“Kulttuurimarxilaisuus” on eräs aikamme kiehtovimpia poliittisia leimakirveitä. Käsitteellä on historiallinen tausta, ja se viittaa Antonio Gramscin sekä vasemmistorevisionistisen Frankfurtin koulukunnan näkemyksiin, joiden mukaan porvariston kulttuurihegemonia oli talouden ohella eräs keskeinen kapitalistisen sorron instrumentti. Ratkaisu tämän hegemonian purkamiseen oli luokkatietoinen älymystö, joka voisi kamppailla kulttuurin saralla porvaristoa vastaan, samalla tavalla kuin luokkatietoinen työväestö kävi omaa kamppailuaan pääomaa vastaan. Maailmansotia seuranneena aikakautena eurooppalaiset kommunistit ja vasemmistososialistit toteuttivat tätä ohjelmaa vaihtelevalla menestyksellä.
Neljännesvuosisata rautaesiripun murtumisen jälkeen “kulttuurimarxilaisuus” on saanut kokonaan uuden merkityksen, ja tätä nykyä käsite on lähinnä uuden aallon äärioikeiston uutterassa käytössä. Taustalla on salaliittomainen näkemys siitä, että vielä Neuvostoliiton romahtamisen jälkeenkin kulttuurimarxismi jäytää salakavalasti länsimaisen sivilisaation kivijalkaa. Kulttuurimarxismin hivuttava vaikutus näkyy vaikkapa sellaisissa asioissa kuin maallistuminen, siirtolaisuus, sukupuolten tasa-arvo tai seksuaalivähemmistöjen oikeudet. Se, että kaikki nämä trendit ovat seurausta kansanvaltaisen markkinatalousyhteiskunnan ja vapaamielisen oikeiston kyvystä hyväksyä liberaalit arvot, ei ole olennaista. Sekularismi loukkaa kristillistä arvopohjaa; maahanmuutto on kansallismielisyyden antiteesi; tasa-arvo tekee lopun miehen ja naisen rooleista; ja seksuaalivähemmistöjen hyväksyminen on moraalista tapainturmelusta. Tavallinen konservatiivikin voi vastustaa näitä asioita tai suhtautua niihin kriittisesti; mutta niiden määrittely “kulttuurimarxilaisuudeksi” on nimenomaan oikeistoradikaali tai äärioikeistolainen ominaispiirre.
Puhe “kulttuurimarxilaisuudesta” onkin tätä nykyä kohtalaisen hyvä keino arvioida henkilön poliittista aatesuuntaa. Yleensä ilmaisua vakavissaan viljelevät tahot edustavat äärioikeistoa aivan samalla varmuudella kuin “luokkasodasta” jutustelevat lukeutuvat vasemmiston karsinaan. “Kulttuurimarxismista” on meillä puhuttu juutalaisvastaisista kirjoituksistaan tunnetussa Magneettimedia-julkaisussa, fasismin kanssa flirttailevassa Sarastus-verkkolehdessä sekä kiivaana fundamentalistikristittynä mainetta saaneen dosentti Juha Ahvion hurjissa teeseissä. Kansainvälisesti tunnetuin ja vaikutusvaltaisin “kulttuurimarxismin” salakavalaan mahtiin uskova yksilö on todennäköisesti aikoinaan republikaanien presidenttiehdokkuudesta kisannut Pat Buchanan, joka edustaa maansa oikeiston ulkolaitaa monessakin mielessä.
Oma lukunsa on joukkomurhaaja Anders Behring Breivik, jonka manifesti oli käytännössä pitkä syytöskirje länsimaista sivilisaatiota tuhoavia “kulttuurimarxilaisia” kohtaan. Norjan murhatöiden aikaan annoin aiheesta haastattelun Suomen Kuvalehdelle. Yleisesti ottaen voi todeta, että Utøyan murhenäytelmän jälkeen “kulttuurimarxilaisuudesta” puhuminen on muuttunut dynamiitiksi ja rajoittunut entistä enemmän vain ääriainesten retoriikaksi.
Tavallaan on siis erikoista havaita, että kulttuurimarxilaiseen salaliittoteoriaan uskoo oman tunnustuksensa mukaan Timo Soini, joka on otsikoinut tuoreen plokkauksensa henkevästi “Kulttuurimarxistit elävät ja voivat liian hyvin”. Etenkin sanavalinnasta “elävät ja voivat liian hyvin” voi antaa täydet tyylipisteet. Itse aiheena on Soinin syystä tai toisesta kipeä suhde samaa sukupuolta olevien avioliittoihin, josta olen kerran aikaisemmin kirjoittanut. Sikäli kun Soinin kirjoituksesta voi tehdä johtopäätöksiä, uusi avioliittolaki näyttäisi hänen mielestään edustavan nimenomaan ylläkuvailtua kulttuurimarxilaista myyräntyötä, jota “hyödyllisinä idiootteina” toimivat haihattelevat liberaalit edesauttavat, ja jonka oikea paikka olisi “historian roskatynnyri”. Perussuomalaisten johtajalta ei ole toistaiseksi vielä milloinkaan kuultu näin suorasukaista äärioikeistolaisiin salaliittoteorioihin nojaavaa retoriikkaa, joten avausta voi tavallaan pitää historiallisena.
Retorisiin valintoihin voi olla kaksi eri syytä. On mahdollista, että populistista silmää omaava Soini on valinnut ilmaisun tarkoituksella kosiskellakseen maamme sekalaisia salaliittouskovaisia ja äärioikeistolaisia alakulttuureja tulevia vaaleja silmällä pitäen. On tosin kyseenalaista, miksi ihmeessä suuren eduskuntapuolueen johtaja viitsisi enää tässä vaiheessa tavoitella parempia gallup-lukemia raapimalla tynnyrin pohjia. Toinen selitys on se, että uusi avioliittolaki on Soinille erityisen arka asia. Kaikissa muissa perussuomalaisille läheisissä arvokysymyksissä Soini on ottanut paljon rauhallisemman linjan. Maahanmuutto ei ole hänelle erityisen tärkeä asia, ruotsin kielen oppivelvollisuuden osalta hän sallii eriävät mielipiteet, ja esimerkiksi abortin vastustaminenkin edustaa hänelle vain henkilökohtaista uskonnollista vakaumusta. Mutta seksuaalivähemmistöjen asiat saavat punaisen usvan välittömästi laskeutumaan muuten niin levollisen maisterisjätkän silmien eteen. Tuolloin, ja vain tuolloin, hän vaatii ryhmäkuria, sortuu jankuttamaan ja pahimmillaan menettää malttinsa ja ryhtyy huomaamattaan suoltamaan äärioikeistolaista retoriikkaa.
Olipa syy mikä tahansa, peruspomon tuoreen ulostulon sanavalinnat, olivatpa ne sitten tahattomia tai eivät, ovat vähintäänkin kiintoisia. Ennen liian pitkälle meneviä arvioita on kuitenkin hyvä muistaa, ettei pidä sortua liialliseen kaksinaismoralismiin. Sananvapauden ja reilun pelin kannalta on olennaista, että perussuomalaisen puolueen johtajan pitää saada vapaasti käyttää äärioikeistolaisia ilmaisuja ja tunnustaa uskonsa äärioikeistolaisiin salaliittoteorioihin ilman, että joku alkaa heti ikävän leimaavalla tavalla puhua äärioikeistolaisuudesta.
Historiantutkijan näkötorni 
äärioikeistolaisia alakulttuureja
Voisiko arvon blogisti määritellä, mitä on oikeistolaisuus ja vasemmistolaisuus? Yleisen arvion mukaan vasemmistolaisuus on etatismia ja oikeistolaisuus vapaan markkinatalouden kannattamista. Jos sana “ääri” ymmärretään alkuperäisessä tarkoituksessaan, niin silloin äärivasemmistolaisuus tarkoittaa totalitarismia ja äärioikeistolaisuus jonkinlaista minarkiaa klassisen liberalismin eli libertarismin muodossa.
Edustaako Soini mielestäsi libertaareja ja vastustaako hän ns. hyvinvointiyhteiskuntaa? Näinhän pitäisi määritelmällisesti olla, jotta häntä olisi mielekästä kutsua “äärioikeistolaiseksi”. Vai törmätäänkö tässä MM2:n jälkitunnelmiin, jossa Stalin kielsi sotineensa toisen sosialistisen yhteiskunnan (natsi-Saksa) kanssa, koska se ei sopinut Marxin teoriaan sosialismin ja kapitalismin luokkavihollisuudesta?
Tutkijan pitää ensin määritellä käsitteet, ja nyt se on jäänyt mielestäni tekemättä. Sitä voinee kutsua populismiksi?
