Tampereen yliopiston oikeustaistelu 2017-2021

Vuonna 2013 Tampereen Yliopiston rehtori Kaija Holli teki aloitteen Tampereen korkeakoulujen yhdistämisestä. Tavoitteena oli luoda Suomen toiseksi suurin yliopisto. Keväällä 2014 aloite johti yliopistojen pyynnöstä toteutettuun, vuorineuvos Stig Gustavsonin johtamaan selvitykseen korkeakoulujen yhdistämisestä. Opetusministeriön kansliapäällikkö Anita Lehikoinen korosti tuolloin korkeakoulujen yhdistämistarvetta ja lausahti paljonpuhuvasti “Vallankumous alkaisi Tampereelta”.

Henkilöstöjärjestöjä askarruttaneen selvityksen seurauksena Tampereen Yliopiston, Tampereen Teknillisen Yliopiston ja Tampereen Ammattikorkeakoulun hallitukset tekivät myönteisen päätöksen yhdistymisestä vuoden 2015 toukokuussa. Ratkaisu herätti innostusta etenkin Teknologiateollisuudessa, jolle Tampere3-päätös merkitsi myös “vallankumousta yliopistossa” ja “ajattelemista isosti”. Opetus- ja kulttuuriministeriön kannalta kyse oli samalla myös pilottihankkeesta, jonka tarkoituksena oli etsiä ratkaisuja korkeakoulujen duaalimallin joustavoittamiseen.

Samalla alkoi näyttää todennäköiseltä, että uudesta yliopistosta tulisi Tampereen teknillisen yliopiston tavoin säätiöyliopisto, ja Tampereen teknillisen yliopiston taholta edellytettiin myös “sitoutumista säätiöyliopiston strategisen johtamisen malliin”. Hanke ei ollut silti mitenkään yksinkertainen, ja vielä marraskuussa 2016 yhdistäminen oli kaatumassa Tampereen teknillisen yliopiston keskeytettyä prosessin omalla tahollaan.

Vuonna 2017 prosessi nytkähti viimein ratkaisevasti eteenpäin opetus- ja kulttuuriministeriön ohjauksessa, mutta edelleenkin ongelmien keskellä. Eduskunta teki päätöksensä yliopistolain edellyttämistä muutoksista joulukuussa 2017, ja tasavallan presidentti vahvisti säädetyt Tampere3-voimaanpanolait. Vuoden aikana vahvistui myös uuden yliopiston perustaminen nimenomaan säätiömallisena. Keskeistä valtaa uuden yliopistosäätiön perustajissa käytti Teknologiateollisuus, ja uuden yliopiston tuli “tähdätä kansainväliseen kärkeen”. Teknologiateollisuudella oli ollut keskeinen rooli jo Tampereen teknillisen yliopiston säätiön perustajissa, ja peräänkuulutettu “strategisen johtamisen malli” oli säätiöyliopistoissa pitänyt sisällään perustajien korostetun aseman yliopiston ulkopuolisista koostuneen hallituksen nimittämisessä.

Säätiön perustajien valta oli alusta asti huomattava. Hanketta ohjaillut opetus- ja kulttuuriministeriö käytti ohjausvaltaansa siinä, miten perustetun korkeakoulusäätiön hallituksesta tuli suoraan uuden yliopiston siirtymäkauden hallitus. Tämän seurauksena yliopistofuusio siirtyi kovimpaan vaiheeseensa muuttuen suoranaiseksi oikeustaisteluksi.

—

Tälle sivulle on koottu mediaseuranta Tampere3-prosessista, Tampereen yliopistofuusiosta ja Tampereen uuden säätiöyliopiston perustamisesta marraskuusta 2017 alkaen. Pyrin päivittämään mediaseurantaa säännöllisesti, ja myös käymään läpi sen, miten hyvin linkit ovat pysyneet toiminnassa. Muutamissa tapauksissa, kuten yliopiston henkilöstöjärjestöjen tiedonantojen kohdalla, vanhat linkit ovat hävinneet, mutta ne on tarkoitus päivittää pyytämällä yhdistyksiltä kopiot heidän vanhoista sivuistaan.

