Olen sotahistorian tutkija ja tietokirjailija. Teoksiini voi tutustua tällä sivustolla. Blogini nimi on alun alkaen poimittu Tampereen Pyynikin näkötornista, jonka vierellä asustin vuosina 2010-2013. Välillä vaelsin länsirannikolle ja otin tähystyspaikakseni Rauman Kiikartornin, ja vietettyäni vuodet 2016-2021 uudelleen Tampereella olen taas päätynyt takaisin Raumalle. Syntynyt olen Satakunnassa, mutta siteeni Tampereelle ovat vahvat. Isäni oli kotoisin Huittisista ja äitini Nokialta, ja juureni ovat Sata-Hämeen murtomailla.
Olen tehnyt tutkijan töitä vuodesta 2008 alkaen, jolloin suoritin lisensiaatin tutkinnon. Filosofian tohtoriksi väittelin vanhalla Tampereen yliopistolla keväällä 2014, ja syksyllä 2019 Oulun yliopisto nimitti minut dosentiksi, alanani sodan sosiaali- ja kulttuurihistoria. Tutkimuksen ohessa olen toiminut Tampereen yliopistolla myös opettajana. Vierailevana tutkijana olen työskennellyt Varsovan yliopistossa. Vuonna 2018 yliopistoyhteisö antoi minulle vuoden tieteentekijän arvonimen. Tätä nykyä ainoa akateeminen sidonnaisuuteni ja affiliaationi on dosentin arvoni Oulun yliopistolla.
Kirjoituksiani on julkaistu monografioina, kokoomateoksissa ja yksittäisinä artikkeleina historiatieteellisissä aikakausjulkaisuissa. Olen kirjoittanut säännöllisesti myös Krakovassa ilmestyvälle vapaamieliselle katolilaiselle Tygodnik Powszechny -viikkolehdelle sekä niin ikään puolalaiselle historiatieteelliselle Mówią Wieki -aikakauslehdelle. Kirjoittelen säännöllisesti myös kolumnia Suomen Kirjastoseuran julkaisemalle Kirjasto-lehdelle, aiheena yleensä erilaiset, no, kirjastoihin liittyvät asiat.
Puoluepoliittisesti olen tätä nykyä sitoutumaton, joskin vuosina 2012–2014 omistin keskustapuolueen jäsenkirjan, josta alvariinsa muistutetaan vielä tätä nykyäkin. Ei se minulle siis ongelma ole, koska rivijäsenyydestäni huolimatta en ole ikinä ollut minkään sortin poliittinen eläin, mutta joillekin muille tämä on nähtävästi ollut silloin tällöin hirveän vaikea asia.
Huomattavasti merkittävämpää itselleni on ollut toiminta ammattiyhdistysmaailmassa. Olin aktiivinen Tieteentekijöiden Liitossa vuosina 2008-2020 ja olin monena vuotena Tampereen Yliopiston Tieteentekijät ry:n hallituksen jäsen. Vuoden 2018 alussa toimin Tampereen yliopiston lakkopäällikkönä Suomen yliopistojen historiallisen työtaistelun aikana. Tätä voi pitää sellaisena kansalaisyhteiskunnan ja vaikuttamisen sarkana, johon uhrasin huomattavan paljon aikaa ja omistautumista, ja josta sain kyllä tunnustustakin. Sittemmin myös tämä on jäänyt menneisyyteen, enkä tällä hetkellä ole sitoutunut myöskään ammattiliittoihin.
Tässä blogissa julkaisen kommenttejani tieteenalastani, ajankohtaisista asioista, päivänpolitiikasta sekä ylipäätään siitä mistä inspiraatio sattuu kulloinkin iskemään. Vuodesta 2018 vuoteen 2020 asti toistuvana aiheena olivat Tampere3-yliopistofuusio ja sitä seurannut Tampereen uuden säätiöyliopiston myrskyisä alkutaival. Alun alkaen seurasin prosessia ammattiyhdistyksen tiedottajana. Tapahtumaketjun saadessa häkellyttävät mittasuhteet koin aiheelliseksi ryhtyä kommentoimaan sitä myös omat mielipiteeni ja näkemykseni julkituoden. Seuranta jatkui kunnes lopulta jätin yliopiston.