Lateksikääpiö kirjoittaa:
Tutkijan pitää ensin määritellä käsitteet, ja nyt se on jäänyt mielestäni tekemättä.
Älä haasta joutavia, miesparka. Viimeksi, kun kirjoitin bloggauksen, jossa selostin äärioikeistolaisuuden ja äärivasemmistolaisuuden käsitteellisen taustan, niin raapustelit sille omalle dementoituneelle palstallesi sepustuksen, jonka otsikko oli “Jussi Jalonen – stalinisti”.
Tuolloin en ollut edes noteerannut olemassaoloasi millään tavalla, mutta jostain kumman syystä katsoit silti aiheelliseksi ryhtyä poliittiseen tervaukseen, täysin provosoimatta ja miehekkäästi nimimerkin takaa. Kirjoituksesi löytyy edelleenkin kun syöttää nuo sanat hakukoneeseen. Arvaa huviksesi, miten paljon minua kiinnostaa seurustella kanssasi.
Muille lukijoille voin kertoa, että oikeiston aatemaailma pohjaa kansalliseen identiteettiin, ja vasemmiston aatemaailma luokkatietoisuuteen. Äärioikeisto ja äärivasemmisto vievät nämä aatemaailmat, no, äärimmilleen. Äärivasemmisto pyrkii avoimeen luokkasotaan ja yksityisomistuksen tuhoamiseen; äärioikeisto puolestaan pyrkii varjelemaan ehdotonta kansallista puhtautta sulkemalla ei-toivottavat ainekset, kuten toisrotuiset tai seksuaalisesti poikkeavat, kansakunnan ulkopuolelle.
Ai niin, olet saanut porttikiellon tälle palstalle. Syy on mainittu yllä. Olemassaolosi ei liikuta minua.
“Muille lukijoille voin kertoa, että oikeiston aatemaailma pohjaa kansalliseen identiteettiin”
Myönnät sitten varmaan, että kokoomus ei ole oikeistolainen puolue? Alexander Stubbin kokoomuksessa kun ei ole enää jälkeäkään kansallisesta identiteetistä. Stubb päinvastoin korostaa kansainvälisyyttä, monikulttuurisuutta ja eurooppalaista identiteettiä. Miksi kokoomusta kutsutaan oikeistolaiseksi puolueeksi, jos se ei sitä ole?
Tämän päivän oikeiston kriisistä, ja siitä miten markkinatalous on ohittanut kansallismielisyyden oikeistopuolueiden aatemaailmassa, olen kirjoittanut aiemminkin esimerkiksi täällä.
Olen sitä mieltä, että tämän päivän oikeistopopulistinen reaktio, jota perussuomalaisetkin edustavat, selittyy paljolti nimenomaan sillä että vanhat oikeistopuolueet eivät ole täyttäneet niille perinteisesti asetettuja odotuksia.
Koska kyseessä on Jaakko Sivonen — joka on niin ikään vanhastaan muista kuvioista tuttu hahmo — hän saa kotiläksykseen lukea kaikki bloggaukseni lävitse, niin minun ei enää toistamiseen tarvitse niitä hänelle linkittää.
Kaikki muut varmaan ymmärtävät käsitteet, joten yhden tietämättömän takia on turha alkaa selittämään.
Ääriäärimmäistä
Ääri-etuliite on kovin vaikea sijoittaa vasemmisto–oikeisto-akselille, koska yksiulotteisella asteikolla on hirmuisen vaikeaa mitata politiikan monitahokasta ilmiötä.
Näitä ideologisia juttuja olisikin kätevämpää analysoida kolmijaolla liberalismi, sosialismi ja konservatismi. Ks. esim. Michael Freeden (1998) Ideologies and Political Theory: A Conceptual Approach. Kulttuurimarksismi-juttu esiintyykin lähinnä äärikonservatismin yhteydessä ja se on hyökkäys sekä sosialismia että liberalismia vastaan.
Sen sijaan ei kannata puhua äärioikeistosta tässä yhteydessä, koska kyseinen käsite liittyy useimpien kuulijoiden mielessä natsismiin, mitä Soini ei edusta. Sen vuoksi lukijalta saattaa mennä itse asia ohi ja huomio kadota käsitehämmennykseen tai “natsisyytökseen”.
Soisin, että tähän käsitteelliseen asiaan ei nyt juututtaisi sen enempää.
Minusta on aivan riittävän oikeutettua todeta, että erilaisten valkoisten nationalistien, amerikkalaisen oikeiston vainoharhaisimman laitaosaston ja norjalaisen joukkomurhaajan suosima salaliittoteoria on nimenomaan äärioikeistolainen salaliittoteoria.
Eivät kaikki äärioikeistolaiset ole natseja; eikä äärioikeiston vivahteikkuutta kannata tarkastella yksinomaan pelkän natsiparadigman lävitse.
Salaliittoteoriaan kulttuurimarxilaisista voi tutustua lyhyesti vaikkapa tästä. Siitä nyt ei pääse yli eikä ympäri, että Soini on retoriikallaan asettunut jokseenkin outoon seuraan.
Oiskohan selitys siitä miten Soini on päätynyt käyttämään tällaisia termejä niin yksinkertainen että on päätetty tehdä maahanmuutosta vaaliteema ja Soini joutuu kysymään “maahanmuuttokriittiseltä siiveltä” neuvoja asiassa kun ei ole itse perehtynyt?
Kiitoksia historiakatsauksesta. Luulin että kulttuurimarxismi oli Breivikin keksintö.
Minulla ei ole kantaa Soinin ulostuloon. Toisaalta kirjoittajan omaan tekstiin voisi tehdä sen varauksen, että hän ei oikeastaan esitä mitään todisteita puolesta eikä vastaan sille, onko kulttuurimarksilaisuus kuitenkin ihan relevantti todelisuutta kuvaava termi vai eikä ole.
Kirjoittaja vain toteaa vaan, että se on “noiden äärioikeistolaisten” – joihin itsekin Sarastuslehden toimituskunnan jäsenenä siis kuulun – terminologiaa. Mitään käsitettä ei voi sentään vain sillä perusteella tyrmätä, että se on jonkun poliittisen ryhmän käytössä.
Ps. Koska en itse juuri käytä kulttuurimarksilainen-termiä, en ota termiin kantaa.
Otetaan nyt esimerkiksi vaikkapa yliopistomaailma, joka on eräs niistä kulttuurisen hegemonian instituutioista, joissa vasemmistolaiset kiistatta aikoinaan kävivät omaa kulttuuritaisteluaan. Buchananin ja kumppanien näkemyksiä kulttuurimarxilaisen “pitkän marssin” seurauksena syntyneestä syvästä vasemmistolaisesta ylivallasta Yhdysvaltain yliopistokampuksilla voi peilata vaikka kyselytutkimuksia vasten. Robert Hughes kävi teoksessaan Culture of Complaint läpi useammankin amerikkalaisen professorin mielipiteet; otanta pohjasi muistaakseni viisinumeroiseen lukemaan. Kaikkiaan 17,8% haastatelluista määritteli itsensä konservatiiveiksi, siinä missä 4,9% ilmoitti edustavansa radikaalia vasemmistoa.
Amerikkalainen kulttuurisota vasemmiston ja oikeiston välillä on tietysti omaa luokkaansa. Sitä sopii odottaakin, koska Yhdysvallat on kansanvallan, moniarvoisuuden ja kärkevän poliittisen väittelyn tyyssija. Mutta noin ylipäätään voi todeta, että pitkä marssi ei ole ollut järin tehokas.
Eipä se ole ollut sitä täälläkään. Yliopistojen radikaaliajoista on maassamme vierähtänyt puoli vuosisataa. Suomessa jokaisen Nordenstrengin tai Mäki-Kulmalan vastapuolena on ollut akatemiassa aina tarjolla oma Esko Salminen, Risto Harisalo tai Timo Vihavainen. Tätä nykyä tiedekunnissa politiikkaan liittyvät maailmankatsomukselliset seikat ovat ihmisten yksityisasia, ja niinsanotun vasemmistolaisen yliopistointelligentsian voi istuttaa yhdelle sohvalle. Mikäpä ihme se on; keskiverto vasemmistolainen harvemmin saa suoritettua järjestötoiminnaltaan edes niitä maisterin papereita. Sitä paitsi viimeisten Kansan Uutisten tietojen mukaan yliopisto on hierarkinen porvarillinen laitos, ja akateemisen tutkinnon voi korvata katsomalla Docventuresia.