Vuosien 2017–2018 aikana seurasin prosessia Tampereen yliopiston tieteentekijät ry:n hallituksessa tiedotusvastaavan roolissa. Tehtävässäni jouduin alituiseen seuraamaan prosessin käänteitä ja välittämään sitä koskenutta tietoa jäsenille. Kuten koosteesta voi havaita, helmikuusta 2018 alkaen ryhdyin kommentoimaan tapahtumia myös omassa blogissani varsin suorasukaisesti. Oletettavasti osin tästä syystä yliopistoyhteisön jäsenet ehdottivat minulle 2018 vuoden tieteentekijän tunnustusta.

Marraskuu 2017 on valittu tässä virstanpylvääksi siksi, koska tuolloin Tampere3-prosessin käänteet irtautuivat aiemmin totutusta verkkaisesta epätasaisuudestaan, ja siihen asti kulissien takana valmisteltu prosessi nousi julkisuuteen hyvin rajusti. Tuolloin uuden säätiöyliopiston siirtymäkauden hallitus käynnisti yliopiston rehtorin rekrytointiprosessin ennen aikojaan. Toimenpide oli oireellinen. Kiinnostavaa on ylipäätään se, miten vauhdikkaasti siirtymäkauden hallitus pystytti uuden yliopiston johtosääntöä, tiedekuntarakennetta ja hallintoa myöten, valmiiksi mietittynä projektina. Vielä loppuvuodesta 2016 Tampereen Teknillisen Yliopiston hallitus oli linjannut, että uusi yliopistokonserni kykenisi aloittamaan toimintansa aikaisintaan alkuvuodesta 2020, mutta vuoden 2018 aikana siirtymäkauden hallitus toteutti fuusion kovin ottein. Prosessin kaikissa vaiheissa siirtymäkauden hallitus ylitti säännöllisesti valtuutensa, lähestulkoon aina tavalla, joka murensi yliopiston itsehallintoa.

Tampereen yliopistoyhteisö ryhmittyi yhtä säännöllisesti puolustamaan laillisuutta ja yliopiston autonomiaa. Prosessin vedenjakajana voi pitää helmikuussa 2018 esiteltyä uuden yliopiston johtosääntöä, joka oli perustuslain ja yliopistolain kannalta erittäin kyseenalainen, ja joka laukaisi tuolloin välittömän protestin henkilökunnan ja opiskelijoiden marssiessa yliopistolta ulos. Yliopiston henkilöstöjärjestöt ja tuolloinen ylioppilaskunta tekivät huhtikuussa 2018 johtosäännöstä kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle.

Uuden johtosäännön aiheuttama protesti purkautui maaliskuun 2018 ensimmäisissä konsistorivaaleissa, joissa itsehallintoa puolustaneet ehdokkaat saivat vaalivoiton. Konsistoriin valittiin helmikuun ulosmarssin eräänä koollekutsujana ollut dosentti Hanna Kuusela 270 äänellä, tutkijoiden ja opettajien kiintiön ehdottomana ääniharavana, sekä yliopistokollegion jäsen Kirsi Lumme-Sandt 160 äänellä.