Ylipäätään tämä blogi on enemmänkin henkilökohtainen pöytälaatikkoni, jossa puran ajatuksiani. Vaikka blogin alisivuilta voikin tutustua kirjoihini ja aina joskus saatan niistä tehdä jonkun päivityksenkin, niin en ole täällä myymässä mitään, enkä liioin hakemassa seuraajia tai huomiota. Kirjoitan tähän blogiin vain jäsennelläkseni mietteitäni. Suorat yhteydenotot voi lähettää sähköpostiin j.o.jalonen@gmail.com.
1.2.2022, Jussi Jalonen
Historiantutkijan näkötorni 
Seuraisin mielelläni tekstejäsi Facebookissakin, saisiko pyytää tilausmahdollisuutta sinulta siellä? 🙂
Ryhdyin tarvittaviin järjestelyihin.
Hello! I’m a polish military historian and actually I’m working in the Castle Museum in Tykocin. I’ve just read an article of Yours in the polish Tygodnik Powszechny and found some information about Suomi soldiers fighting in the battles of 1831 war, especially near Tykocin. Maybe You have some other useful and more accurate info about this battle?
Thank you! Good to hear that the article is still getting attention. I have just finished an entire book on this topic, and God willing, it will be published later in this year. The book is in English, so I can send you a copy when it’s published.
One of the sub-chapters is specifically about the Battle of Tykocin. In fact, I can send you a copy of that particular chapter as an e-mail attachment already now, if you’re interested. I take it that the e-mail which you’ve used in this blog is also your valid personal address?
Great to hear about that! I would be very grateful if You’d like to send me that chapter, my email is valid. And if You’ll ever want to visit Tykocin or any northeastern parts of Poland, we’ll do our best to help.
Sotahistorian tutkijana voisitko kirjoittaa seuraavaksi Vo Nguyen Giapista ja hänen sotilasuransa vaikutuksista 1900-luvun historian kulkuun?
Pitää miettiä! Menee tosin jossain määrin ohi omasta osaamisestani. Olin lisäksi enemmänkin harkitsemassa tekstiä toisesta Slesvig-Holsteinin sodasta, koska siitä tulee muutaman kuukauden päästä kuluneeksi 150 vuotta, ja siitä olen juuri vastikään saanut kirjoitettua muutenkin.
Pitäisikä ihan kaiken avoimuuden vuoksi kertoa myös kirjoittajan sitoutuneisuus keskustapuolueeseen.
Pitää olla poikkeuksellisen onneton puusilmä ja harhalaaki, ellei ole muutenkin huomannut puoluekantaani tämän blogin kunnallisvaaleja sekä Santeri Alkiota käsitelleistä artikkeleista.
Myös tuon sivupalkin “Politiikka”-linkkilistan, joka on täynnä pelkkiä kepulaisia ja sisältää myös linkin puolueen verkkosivuille, luulisi jo puhuvan puolestaan.
Tosin jos käyt kysymässä tietyistä Facebook-ryhmistä tai eräältä espoolaiselta kaljupääkonservatiivilta, niin kaikki tämä on tietysti vain hämäystä, koska tosiasiassa olen punikkisieluinen kulttuurimarxilainen sekä mahdollisesti myös homo.
Kyssäri-nimimerkin riemuksi olen nyt päivittänyt tätä esittelyä ja avoimuuden vuoksi kertonut, että en ole enää sitoutunut keskustapuolueeseen.
Kenraalikuvernööri Bobrikovin murhasta tulee 16.6.2014 kuluneeksi 110 vuotta. Olisiko tässä aihe blogikirjoitukselle?
Olen menossa tuolloin terrorismin historiaa käsittelevään konferenssiin, joka on järjestetty tapauksen muistopäiväksi. Voi hyvinkin olla, että kirjoitan aiheesta.
Heh, tuli tuossa poikain kulttuurireissulla Hämeenlinnassa puheeksi Keskisarjan viimeaikainen spedeily ja sitten myöhemmin piti kaveria opastaa Peartin kuolleen. Jotenkin ihan uutisena tuli kaverille, mutta järkytyksestä toivuttuaan sai kehuttua saaneensa Rushin Ayn Rand kirjaasi, Teemu siis. Hauska yhteensattuma, Teemun kanssa ollaan kavereita oltu 12-vuotiaasta 🙂
Asiallisia twiittejä sinulla, pitäisi ehtiä kirjojakin lukea 👍
T. Mikko (@unreal_mjh)