Yhtä kaikki, tässä kuvailtu salaliitonomainen näkemys, jossa vapaamielinen arvopolitiikka ylipäätään osoittaa “kulttuurimarxilaisuuden” syövyttävää vaikutusta, on nimenomaan vain salaliittoteoria. Erityisen miellyttävä tämä salaliittoteoria on erilaisille äärioikeiston tai laitaoikeiston ryhmille; valkoisille nationalisteille, paleokonservatiiveille, islamofobisille alakulttuureille tai suorasukaisille uusfasisteille. Sekä ilmeisesti myös Timo Soinille.
Poliittisen äärilaidan yleensä tunnistaa nimenomaan siitä, että todellisuutta selitetään salaliittoteorioiden ja valtavirralle täysin vieraan ikioman käsitteistön kautta. Ajatus vaikkapa siitä, että samaa sukupuolta olevien avioliitto olisi “kulttuurimarxismia” — tai että liberaalien arvojen nimissä tätä aloitetta edistävät ovatkin marxilaisuuden välikappaleiksi asettuneita “hyödyllisiä idiootteja” — on aika lailla tyyppiesimerkki. Vasemmalla laidalla toki on heilläkin omat salaliittoteoriansa, mutta ne ovat erilaisia ja niissä pääosaa esittävät yleensä monikansallinen pääoma tai Yhdysvallat.
Tätä voi purkaa halutessaan enemmänkin, mutta blogini kommenttiosasto ei ole sitä varten. Ajatus siitä, että “kulttuurimarxismi” jollakin tavoin säätäisi oman aikamme länsimaista arvopolitiikkaa, on siinä määrin fantastinen, että moisia ajatuksia viljelevien on syytä esittää itse ne perusteet omalle mielipiteelleen. Ja niiden on parempi olla kouriintuntuvat ja yksityiskohtaiset.
Minä en tiedä kumpi on hauskempaa. Käsitteen “kulttuurimarxismi” ilmaantuminen poliittiseen keskusteluun vaiko käsitettä “kulttuurimarxismi” väärinkäyttävät blogikirjoittajat. Käsitteellä on niin erilaista merkitystä, että suosittelen unohtamaan niistä jokaisen. Sen sijaan haluaisin sanoa tuohon Frankfurtin koulukuntaan sen verran, että se on tässä blogikirjoituksessa esitetty sen oikeistopopulistisen kouron näkökulmasta, joka ylipäätänsä on tuonut käsitteen “kulttuurimarxismi” poliittiseen keskusteluun.
Gramsci puhui hegemoniasta, “fankfurtin koulukunnalla” ja “kulttuurimarxismilla” on oikeistolaisessa hegemoniassa sellainen merkitys mikä ei niille todellisuudessa kuulu. Ei väitä, että tuo olisi mikään “ylhäältä saneltu merkitys”, mutta kuitenkin jonkinasteinen väärä tietoisuus. Historian hallitseminen on keino hallita nykyhetkeä, kun blogisti esittää käsitteen “kulttuurimarxismi” historian vihreellisesti on hän tehnyt jo ensimmäisen poliittisen liikkeensä todellisuuden muokkaamiseksi omien tarkoitusperien mukaisesti:
Oikeistopopulistien punoman salaliittoteorian deskriptio:
“The Frankfurt School conspiracy theory, often termed “Cultural Marxism”, is an American right-wing conspiracy theory that postulates that the Frankfurt School of critical theorists deliberately subverted traditional Western values through interventions into culture, leading to what is called political correctness. ” (1)
Blogistin historiallis-kriittinen deskriptio “kulttuurimarxismi” ja “frankfurtin koulukunna” merkityksestä:
“Ratkaisu tämän hegemonian purkamiseen oli luokkatietoinen älymystö, joka voisi kamppailla kulttuurin saralla porvaristoa vastaan, samalla tavalla kuin luokkatietoinen työväestö kävi omaa kamppailuaan pääomaa vastaan.”
Kuka löytää eroavaisuuksia noiden kahden lainauksen väliltä?
“Kulttuurimarxismi” käsitteenä viittaa kriittiseen yhteiskuntateoriaan, joka ottaa paljon Fraundilta ja Marxilta. Se on luokkateorian laajennus, jossa luokka ei synny tuotantovälineiden omistussuhteista vaan yhteiskunnallisista valtasuhteista. “Kulttuurimarxismi” historiallisena käsittenä viitaa kriittiseen teoriaan, jossa yhteiskunnan valtarakenteiden väitetää ylläpitävän itse itseään sosialisaation, massatiedotuksen ja hegemonian toisintamisen välityksellä.
Kriittisen kulttuurimarxistisen teorian viitekehyksen hyväksymisestä – eli sen ajatuksen hyväksymisestä, että hegemonia vaikuttaa ihmisten käytökseen – seuraa, että vaikuttamalla hegemoniaan voidaan vaikuttaa ihmisten käytökseen. Käsitys siitä, että vasemmistoälymystön on lähdettävä taistoon hegemoniaa vasten ei ole kulttuurimarxismia. Se on kulttuurimarxismin poliittinen sovellutus; ihan yhtä lailla kulttuurimarxismin teesejä voitaisiin käyttää Pohjois-Koreassa paikallisen diktaattorin vallasta häätämiseksi. Pitäisi vain toivoa, että siellä paikallinen älymystö lähtee ristiretkelle Kimin olemassaoloa oikeuttavaa hegemoniaa vasten.
Kuten tuosta huomaat, kulttuurimarxismilla ei ole mitään tekemistäkään varsinaisen vasemmistolaisuuden kanssa; se on pikemminkin kriittinen teoria yhteiskunnan toiminnan tarkastelemiseksi, jonka oppeja hyödyntämällä voidaan ajaa mitä tahansa politiikkaa. Historiallisista syistä sen kehittäjät ovat olleet vasemmistolaisia, jolloin siitä on tullut vasemmistolaisen politiikan väline. Oikeistopopulistit eivät kykene erottamaan mustaa valkoisesta, joten heidän ajattelussaan “kulttuurimarxismi” on ottanut täysin uuden muodon ja siitä on tullut “vasemmistoälymystön kulttuuritasolla käymä sota”.
1. http://en.wikipedia.org/wiki/Frankfurt_School_conspiracy_theory
Hakemasi ero kahden lainauksen välillä on tietysti siinä, että laitaoikeistolaisen salaliittoteorian mukaan “kulttuurimarxistit” pyrkivät vaikuttamaan länsimaailmaan soluttautumalla ja täten myös voittivat taistelunsa, sekä sieppasivat kulttuurihegemonian haltuunsa.
Se, mitä minä kirjoitin, viittaa tapahtuneeseen historiaan. Uusi vasemmistolainen ja luokkatietoinen älymystö pyrki länsimaissa haastamaan oletetun porvarillisen hegemonian kulttuurin saralla, aivan samalla tavalla kuin työväestö kävi omaa kamppailuaan talouselämässä. Kyse ei ollut “soluttautumisesta”, sillä tämä kamppailu oli verraten vapaassa ja kansanvaltaisessa yhteiskunnassa täysin avointa. Sen, oliko se näin jälkikäteen tarkastellen erityisen menestyksekästä, voi päätellä vaikka siitä, että esimerkiksi yliopistolaitos ei ole tänä päivänä mikään järin “demokraattinen” yhteisö.
Lisäksi salaliittoteoria tekee sen olettamuksen, että sotienjälkeinen vasemmiston käymä kulttuuritaistelu olisi jotenkin muuttanut muotoaan “multikulturalismiin” ja “poliittiseen korrektiuteen”. Minun nähdäkseni marxilainen kulttuuritaistelu enemmänkin vain oli ja meni.
Länsimaisen vasemmiston käymä kulttuuritaistelu ei tietysti sellaisenaan juontanut yksinomaan ja ainoastaan Frankfurtin koulun tai Gramscin teeseistä, joten sikäli olet oikeassa että on tavallaan harhaanjohtavaa liittää käsitettä “kulttuurimarxismi” toisen maailmansodan jälkeisiin kädenvääntöihin kokonaisuudessaan. Mikäli nyt siis ymmärsin oikaisusi tarkoituksen.
Yliopistomaailman kuohunnassa kyse oli useimmiten pelkästä vääjäämättömästä purkauksesta; suuret ikäluokat vaativat itselleen käytännön etuja luutuneessa akateemisessa hierarkiassa. Osaksi tämä liikehdintä kanavoitui vasemmistoon, osaksi taas ei. Länsimaisessa vastakulttuurissa oli monia eri sävyjä. Äärioikeiston mielleyhtymissä nämä kaikki — kuten vaikkapa seksuaalivähemmistöjen oikeudet — niputetaan “kulttuurimarxismiin”, siitäkin huolimatta että esimerkiksi Suomessa kovan linjan taistolaiset saattoivat olla heteronormatiivisuudessaan varsin ortodoksista porukkaa.