Kevään vaalien jälkeen oikeustaistelua käytiin konsistorin sisällä, jossa näkemyserot Tampereen yliopiston ja Tampereen teknillisen yliopiston edustajien välillä olivat hyvin selvät. Omat ongelmansa aiheutti se, että konsistorin tilapäiseksi puheenjohtajaksi siirtymäkauden hallituksen toimesta nimitetty Antti Lönnqvist ei ollut konsistorin vaaleilla valittu jäsen. Lönnqvistin asema konsistorin puheenjohtajana ja tämän puheenjohtajan äänellään vahvistamat, siirtymäkauden hallituksen tahtoa noudattaneet päätökset aiheuttivat tilanteen, jossa konsistorin jäsenet tekivät lopulta kantelun hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeuden jätettyä asian käsittelemättä teknisistä syistä asia on edennyt uuden kantelun seurauksena korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Tampere3-prosessista käyty kiista sai tässä vaiheessa itsetarkoituksellisia sävyjä. Yliopistoyhteisön vaatimukset ja konsistorin pyrkimys pitää kiinni laillisuudesta, tasapuolisuudesta, hyvästä hallinnosta, yliopiston autonomiasta ja myös omasta asemastaan vaaleilla valittuna hallintoelimenä eivät olisi millään tavoin hidastaneet tai estäneet varsinaista prosessia tai uuden säätiöyliopiston käynnistämistä. Yliopistofuusio olisi ollut aivan yhtä vakaalla pohjalla, yliopistoautonomian periaatteita olisi kunnioitettu, ja ennen kaikkea yliopistoyhteisön luottamus prosessiin olisi säilytetty. Tästä huolimatta siirtymäkauden hallitus suhtautui asetelmaan enemmänkin arvovaltakiistana, joka oli ehdottomasti voitettava.

Toukokuussa 2018 siirtymäkauden hallitus muutti esiteltyä johtosääntöä yksipuolisesti ja omavaltaisesti kesken yliopiston hallituksen nimitysprosessin. Kesäkuussa hallituksen nimitysprosessia valmistellut konsistorin varapuheenjohtaja, professori Mari Hatavara, painostettiin eroamaan tehtävästään Tampereen teknillisen yliopiston konsistoriedustajien kyseenalaisen epäluottamuslauseen seurauksena. Kesän 2018 suurin kysymys koski yliopistoyhteisön oikeutta omaan edustukseen säätiöyliopiston hallituksessa, jossa Tampereen yliopiston edustajien vaatimus yliopistoyhteisön sisäisistä jäsenistä jäi toistaiseksi tappiolle. Uuden säätiöyliopiston hallitus nimitettiin syksyllä 2018, ja sen epätasapainoinen kokoonpano johti tasa-arvovaltuutetun vaatimaan selvitystä asiasta.

Konsistorissa vallinnut jakolinja Tampereen Yliopiston ja Tampereen Teknillisen Yliopiston edustajien välillä selittynee osaltaan jälkimmäisten huolestuneisuudella yliopiston rahoituksen vaarantumisen suhteen. Konsistoriin valitut TTY:n edustajat olivat myös alusta asti olleet selvästi valmiimpia mukautumaan prosessiin, ja “strategisen johtajuuden” mukaiset toimintaperiaatteet oli hyväksytty TTY:n suunnalla jo ennen fuusion käynnistymistä. Kymmenen vuotta säätiöyliopistona oli myös muuttanut TTY:n omaa toimintakulttuuria ratkaisevalla tavalla. Vielä vuonna 2009 oli tuolloin säätiöyliopistona aloittaneen TTY:n konsistorissa vaadittu pitkään yliopistoyhteisön omaa edustusta yliopiston hallituksessa, mutta rahoittajien taholta kohdistuneen painostuksen seurauksena TTY:n konsistori päätyi valitsemaan säätiöyliopistolle täysin ulkopuolisista koostuneen hallituksen. Vastaava ulkopuolisten rahoittajien ohjausvalta prosessiin näkyi alusta asti myös Tampere3-projektissa, yliopistopolitiikkaan jo aiemmin vaikuttamaan pyrkineen Teknologiateollisuuden myötävaikutettua yliopistofuusioon ratkaisevasti.

Syksyn 2018 päättyessä uuden yhdistyneen Tampereen yliopiston johtoryhmä oli joka tapauksessa koottu, ja myös hallintohenkilökunnan nimitykset suoritettu. Uuden yliopiston rehtoriksi nimitettiin Luonnonvarakeskuksen entinen pääjohtaja Mari Walls, joka kirjoittaa asemassaan myös säännöllisesti Aamulehden kolumnia. Konsistorin vakinaisena puheenjohtajana toimivaksi provostiksi valittiin tässä vaiheessa vanhan TTY:n Jarmo Takala.

