettu valtiolliseen tiedeinstituuttiin, jossa hänet on riisuttu alastomaksi, köytetty makuuasentoon patjalle ja kytketty hämmentävään laitteeseen, joka koostuu generaattorista ja mustekalan lonkeroiden tavoin kiemurtelevasta kahdeksasta kuparilangasta. Tohtori Ferris latelee Galtille uhkavaatimuksen, joka on perin erikoinen. Ferris vaatii Galtia ryhtymään diktaattoriksi, kertomaan heille kaikille mitä pitää tehdä ja antamaan määräykset, joilla Amerikka saadaan pelastettua. Ellei Galt suostu ottamaan vastuuta ja ryhtymään maan uudeksi johtajaksi, kidutus alkaa. Galt tietystikin pysyy mykkänä, ja Ferris alkaa pumpata sähkövirtaa tämän ruumiinjäseniin. Galt pitää coolinsa jotenkuten, mutta tietysti väkisinkin kiristelee hampaitaan, puristelee nyrkkejään ja jännittelee lihaksiaan. Patjan ääreen kokoontuneet niljakkaat kollektivistit vaativat häntä suostumaan, koska he haluavat, että Galt ottaa hallitusvastuun, antaa määräyksiä, tekee kaiken ajattelutyön heidän puolestaan ja pelastaa heidät.

Kesken kidutuksen generaattori kuitenkin hirttää kiinni. Kukaan paikalla olevista teknikoista ei osaa korjata masiinaa. Ferris ja kumppanit vääntelevät käsiään ja raivoavat korjaajille, kunnes Galt yllättäen avaa suunsa. Hän antaa patjalle kahlittuna tarkat ohjeet siitä, miten generaattori pitää korjata, ja nauraa ivallisesti päälle kuten toveri Viljanen muinoin ohranalle. Teknikot säikähtävät ja ymmärtävät, mitä on tekeillä ja millainen mies on kidutettavana. He pakenevat suinpäin kellarista. Dagnyn velipoika James Taggart ei kuitenkaan suostu antamaan periksi ja ryhtyy hätäisesti itse korjaamaan generaattoria hokien, että heidän on saatava Galt murtumaan! Hänhän ei ole vielä edes huutanut!

Samalla hetkellä James ymmärtää vihdoinkin, millainen mies hänestä itsestään on tullut. Hän tajuaa kaiken hurskastelunsa sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta ja ihmisrakkaudesta olleen täyttä valetta ja oivaltaa, että itse asiassa hän on vihannut kokemaansa todellisuutta ja halunnut vain tuhota kaiken. Hän muistaa vaimonsa Cherrylin, jonka elämänhalun hän tuhosi, ja tajuaa olevansa murhamies, joka nyt haluaa ottaa Galtin hengiltä siksi, koska tämä on todellinen mies ja yksilö, mitä hän ei ole. Kaiken lisäksi hän vieläpä on valmis tappamaan Galtin, vaikka tietää aivan hyvin Galtin olevan ainoa mies, joka voisi vielä pelastaa hänet. James ymmärtää, että yrittäessään nujertaa ja tuhota toisia ihmisiä hän on käyttäytynyt samalla itsetuhoisesti. Hän huutaa hysteerisesti “Ei, ei, ei”. Patjaan yhä kahlittu Galt vastaa tyynesti “Kyllä” ja lisää “Minähän sanoin sinulle tämän radiossa, enkö sanonutkin?”. James romahtaa lattialle järkensä menettäneenä.

Kidutus päättyy. Ainoa uhri on ollut henkisen romahduksen kokenut James Taggart, jonka tohtori Ferris ja liittovaltion direktiiveistä vastannut Wesley Mouch saattelevat ulos. Galt jää kellariin lojumaan patjalle, yhä edelleen kytkettynä sammuneeseen generaattoriin.

Romaanista on jäljellä enää yksi ainoa luku. Millainen on tarinan päätösjakso? Sen saatte kuulla huomenna.

Advertisements
This entry was posted in Historia, Kulttuuri, Politiikka and tagged , , , , . Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s