(En muuten pidä tätä kulttuuritaistelua edes mitenkään järin mullistavana tai historiallisesti uutena asiana. Poliittisesti tiedostava älymystö oli yhtä lailla vaikkapa 1800-luvun nationalistien keihäänkärki.)
Rahnasto lisää:
Kuten tuosta huomaat, kulttuurimarxismilla ei ole mitään tekemistäkään varsinaisen vasemmistolaisuuden kanssa; se on pikemminkin kriittinen teoria yhteiskunnan toiminnan tarkastelemiseksi, jonka oppeja hyödyntämällä voidaan ajaa mitä tahansa politiikkaa.
Kyllä minä sen tiedän. Ranskalaisen “uuden oikeiston” oppi-isäksi noussut Alain de Benoist ilmoitti avoimesti olevansa nimenomaan Gramscin opetuslapsi, ja samoin on ilmoittanut tässäkin bloggauksessa mainittu Sarastus-lehti. Koska molempien tahojen käsitys yhteiskunnan toiminnasta on jokseenkin eksentrinen, heidän kamppailunsa hegemoniaa vastaan ei ole ollut järin tuloksekasta.
Kirjoittajalle vihjeeksi että perussuomalaiset eivät ole oikeistopuolue, eikä missään tapauksessa minkäänlainen ääriryhmittymä. Perussuomalaiset ovat poliittisesti keskustassa ja siellä hieman vasemmalle kallellaan. Puolueessa on sekä oikealle että vasemmalle kallistuvia jäseniä sekä ehdokkaita mutta se on normaalia kaikille vähän isommille puolueille.
En tiedä näetkö sitä itse, mutta tekstisi vaikuttaa tämän virheen takia aika koomiselta. Syytät nimittäin Soinia kulttuurimarxismin käytöstä mutta heti perään alennut samalle tasolle äärisyytöksilläsi tajuammatta sen ironiaa. Varsinkin kun kulttuurimarxismi on lähempänä totuutta kun sinun äärioikeistolaisväite, etkä pysty Soinin sanavalintaa muuten haastamaan kun väittämällä sitä valtavirtapoliitikolle epäsopivaksi.
Ymmärrän kyllä että ärsyttää kun todellisuus ei sovi itse keksimääsi muottiin. Maailma ei ole niin mustavalkoinen kun miltä se punavirherlasien läpi näyttää.
Älä nyt ole Neponen naurettava. Perussuomalaisen puolueen aatemaailmasta sellaisenaan tai sen jäsenistön mielipiteistä en sanonut sitä enkä tätä. Itse asiassa olen täysin samaa mieltä kanssasi, että perussuomalaiset ovat poliittiseen keskustaan sijoittuva puolue, vaikkakin he ovat vähin erin siirtymässä oikeistopopulismiin. Lisää siitä aiheesta voit lukea täältä.
Timo Soini kuitenkin käytti tässä henkilökohtaisessa kannanotossaan selvästi ja vahvistetusti retoriikkaa, joka on ominaista äärioikeistolle. Hän ilmoitti suoraan ja tunnustuksellisesti uskonsa salaliittoteoriaan, joka on äärimmäisen oikeiston suosimia opinkappaleita. Tämä ei ole mikään “syytös”, vaan toteamus. Perustelut ja tausta on selostettu juurta jaksain tuossa ylempänä. Siinä kohtaa kun alkaa vaakkua kuin sorsa, niin ei kannata valittaa jos saa hauleja pyrstöönsä.
“Punaviherlaseista” jutustelu tietysti on näppärä tapa yrittää lätkäistä meikäläistä poliittisella leimakirveellä. Valitettavasti se menee ohi niin, että humahtaa. Mutta odotan toki mielenkiinnolla lisätietoja siviilipalveluskaudestani, toiminnastani pakolaisaktivismin parissa, osallisuudestani Kallio-liikkeeseen tai veganismistani.
Mitä ironiaan tulee, niin teikäläinen tuskin tunnistaisi moista otusta vaikka se puraisisi persettäsi, ja veikkaan että niin on käynytkin aika usein.
En ole perehtynyt “kulttuurimarxismin” käsitteeseen, enkä henkilökohtaisesti käytä kyseistä käsitettä missään yhteydessä. Olen kuitenkin Soinin kanssa samaa mieltä siitä, että suomalaisessakin yhteiskunnassa esiintyy “punavihreää höperehtimistä” sekä “median suosimaa homorummutusta”. En sitten tiedä, että tekeekö tämä minusta salaliittoteorioihin höyrähtäneen äärioikeistolaisen.
Tokkopa.
Taitaa olla niin, että se älähtää, johon kalikka kalahtaa. Käsite “kulttuurimarksismi” voi olla turhauttavaa esimerkiksi tilanteessa, jossa politikointiin taipuvainen historiantutkija leimataan mielipiteineensä vain tällaisen epäilyttävän viiteryhmän jäseneksi. Tällöin voi käydä mielessä pistää vahinko kiertämään ja antaa samalla mitalla takaisin.
Eihän minua ole tässä millään tavalla leimattu. Siis jos tarkoitat “politikointiin taipuvaisella historiantutkijalla” allekirjoittanutta.
Tarkennetaanpa nyt vielä asiaa, koska tähän blogiini tulee näemmä kaikenlaista kommenttia. Minuahan siis kiinnostaa tässä vain se, että Soini ei vedonnut avioliittolakia vastustaessaan esimerkiksi uskontoon tai perinteisiin arvoihin tai avioliitto-instituutioon. Kaikki tämä olisi ollut ihan ymmärrettävää peruskonservatismia ja tavallista valtavirtapoliitikon kielenkäyttöä. En olisi ollut välttämättä samaa mieltä, mutta enpä olisi liiemmin ihmetellytkään.
Sen sijaan jytkypomo pamautti suoraan ja yllättäen, että homoliitot ovat kulttuurimarxilaisten juonittelua, jossa liberaalit haihattelijat ovat hyödyllisiä idiootteja. Se on kyllä aika selvää tekstiä, ja sen alkuperä on varsin hyvin tunnistettavissa. Sellaisena sitä pitää voida myös arvioida.
Auttaisiko, jos tekisin rinnastuksen? Kuvitelkaa vaikka vasemmiston suhtautumista puolustuslaitokseen. Tavallisesti vasemman laidan poliitikot puhuvat pasifismista ja siitä, miten selkkaukset pitää ehkäistä ennalta, ynnä muuta vastaavaa. Miten reagoisitte, jos Annika Lapintie korottaisi huomenna rimaa ja sanoisi mielipiteenään, että suomalainen oikeisto ylläpitää asevoimia vain voidakseen nujertaa työväestön ja prekariaatin tarvittaessa väkivalloin, ja vaatimukset puolustusmäärärahojen korotuksesta sekä NATO-jäsenyydestä on nähtävä tässä valossa?
Eikös Breivik ole vanha Pride-veteraani ja poikiin päin itsekin? Eli tällä Soini-hatereiden logiikalla Norjan murhenäytelmästä voisi ihan hyvin syytellä myös Pride-kulkuetta, homoja, demareita(Breivik on käsittääkseeni demariperheen kasvatti), vapaamuurareita, ym…
En kannata mitään puoluetta enkä aatetta, mutta tämä on kyllä mielenkiintoista, miten tätä karmeaa veritekoakin työnnetään edelleen Soinin syliin? Eli periaatteessa Jalosenkin retoriikka on hyvin lähellä Johan Bäckmanin raapustuksia Laajasalon tragediasta. Näitä Bäckmanin julistuksia Kokoomuksesta murhaamassa venäläisiä kaduille, on aiheuttanut siunaamista siellä sun täällä, mutta täysin samanlaista schaissea on on väännetty Persuista. Nyt vain argumenttien kohde on eri, niin jo vain ollaankin mieli pahana. Aivan kuten yleisessä mielipiteessä jotain Tauskia pidetään sekopäisenä wifebeaterina, mutta Nexar se vaan on ihana ja suvaitsevainen kosmopoliitti ja aito humanisti. Vaikka ruotsinlaivan tanssilattialla vähän naisten lätty lätiseekin, niin eipä tunnu ns. suvaitsevaisia haittaavan. Eikä feministejäkään.
Korostan vielä, olen samaa mieltä, että Soini on lyömässä näillä jutuillaan kirvestä betoniin, enkä näitä hänen ajatuksiaan jaa, vaikka myönnän että europolitiikassa Soini on takonut sampoaan oikein lähes jatkuvasti ja jotain muitakin kannatettavia ajatuksia on tullut. Vaikka Sipilä on näistä arvoschaisse-jutuista suht samaa mieltä Soinin kanssa, niin hän ymmärtää pitää päänsä kiinni ja luottaa populistiseen vaikenemiseen ja hymistelyyn. Mielipidettään ei kannata kertoa, jos se on väärä. Sen kertoo kannatusluvut.