Kysymys yhä voimassa olevan uuden Tampereen yliopiston johtosäännön lainmukaisuudesta sai eräänlaisen väliaikaisen ratkaisunsa maaliskuussa 2019 eduskunnan oikeusasiamiehen todettua, että “johtosääntö ei ole lainvastainen”. Samalla oikeusasiamies totesi johtosäännöstä tehdyn kantelun perustelluksi ja edellytti opetus- ja kulttuuriministeriöltä arviota siitä, pitäisikö yliopistolakiin tehdä täsmennyksiä.

Oikeusasiamiehen ratkaisu todennäköisesti vaikutti osaltaan siihen, että vuoden 2019 eduskuntavaalien jälkeen Antti Rinteen hallituksen ohjelmaan merkittiin kohta “Toteutetaan arviointi eri hallintomuotoisten yliopistojen sisällä hallinnollisen autonomian tilasta ja sen suhteesta perustuslain vaatimuksiin. Arvioinnissa otetaan huomioon kolmikantainen yliopistodemokratia”. Tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikon (kesk.) mukaan kirjauksen taustalla olivat nimenomaan Tampereen yliopistofuusion tuottamat “synnytyskivut”. Saarikko kuitenkin myös totesi, ettei yliopistolakia avattaisi vaalikauden aikana. Sanna Marinin hallitukselle sellaisenaan periintyneeseen ohjelmaan merkitty selvitys odottaa näin ollen edelleen käytännön toimia. Kysymyksen yliopistojen hallinnollisesta autonomiasta otti käsiteltäväkseen erityinen ministeriön selvittäjäryhmä. Ryhmän jäsenistä monet olivat aktiivisesti mukana myös vuoden 2009 yliopistolain valmistelussa.

Tampereen säätiöyliopisto pysyi vuoden 2019 jälkipuoliskollakin tasaisesti otsikoissa. Elokuussa 2019 Tampereen yliopisto kutsui työelämäprofessorikseen Aamulehden entisen päätoimittajan ja Elinkeinoelämän valtuuskunnan entisen johtajan Matti Apusen. Yliopiston johtoryhmän toteuttama, suoraan yliopiston budjetista rahoitettu valinta herätti sekin kritiikkiä yliopistolaisten taholta.

Syyskuussa 2019 kysymys yliopiston hallinnosta nousi jälleen esille “Kenen yliopisto” -raportin osoitettua, että enemmistö yliopiston henkilöstöstä haluaa oman edustuksensa yliopiston hallitukseen. Raportti sysäsi asioita jälleen eteenpäin ja herätti keskustelua yliopistoyhteisössä. Kysely riitti vakuuttamaan myös vanhan TTY:n vaikuttajia, joista osa käytti nyt ääntään yliopistoyhteisön hallitusedustuksen puolesta. Syksyinen keskustelu yliopistoyhteisön hallitusedustuksesta ylitti uutiskynnyksen Yleisradiossa, Aamulehdessä ja Suomen Kuvalehdessä. Yliopiston hallituksen jäsenten nimityskomitea, jossa yliopistosäätiöllä ja yliopistoyhteisöllä oli kiistanalaisen johtosäännön mukaisesti kummallakin kolmen hengen edustus, valmisteli samaan aikaan konsistorille ehdotuksen kahdesta uudesta nimityksestä hallituksen erovuoroisten jäsenten tilalle.

Yliopiston vaaleilla valittu ja yhteisöä edustava konsistori päätti 29.10.2019 palauttaa nimityskomitean ehdotuksen takaisin valmisteluun ilmeisen tyytymättömänä, todennäköisesti ensimmäisen kerran suomalaisten säätiöyliopistojen historiassa. Kaksi päivää myöhemmin yliopiston henkilöstöjärjestöt tekivät yhteisen julkilausuman hallintouudistuksen ja johtosäännön korjaamisen puolesta. Nimityskomitea teki uuden esityksen 26.11., mutta konsistori palautti asian jälleen takaisin valmisteluun. Selvää oli, ettei nimityskomitea ollut kummallakaan kerralla suostunut tekemään yliopistoyhteisön ja konsistorin toivomaa esitystä yliopistoyhteisön edustajan valitsemisesta hallitukseen.