”…sekä kiivaana fundamentalistikristittynä mainetta saaneen dosentti Juha Ahvion hurjissa teeseissä. ”
Jos tarkastelisin kulttuurimarxilaisuuden syntyhistoriaa samalla tavalla analyyttisesti kuin Ahvio tekee arvioidessaan suomalaisen yhteiskunnan kulttuurimarxilaistumista, olisi minun jääväämättä päädyttävä siihen lopputulemaan, että dosentti Ahvion edustama uskonnollinen suuntaus, luterilaisuus, on itseasiassa proto-kultuurimarxilaisuutta.
Tarkemmin sanoen, reformaatio voidaan nähdä ”kulttuurimarxilaisena vallankumouksena”; koska a) sen kannattajat sanoutuivat irti perinteisestä auktoriteetista, Rooman kirkosta ja paavista, b) traditionaalisen, katolisen teologian oppeja reformuloitiin ja jotkin teologiset käsitteet alkoivat tarkoittamaan, jotain toista kuin aiemmin ja c) kirkosta tai luterilaisuudesta, erityisesti Skandinaviassa, tulee kuninkaalle tai valtiolle alisteinen. Tässä yhteydessä ei tule unohtaa katolisen kirkon omaisuuden kansallistamista, jolle uusi proto-kulttuurimarxilainen uskonto antaa ikäänkuin teologisen siunauksensa.
Kulttuurimarxilaisuus liittyy luterilaisuuteen myös siinä, että luterilaisuus keskittymällä Sanan julistamiseen, jättää varjoonsa kristittyjä aktivoivan liturgisen ja askeettisen elämän. Tätä ihmisen passivoimista vahvistaa entisestään luterilaisuuden katolista kirkkoakin rajumpi keskittyminen ihmisen perisyntisyyden korostamiselle. Vastareaktiona tai ”jatkuvana reformaationa” tälle luterilaisuuden syntisyyttä ja yksilökeskeistä armon kokemista painottavalle teologialle syntyvät erilaiset sosiaalista toimeliaisuutta ja kristityn yhteiskunnallista vastuuta korostavat teologiat (Rauschenbusch, Bonhoeffer jne.).
Vastaisinkin dosentti Ahvion esittämään kysymykseen:”Mutta miksi vakaumukselliset oikeistolaiset, klassisen liberalismin kannattajat ja oikeistolibertaarit antaisivat tukensa yhä syvempään sosialismiin johtavalle hankkeelle?”, seuraavasti:”Siksi että protestanttisuudessa oli jo syntyessään kaikki ”kulttuurimarxilaisuuden” tärkeimmät elementit läsnä. Marx tai tämänpäivät ns. ”kulttuurimarxilaiset” eivät sinällään siis keksineet tai kehitelleet mitään uutta, vaan jatkoivat siltä samalta pohjalta, jonka päällä myös Herra Ahvio ja hänen opetuslapsensa seisovat.
OMG mitä läppää täällä kommenteissa. Muuten olen sitä mieltä, että äärioikeistolaisuudesta on voitava keskustella!
Hyvä kirjoitus, Jussi Jalonen.
”Kulttuurimarxismin hivuttava vaikutus näkyy vaikkapa sellaisissa asioissa kuin maallistuminen, siirtolaisuus, sukupuolten tasa-arvo tai seksuaalivähemmistöjen oikeudet.”
Ja haluaisin todellakin tietää, miksi nuivat, islamkriittiset ja maahanmuuttokriittiset vastustavat yleensä näitäkin asioita:
– maallistuminen? Itsehän he toteavat toisen uskonnon, islamin, uhaksi… Pitäisikö kristillisten kirkkojen siis olla yhtä fundamentalistisia kuin monien islamilaisten yhteisöjen?
– sukupuolten tasa-arvo? Haluaisivat he siis naisten aseman olevan huonompi, kuin islamilaisissakin maissa?
– seksuaalivähemmistöjen oikeudet? Miten se voi ketään heteroa häiritä, miten se on häneltä pois, että homoillakin on samat oikeudet?
Jos kulttuurimarxismi on edellä mainittujen asioiden edistämistä, niin eläköön kulttuurimarxismi! 😉 (Mutta silkka salaliittoteoria se todellisuudessa on.)
Toisella tavalla, klassisesti analysoituna vasemmisto (sis. sosialismi ja liberalismi) pyrkii ihmisen vapauttamiseen (luokka-asemansa tai yksilöllisyytensä perusteella) ja yhteiskunnan muokkaamiseen abstraktien vapausnäkemysten mukaan, kun taas oikeisto (sis. konservativismi eri muodoissaan, myös talousliberalismin puolesta korporatismin tai protektionismin sijaan liputtavat konservatiivit) mielellään suosii perinteisiä, ns. orgaanisesti syntyneitä instituutioita, hierarkioita ja hegemonioita jotka se katsoo useiden sukupolvien aikana testatuiksi ja hyvin toimiviksi, mielipiteiden kirjon suunnatessa maltillisesta reformismista täyteen reaktionaarisuuteen.
‘
Sosialistisista kollektivisteista oikeistokollektivistin tunnistaa siitä, että se puhuu solidaarisuuden sijaan yhteisöllisyydestä. Jos ensimmäisestä tulee mieleen pöhöttyneet AY-kähmärit tai väkisinväännetty hymy neuvostokaupan lihajonossa, niin jälkimmäisestä tulee mieleen syvän joen pikkukylä jossa naapurit tietävät elämäsi paremmin kuin sinä itse, valtaa pitävät joko seniileimmät ukonrahjukset tai väkivaltaisimmat hormoniuuvatit ja rantasaunan takana riittää tilaa yhteisön elämänmenoa vaarantaville aineksille (esim. niille joita nautaeläimen lähempi karnaalinen tuntemus ei kiinnosta).
Allekirjoittanut on siis liberaalis-individualisti ja se värittänee jokseenkin ylle sepustamaani.
Huomautuksena vielä, että liberalismi ei sinänsä enää sosialismin ja kommunismin syntymisen myötä ole vasemmistoa kuin hyvin pedanttisessa, klassisessa merkityksessä (ja angloamerikkalaisissa maissa), vaan keskustasta keskioikeistoon. (Raja kulkenee jossain blairilais-lipposlaisen sosiaalidemokratian ja sosiaaliliberalismin välillä).
Pingback: Paljon puhuttu kulttuurimarxismi | SARASTUS
Sarastus-lehden pingpackin osalta pitänee saattaa tiedoksi kyseisen julkaisun toimittajille, että allekirjoittanut ei ole ollut enää aikoihin Suomen Keskusta r.p:n jäsen.
Jussi, missä kohdin TImo Soini sanoo uskovansa SALALIITTO-teoriaan nimeltä kulttuurimarxismi? Ne jotka käyttävät sanaa kulttuurimarxismi määrittelevät yleensä, mitä siihen sisältyy, joten tältä osin sen sisältö ei ole salainen. Salainen ei myöskään ole kulttuurimarxistien toiminta, vaan se on luettavissa. Soini ilmeisesti tarkoitti, että kulttuurimarxistien kannalta hyödyllisiä idiootteja ovat ne, jotka eivät ole perehtyneet kulttuurimarxistien omiin kirjoituksiin, mutta ajavat tietämättään samoja arvoja kuin kulttuurimarxistit.
Kulttuurimarxilaisuus terminä ei kaikkia miellytä, mutta se mitä termillä kuvaillaan on kyllä todettavissa, vaikka sitten kutsuisimme sitä termillä “Alpha”. Se on selvää, että esim. homoliitot nykymuodossa (poissulkien siis esim. antiikin Kreikan) juontavat juurensa kulttuurimarxilaisuudesta. Ei tämän termin käyttäminen tee ihmisestä äärioikeistolaista, vaikka esim. Breivik sitä termiä myös käyttää. Itse myös paljastat olevasi lähempänä kulttuurimarxismia, etkä siis ole se hyödyllinen idiootti, joten olet ainakin ajattelevampi kuin idiootit. Tosin en tiedä, oletko tietoinen siitä, että ajattelet kuten kulttuurimarxistit?
Jussi, kirjoitit vielä: “Äärioikeiston mielleyhtymissä nämä kaikki — kuten vaikkapa seksuaalivähemmistöjen oikeudet — niputetaan “kulttuurimarxismiin”, siitäkin huolimatta että esimerkiksi Suomessa kovan linjan taistolaiset saattoivat olla heteronormatiivisuudessaan varsin ortodoksista porukkaa.”
Taistolaiset eivät tietenkään olleet kulttuurimarxisteja, vaan Karl Marxin opeista lähtevän toisen haaran kannattajia (sanoisin ehkäpä suomalaisiksi stalinisteiksi), joten tässä hyökkäät olkinuken päälle. Tässä kohdin äärioikeisto vain sattuu olemaan oikeassa, eli “seksuaalivähemmistöjen oikeudet” ovat itse asiassa juuri selvin esimerkki kulttuurimarxilaisesta ajattelusta. Voisimme periaatteessa kutsua sitä jollain muulla nimellä, mutta koska kulttuurimarxismi on olemassa terminä eikä se sinänsä ole loukkaava tai esim. kirosana, niin se on hyvä termi. Äärioikeiston demonisoiminen siinä määrin, että kaikki sen ajatukset ovat virheellisiä on itse asiassa eräs populismin suuntaus, joten näen sinussakin pienen populistin. Äärioikeistosta voi nimittäin loogisesti katsottuna löytyä totuutta aivan kuin äärivasemmistosta. Lankesit tässä syyllistämiseen assosiaatiolla-argumenttivirheeseen.
Matti, kirjoitit: “Kuten tuosta huomaat, kulttuurimarxismilla ei ole mitään tekemistäkään varsinaisen vasemmistolaisuuden kanssa;”
Tuossa olet melko oikeassa (ehkä ei mitään tekemistä tosin vähän liian raju ilmaisu?!?). Luulen, että Soini siksi puhuikin kulttuurimarxismista, eikä vasemmistolaisuudesta tai oikeistolaisuudesta.
Timo Anttila, niin voihan sitä aina määritellä jonkin käsitteen ihan omalla tavalla, mutta tällöin ei tule loogisesta väittelystä mitään, jos kummatkin osapuolet eivät ymmärrä samoilla termeillä samoja asioita.
Nimimerkki kyselee:
Jussi, missä kohdin Timo Soini sanoo uskovansa SALALIITTO-teoriaan nimeltä kulttuurimarxismi?
Valitessaan bloginsa aiheeksi sukupuolineutraalin avioliiton ja väittäessään, että mainitulla lakialoitteella on “kulttuurimarxilaiset” juuret.
Tämä on aika lailla oppikirjakamaa laitaoikeistolaisesta salaliittoteoriasta ja edustaa varsin vainoharhaista näkemystä aikamme arvopolitiikasta. On jokseenkin hupsua, että teeskentelet ymmärtämätöntä. Toisaalta, teet näköjään viestissäsi itse samaa, kuten näistä myöhemmistä sitaateista voi huomata:
Soini ilmeisesti tarkoitti, että kulttuurimarxistien kannalta hyödyllisiä idiootteja ovat ne, jotka eivät ole perehtyneet kulttuurimarxistien omiin kirjoituksiin, mutta ajavat tietämättään samoja arvoja kuin kulttuurimarxistit.
Tämä ei siis omasta mielestäsi kuulosta mitenkään paranoidilta tai ylipäätään edes naurettavalta tavalta nähdä tämänhetkinen yhteiskunnallinen keskustelu? Otat ikään kuin annettuna, että yhteiskunnassamme vaikuttaa tällä hetkellä “kulttuurimarxisteja”? Sen lisäksi vihjaat, että nämä ovat vieläpä joissain mystisissä “kirjoituksissaan” määritelleet omat arvonsa, joihin sitten ilmeisesti kuuluu samaa sukupuolta olevien avioliitto?
Se ajatus ei juolahda hetkeksikään mieleesi, että samaa sukupuolta olevien oikeus siviiliavioliittoon on yksinomaan normaali seuraus perinteisen kansanvaltaisen ja perustuslaillisesti hallitun markkinatalousyhteiskunnan liberalisoitumisesta? Et vaivaudu kertaakaan edes määrittelemään, _miksi_ ehdotettu avioliittolaki edustaa “kulttuurimarxismia”.
Ihan miten vain. Voit tulla uskossasi autuaaksi, mutta toivoisin ettet vaivaa minua sillä.
Se on selvää, että esim. homoliitot nykymuodossa (poissulkien siis esim. antiikin Kreikan) juontavat juurensa kulttuurimarxilaisuudesta.
Se ei ole ollenkaan selvää, ja koska et näemmä edes vaivautunut perustelemaan tätä väitettäsi millään tavalla, niin minun tuskin tarvitsee ottaa sinua järin vakavasti.
Itse myös paljastat olevasi lähempänä kulttuurimarxismia, etkä siis ole se hyödyllinen idiootti, joten olet ainakin ajattelevampi kuin idiootit. Tosin en tiedä, oletko tietoinen siitä, että ajattelet kuten kulttuurimarxistit?
Kuten aavistelinkin. Olet pimahtanut. Kuvittelet, että tässä maassa on “kulttuurimarxisteja” ja heidän indoktrinoimiaan kansalaisia.
Ja sitten vielä selostat, että kyse ei missään nimessä ole salaliittoteorioista tai paranoidista maailmankatsomuksesta.
Äärioikeiston demonisoiminen siinä määrin, että kaikki sen ajatukset ovat virheellisiä on itse asiassa eräs populismin suuntaus, joten näen sinussakin pienen populistin. Äärioikeistosta voi nimittäin loogisesti katsottuna löytyä totuutta aivan kuin äärivasemmistosta. Lankesit tässä syyllistämiseen assosiaatiolla-argumenttivirheeseen.
Ai, tämä asiakas näyttää olevan taas yksi niitä tyypillisiä “argumentaatiovirhe”-postittajia. Scriptaa tai Sarastusta on tullut luettua, Hommaforumillakin mahdollisesti muutama tuhat viestiä, ja sen jälkeen sitä ollaankin niin viimeisen päälle retorisesti hienostunutta sofistia? Arvaatko, mihin virheeseen itse tuossa yllä siteeratussa kappaleessa lankesit? Ja vielä suorastaan surkean kömpelösti.
Suomalainen äärioikeisto voi olla hyvinkin oikeassa vaikkapa luonnonsuojeluun liittyvissä asioissa. Se ei muuta sitä, että kuvitelmat yhteiskuntaamme syövyttävästä kulttuurimarxilaisuudesta, joka on masinoinut myös uuden avioliittolain, on pelkkä naurettava salaliittoteoria. Se ei ole edes järin omaperäinen, koska se on plagioitu suoraan vierasmaalaisista propagandatehtaista, mutta eipä näillä tahoilla koskaan ole osattu omaa ajattelukykyä käyttää. En ota — tällä kertaa — asiaan moraalisesti kantaa, joten jutustelut “demonisoinnista” voit säästää toiseen kertaan. Olen tyytynyt vain toteamaan asian sellaisena kuin se on.
Anna kun arvaan, seuraavaksi varmaankin huomioit tuon mainintani vierasmaalaisista propagandatehtaista ja heität tiukkana ripostena “taidatkin itse olla ulkomaalaisvihamielinen” -vastaväitteen?
Tepsa kirjoitti: ”Se on selvää, että esim. homoliitot nykymuodossa (poissulkien siis esim. antiikin Kreikan) juontavat juurensa kulttuurimarxilaisuudesta.” ja myös “seksuaalivähemmistöjen oikeudet” ovat itse asiassa juuri selvin esimerkki kulttuurimarxilaisesta ajattelusta.”
Kulttuurimarxilaisuushan tarkoittaa käsittääkseni sitä, että halutaan tuhota porvarillisen yhteiskunnan instituutiot, kuten ydinperhe. Millä tavalla seksuaalivähemmistöjen oikeuksien lisääminen muka tuhoaisi ydinperhe-instituution?? Päinvastoin, esim. avioliitto-käsitteen laajentaminen samaa sukupuolta olevien pareihin ankkuroisi avioliittoajattelun myös tiiviimmin seksuaalisten vähemmistöjen piiriin, sen sijaan että näillä olisi tapana harrastaa vaikkapa kaikenlaisia promiskuiteettisia tai alati vaihtuvia kumppanuusliittoja. Eikä kukaan pakota heteroita muuttumaan homoiksi, vaikka jotkut niin aina jossain väittävät.
Tepsa kirjoitti myös: ”koska kulttuurimarxismi on olemassa terminä eikä se sinänsä ole loukkaava tai esim. kirosana, niin se on hyvä termi.”
Olen eri mieltä. Koko nimitys on loukkaava, koska sehän väittää että kulttuurimarxilainen haluaisi tuhota jotakin hyväksi koettua ja kansan keskuudessa vahvasti hyväksi katsottua asiaa. Siis tuhota tavallisten ihmisten onnen ja mukavuuden.