Pattitilanne päättyi 10.12.2019 nimityskomitean antaessa lopulta periksi, ja konsistori sai läpi tahtonsa yliopistoyhteisön omasta edustuksesta. Yliopiston hallitukseen nimitettiin professorikiintiön edustajana Johanna Kantola. Päätös oli historiallinen ja merkitsi henkilöstön jäsenen nousemista ensimmäistä kertaa säätiöyliopiston hallitukseen. Myös aiempi vuoden 2018 päätöksissä näkynyt rajalinja entisen TaY:n ja TTY:n konsistoriedustajien välillä murtui, ja hallitusedustusta tukemassa oli molemmista vanhoista yliopistoista valittuja edustajia, opiskelijoita ja tutkijoita. Ratkaisua tervehdittiin yliopistoyhteisössä pääsääntöisesti hyväksyvästi ja merkittävänä läpilyöntinä. Hallitusnimityksessä vähemmistöön jääneet viisi konsistorin jäsentä jättivät päätöksestä eriävän mielipiteen vedoten kesän 2018 päätöksiin ja yliopistosäätiön perustamiskirjan 20.4.2017 mainintoihin “strategisesta ja riippumattomasta hallituksesta”.

Laajempi kysymys säätiöyliopistojen hallinnosta ja autonomiasta jäi yhä avoimeksi. “Kenen yliopisto?” -raportin vastaanotto ja sen kirvoittama keskustelu herättivät toiveita siitä, että itsehallinnon palauttaminen voi olla mahdollista. Vuoden 2019 päättyessä heiluri vaikutti hallitusnimityksen ja muuttuvan ilmapiirin seurauksena hitaasti liikahtavan kohti yliopistoautonomian restauraatiota.

Tammi-helmikuussa 2020 yliopiston taivalta sävyttivät uuden brändi- ja innovaatiojohtamisen sivutuotteena syntyneet erilaiset somekohut, joiden seurauksena yliopisto päätyi kerta toisensa jälkeen mediassa naurunalaiseksi. Erityistä huomiota herätti “tuninaama”-kohu, jossa hallinto pyysi yliopiston vihreää vasemmistoa poistamaan yliopiston logosta tehdyn pilapiirroksen sivuiltaan. Yliopistoyhteisön merkittävä osa reagoi hallinnon ylilyönteihin ja hämminkiä herättäneisiin brändinkohotuskampanjoihin vetoomuksella “pöhinäretoriikan” lopettamisesta. Eräänlaisena stop-gap-ratkaisuna yliopiston johto päätyi lopulta viestintäjohtajana toimineen Camilla Lindforsin työsuhteen purkamiseen. Kyse oli kuitenkin yliopiston johdon yleisestä toimintakulttuurista, ei yksinomaan yhden henkilön toiminnasta, ja ylipäätään alkuvuoden 2020 performanssit olivat enemmän oire ja seurausilmiö kuin varsinainen pääongelma. Tampereen yliopiston kamppailussa puntarissa olivat alusta asti painavat itsehallintoon ja vallankumouksen kokeneeseen johtamiskulttuuriin liittyvät asiat, joita ei voinut ratkaista pelkästään viestintää oikaisemalla.

Kevään 2020 aikana koronakriisi — johon yliopiston hallinto reagoi säntillisesti ja jopa ennakoivasti, jo ennen kuin maan hallitus oli säätänyt valmiuslain — näytti hetkellisesti painavan kysymyksen yliopistoautonomiasta taka-alalle. Karanteeneista ja kampuksen autioitumisesta huolimatta lähetekeskustelu johtosäännön uudistamisesta kuitenkin eteni hitaasti, mutta varmasti. Yhteisö pysyi asiassa aktiivisena, ja alkusyksystä 2020 johtamisjärjestelmän arviointia varten perustettiin yliopistoyhteisön jäsenistä koostunut työryhmä, jonka puheenjohtajana toimi aiempi Helsingin yliopiston kansleri ja vararehtori Thomas Wilhelmsson.