Ja vaikuttaa siltä, että Tepsa jotenkin uskoo, että kulttuurimarxismia oikeasti joku jossain harrastaa, tavoitteena tuhota juuri nämä instituutiot?! Haluaisinpa tietää, kuka niin tekisi.
Tepsa, voihan sitä myös noin sanoa, jos ei ole tunne protestanttisuuden dogmihistoriallista kehitystä. Kyllä sinäkin varmasti jollain intuitiivisella tasolla ymmärrät ja myönnät reformaation edustavan sekä katolisesta että ortodoksisesta teologiasta emansipoituvaaa liikettä. Ja tätä opillista ja eettistä “etääntymistä” on ollut havaittavissa jo konservatiivireformistien aikana. Siis, kauan ennen Karl Marxia, joka tavallaan vain kehitteli eteenpäin tai oikeastaan ilmaisi poliittisesti sen mitä Martti Luther teki teologian puolella.
Kehoitankin sinua, mikäli olet kristitty luterilainen, irtisanoutumaan proto-kulttuurimarxilaisuudestasi ja liittymään tai palaamaan takaisin Kirkon helmaan. Siis, ortodoksisen Kirkon. Toki, ei katolinenkaan kirkko olisi sinulle huono vaihtoehto. Itse asiassa, Suomessa sen piiriin onkin palautunut selvästi enemmän kaltaisiasi uus-isänmaallisia nojatuoliteoreetikkoja kuin ortodoksiseen Kirkoon.
Edesmennyt englantilainen äärioikeistovaikuttaja Jonathan Bowden tiivisti vasemmiston ja oikeiston eron siihen, että hänen mukaansa vasemmisto pyrkii korostamaan ihmisten välistä tasa-arvoa, kun taas oikeiston arvot lähtevät siitä, että ihmiset eivät koskaan ole yhdenvertaisia.
Näinollen vasemmistolaisuus kattaisi kaiken pohjoismaisesta konsensussosialidemokratiasta aina Pol Potin hirmuhallintoon saakka. Oikealla taas skaala ulottuisi “oman elämänsä menestyjistä” aina niihin, jotka kannattavat “heikomman aineksen” eliminointia.
No, sävyeroja tietysti löytyy ja poliittinen kenttä muistuttaakin ehkä enemmän ympyrää: jossain vaiheessa ääripäät kohtaavat. Tätä kirjoittaessani itäisessä Ukrainassa farssinomaista kansanäänestystä on valvomassa niin kreikkalaisia stalinisteja, kuin unkarilaisia uusfasisteja.
Jussi kirjoitti: “Ihan miten vain. Voit tulla uskossasi autuaaksi, mutta toivoisin ettet vaivaa minua sillä”
Kunnioitan tätä sinun oikeuttasi, enkä siksi vastaa sinulle enää. Pyydän anteeksi aiheuttamaani vaivaa. En tiennyt, että kanssasi ei saa olla samaa mieltä. Minun puolestasi saat hyvin jatkaa monologiasi, se ei minua vaivaa.
Vandabo kirjoitti: Kulttuurimarxilaisuushan tarkoittaa käsittääkseni sitä, että halutaan tuhota porvarillisen yhteiskunnan instituutiot, kuten ydinperhe. Millä tavalla seksuaalivähemmistöjen oikeuksien lisääminen muka tuhoaisi ydinperhe-instituution??
Kyllä, olet käsittänyt kulttuurimarxilaisuuden oikein. “Seksuaalivähemmistöjen oikeudet”, joksi kulttuurimarxilaiset erilaisia ilmiöitä kutsuvat, tuhoavat esim. ydinperhettä siten, että harvempi ihminen haluaa luoda itselleen ydinperheen ja valitsevat itselleen esim. homoseksuaalisen elämäntyylin. Ydinperhe on osoitettu parhaaksi perhemuodoksi, vaikkei mikään ydinperhekään ole täydellinen ja jotkut homoperheet voivat joissain asioissa olla parempia kuin ydinperheet. Näin siis kiistättömästi yleistäen.
Tepsa kirjoittelee:
Kunnioitan tätä sinun oikeuttasi, enkä siksi vastaa sinulle enää. Pyydän anteeksi aiheuttamaani vaivaa. En tiennyt, että kanssasi ei saa olla samaa mieltä.
… ja esiintyminen päättyy perinteiseen marttyyriksi heittäytymiseen. Bravo!
Sinun pulmasi on se, ettet pysty tarjoamaan mielipiteillesi mitään perusteita. Esität suoralta kädeltä fantastisia väitteitä ja edellytät, että ne hyväksytään sellaisenan ja keskustelua pitää käydä niistä lähtökohdista käsin. Heti, kun joku kyseenalaistaa nämä näkemyksesi ja niiden taustalla olevan maailmankuvan ja toteaa ettei ole kiinnostunut kuulemaan sekavia ajatuksiasi, niin heittäydyt mielipidevainon uhriksi.
Ei tässä ole kyse mistään makuasiasta, jossa pohditaan onko suklaajäätelö parempaa kuin hedelmäsalaatti. Keskustelua käydään politiikasta ja yhteiskunnasta, siitä miten maailma toimii. Odotatko vakavissasi, että salaliittoteorioihin ja propagandaan pohjaavat näkemykset hyväksyttäisiin samalle viivalle muiden mielipiteiden kanssa? Väärässä olet, ja maailmalla tulee olemaan sinulle tarjottavana vielä ikäviä yllätyksiä.
Otetaan nyt tämäkin:
Kyllä, olet käsittänyt kulttuurimarxilaisuuden oikein. “Seksuaalivähemmistöjen oikeudet”, joksi kulttuurimarxilaiset erilaisia ilmiöitä kutsuvat, tuhoavat esim. ydinperhettä siten, että harvempi ihminen haluaa luoda itselleen ydinperheen ja valitsevat itselleen esim. homoseksuaalisen elämäntyylin. Ydinperhe on osoitettu parhaaksi perhemuodoksi, vaikkei mikään ydinperhekään ole täydellinen ja jotkut homoperheet voivat joissain asioissa olla parempia kuin ydinperheet.
Ensin julistat uuden avioliittolain kulttuurimarxilaisuudeksi ja väität sen “tuhoavan ydinperhettä”, koska “harvempi ihminen haluaa luoda itselleen ydinperheen ja valitsee itselleen homoseksuaalisen elämäntyylin”.
Mitä ihmeen vaikutusta samaa sukupuolta olevien avioliitoilla oikein on ydinperhemalliin? Oletatko, että uusi avioliittolaki sysäisi heteroseksuaalit valitsemaan itselleen mieluummin homoseksuaalisen elämäntyylin? Mikäli olet itse heteroseksuaali, niin luuletko että uusi avioliittolaki saattaisi sysätä sinut homoksi?
Samaan hengenvetoon kuitenkin myönnät, että jotkut homoperheet voivat olla parempia tai yhtä hyviä kuin perinteiset ydinperheet? Olisit nyt edes johdonmukainen.
Mutta kuten sanoin, minulle riittää se, että esittelet näitä uskonkappaleitasi jossain muualla kuin minun blogissani. En epäile, ettetkö löydä itsellesi sopivaa kaikukammiota, jossa selkääntaputtelijoita riittää.
Jussi: Myönnän, että yleensä oletan ihmisten tarkoittavan, mitä sanovat. Siksi ihan oikeasti luulin, että tarkoitat mitä kirjoitit siitä ettet tahdo kuulla mielipiteitäni. Sitten kuitenkin vielä peräänkuulutat minulta vastauksia (jos nyt yleensä kysymyksesi ovat aidosti asetettuja, eivätkä vain juonna juuriansa omasta halustasi olla itse esillä ja pitää monologia, mihin tietenkin sinulla on oikeus).
Lyhyesti kun yritin kirjoittaa niin en ehtinyt tuoda esiin todisteita kulttuurimarxismista, niitä kyllä etsivälle löytyy. Esim. mainitsemasi Juha Ahvion kirja. Suosittelen sitä kaikille asiasta kiinnostuneille. En näe viisaaksi tässä kerrata niitä asioita.
Jussi: Mitä ihmeen vaikutusta samaa sukupuolta olevien avioliitoilla oikein on ydinperhemalliin? Oletatko, että uusi avioliittolaki sysäisi heteroseksuaalit valitsemaan itselleen mieluummin homoseksuaalisen elämäntyylin? Mikäli olet itse heteroseksuaali, niin luuletko että uusi avioliittolaki saattaisi sysätä sinut homoksi?
Vastaus: Kyllä, varmasti homoliitot lisäävät homoliittojen määrää ja varmasti valtion hyväksymä sukupuolineutraali “avioliitto” lisäisi heteroseksuaalisten keskuudessa homoseksuaalista elämäntyyliä. Tästä on tutkittua näyttöä ja sama pätee muillakin aloilla. Tämä on yleistys.Jokaisen yksilön kohdalla näin ei kuitenkaan ole, ei esimerkiksi minun.
Samaan hengenvetoon kuitenkin myönnät, että jotkut homoperheet voivat olla parempia tai yhtä hyviä kuin perinteiset ydinperheet? Olisit nyt edes johdonmukainen.
Olenkin johdonmukainen. Kyseessä on yleistys (etkö huomannut?). Yleistykset eivät tietenkään päde jokaisen yksilön kohdalla, mutta voivat kuitenkin olla oikeita juuri yleisessä kontekstissa. Eräs esimerkki:
1. Hollantilaiset ovat pidempikasvuisia kuin suomalaiset (totta yleisesti)
2. Tästä ei kuitenkaan seuraa, että minua lyhyempää hollantilaista ei ole olemassa (yksilötasokonteksti)
Lopuksi vielä, sano suoraan. Toivotko, että en enää vastaa sinulle? Siinä tapauksessa voit sen mielestäni suoraan sanoa. Kiitos!
Tepsa kirjoitti: “varmasti valtion hyväksymä sukupuolineutraali “avioliitto” lisäisi heteroseksuaalisten keskuudessa homoseksuaalista elämäntyyliä.”
Mitä ihmettä? Nyt saat kyllä perustella, miksi lisäisi!! Hokkuspokkusko heterot yhtäkkiä muuttuisivat homoiksi? Silkkaa taikauskoa.
Muistutan, että tässä todellakin puhuttiin heteroseksuaaleista, ei biseksuaaleista!
Tepsa kirjoitti: “varmasti valtion hyväksymä sukupuolineutraali “avioliitto” lisäisi heteroseksuaalisten keskuudessa homoseksuaalista elämäntyyliä.”
Mitä ihmettä? Nyt saat kyllä perustella, miksi lisäisi!! Hokkuspokkusko heterot yhtäkkiä muuttuisivat homoiksi? Silkkaa taikauskoa.
Muistutan, että tässä todellakin puhuttiin heteroseksuaaleista, ei biseksuaaleista!
Voisiko tämän kommenttini poistaa, ja reagoida mieluummin yllä olevaan, kun se oli vastaus Tepsalle. Kiitos.
vandabo, Näköjään minun viimeinen postaukseni sensuroitiin. Se on ilmesesti Jukan tapa käsitellä dialogeja. No siihen hänellä on oikeus, kuten myös tämänkin poistamiseen. Jos haluat jatkaa keskustelua/saada vastaukseni asialliseen kysymykseesi, niin voit lähettää s-postia: tepsa48191948@yahoo.com
Täällä ei ole “sensuroitu” yhtään mitään. Minä en vain jatkuvasti päivystä tässä blogissa, koska minulla on myös työtä ja oma elämä. Eilen ja toissapäivänä olin reissussa. Blogin asetukset ovat sellaiset, että jos kirjoitat eri ip-osoitteista tai muuten eriävillä tiedoilla, niin blogi kohtelee sinua uutena postittajana ja pistää kommenttisi hyväksyntäjonoon.
Eikä nimeni ole “Jukka”. Luuletko kirjoittavasi jonkun jääkiekkovalmentajan blogiin?
Sen kun jatkatte vuoropuheluanne. Minä en siihen aio osallistua, joten turha odottaa että ryhtyisin sitä myöskään erityisesti isännöimään tai valvomaan 24/7.
Vandabo, minä perustelen ja voitko sinä vastavuoroisesti perustella, miksi ei lisäisi?
Katso esim. http://www.drtraycehansen.com/Pages/writings_legalizing.html
Kyllä, todellakin heteroseksuaaliset ihmiset tulevat vaihtamaan helpommin seksuaalisen identiteettinsä homoseksuaaliseksi, jos kulttuuri sen hyväksyy. Esim. kouluissa tultaisiin opettamaan homojen seksiharrastamisesta lapsille jne. ja monet heteroseksuaalit haluavat kokeilla uusinta “muotia”.
Tähän liittyy esim se, että minkäänlaisia homogeenejä esim. ei ole löytynyt ja monet homot itsekin ovat fiksuja ja pysyvät tieteellisinä korostaen, että kysymyksessä on heidän oma valintansa. Katso esim. http://www.queerbychoice.com/
Tepsa jutustelee:
Kyllä, todellakin heteroseksuaaliset ihmiset tulevat vaihtamaan helpommin seksuaalisen identiteettinsä homoseksuaaliseksi, jos kulttuuri sen hyväksyy.
Tämän väitteen tueksi ei ole olemassa yhtään mitään näyttöä. Siteeraamasi lääketieteen lisensiaatti Hansenin kommentit aiheesta on todettu katteettomiksi mielipiteiksi, ja niitä on käsitelty neurologi Thomas Marran kirjoittamassa vastineessa.
Tekstin voi lukea kokonaan linkittämästäni artikkelista. Siteeraan tässä pääkohdat:
Lastly, Dr. Hansen begs the question when she posits that same-sex parents will increase the sexual confusion of the child they raise. Her argument presumes that sexual orientation is a lifestyle choice made by individuals based upon learning experiences in society. The research does not support this notion. Research clearly indicates that sexual orientation is not learned behavior.
Nothing “makes you” gay, other than genetic influences. The research on “sexual re-orientation” comes primarily from prison settings, using aversive conditioning techniques. This research base provides clear results. The reasoning is that learned behavior can be unlearned. […] We like to think, as advanced humans with high-order cognitive powers, that most of our behavior is choice-based. This gives us a sense of freedom. However, research clearly indicates that much of our behavior is biologically driven. We are not as free as we would like to presume.
Linkittämässäsi kirjoituksessa Hansen siteeraa valikoivasti Ruotsissa tehtyjä tutkimuksia. Alkuperäisessä tutkimusartikkelissa todetaan suoraan seuraavaa: Although wide confidence intervals suggest cautious interpretation, the results are consistent with moderate, primarily genetic, familial effects, and moderate to large effects of the nonshared environment (social and biological) on same-sex sexual behavior. Sekä perimällä että ympäristöllä saattaa olla vaikutusta — perimällä ensisijainen — mutta tulkinnassa kannattaa olla varovainen.
Tästä ei kyllä sitten millään pirullakaan saa väännettyä asioita siten, kuin olet itse esittänyt. Suurempi homoseksuaalisuuden hyväksyminen yhteiskunnassa ei muuta heteroa homoksi, eikä liioin kaniinia linnuksi.
Se, että jotkut ovat valinnan tehneet oman seksuaalisuutensa suhteen, kertoo enemmänkin siitä että heidän seksuaali-identiteettinsä on ollut alun alkaenkin epävarma ja hakusessa. Sikäli hyvä, että heillä on ollut vapaa mahdollisuus löytää itsensä.
Oliko sinulla muuta kommentoitavaa tähän blogiin? Minua ei kiinnosta antaa ilmaista palstatilaa pseudotieteiden ja salaliittoteorioiden julistamiseen. Etenkin, kun et edes osaa lukea etunimeäni oikein.
Jussi, vilipitön anteeksipyyntöni että käytin vahingossa väärää nimeä.Joo, itse asiassa taisin alitajuisesti olla jääkiekkomaailmassa! Kiitos keskustelusta ja mielipiteistäsi, sekä mielestäni hyvästä blogista. On tosiaan parempi, että emme enää jatka tällä palstalla keskustelua. Vandabo ja muut, voimme jatkaa keskustelua esim. s-posteitse. Aihe on mielenkiintoinen ja tutkimustietoa voi tosiaan tulkita puolin ja toisin, kun kyseessä ei ole eksakti matemaattinen tiede.
Hyvä tehokas tiivistys. Juuri tätä etsin.
Pingback: Eläinten vallankumous | Historiantutkijan näkötorni
En ole aktiivisesti seurannut Soinin plokeja, mutta juuri tuollaisia tynnyrinpohjan raapimisia ja ääroikeistolaisten tai ainakin persujen halla-aholaisen siiven käyttämien fraasien suoraa toistoahan on ollut lähes jokaisessa Soinin plokikirjoituksessa, mitä on tullut vastaan. Ja sitten vasta jälkikäteen hän huomaa, että “tämä porukkahan on antikristillistä” kun ensin on monta vuotta papukaijana toistellut heidän fraasejaan, joiden fraasien antikristillisyys tuskin on sinä aikana miksikään muuttunut. Oikeastaan pitäisi kai lukea Soinin plokit läpi ja kerätä sieltä kaikki nämä fraasit tämän hypoteesin testaamiseksi..