Lähetekeskustelussa yliopiston hallitus “piti tärkeänä johtamisjärjestelmän selkeyttämistä, hyvää hallintoa, toiminnan läpinäkyvyyden lisäämistä sekä läheisyysperiaatteen mahdollisimman laajaa soveltamista”. Oikeus kommentointiin sallittiin myös yliopistosäätiön perustajille, joista, kuten mainittu, Teknologiateollisuus oli aiemmin käyttänyt yhdessä Tampereen kaupungin kanssa johtovaltaa fuusiossa. Yliopistoyhteisön ulkopuolisilla tahoilla oli näin ollen jälleen keskeinen rooli yhteisön autonomiaa ja yliopistodemokratiaa koskevien asioiden ratkaisemisessa.

Työryhmän raportin pohjalta tehty esitys saavutti yliopiston hallituksen hyvissä ajoin ennen joulua, 16.12.2020. Yliopistosäätiön perustajatahojen vaikutus keskusteluun näkyi jälleen kerran esityksen sisällössä, jossa lähes kaikki johtosääntötyöryhmän esitykset oli sivuutettu. Merkittävimpänä muutoksena johtosäännössä hyväksyttiin konsistorin oikeus valita puheenjohtajansa itse, ja provostille jätettiin ainoastaan esittelijän rooli konsistoriin nähden. Tämä korjasi johtosäännön suurimman epäsuhdan ja toteutti yliopistodemokratian vähimmäisvaatimukset.

Muilta osin johtosäännössä ei varsinaisesti muuttunut mikään. Kiistanalaisista kohdista yliopiston hallituksen nimitysprosessi jätettiin entiselleen. Wilhelmssonin työryhmän esityksestä poiketen oikeus toimia puheenjohtajana rajattiin lähtökohtaisesti vain konsistorin professorijäsenille. Samoin kaikki muut työryhmän esitykset äänestettiin hallituksen enemmistöllä kumoon, rehtori Mari Wallsin esityksestä.

Paria kuukautta myöhemmin myös istuvan hallituksen näkemys yliopistoautonomiaa koskevasta kysymyksestä sai vahvistuksensa opetus- ja kulttuuriministeriön selvityksen valmistuttua. Maaliskuussa 2021 julkaistun selvityksen mukaan 67% yliopistolaisista piti yliopistolain täsmentämistä autonomian vahvistamiseksi aiheellisena, ja yliopistojen vaaleilla valittujen kollegioiden ja konsistorien edustajista vastaavan suuruinen ehdoton enemmistö oli lain tarkentamisen kannalla. Säätiöyliopistojen konsistoreissa peräti 82% näki tarvetta yliopistolain terävöittämiselle. Selvitys kuitenkin osoitti myös yliopistojen rehtorien, hallitusten puheenjohtajien ja yliopistosäätiöiden perustajien — eli elinkeinoelämän — jyrkän kielteisen suhtautumisen yliopistolain muuttamiseen. Selvitystyöryhmä päätyi esittämään yliopistojen ylimmän johdon ja elinkeinoelämän tahtoa noudattaen, ettei yliopistolakia avattaisi. Tämän sijasta työryhmä suositteli autonomian lujittamista johtosääntöjä muuttamalla, vaikka tämän mallin onnistumisesta käytännössä oli juuri vastikään saatu tyrmäävä esimerkki Tampereelta.

Vuonna 2021, Suomen toipuessa koronapandemiasta, kysymys yliopistoautonomiasta ja yliopistodemokratiasta odottaa Tampereen yliopistolla ja muuallakin näin ollen yhä ratkaisuaan. Päivänselvää kuitenkin on, että joulukuussa 2020 suoritettu johtosäännön muutos merkitsi yliopistofuusion alusta jatkuneen oikeustaisteluprosessin loppua. Vuoden 2018 ulosmarssissa ja sen jälkeen pitkään kestäneessä kamppailussa tavoitteena oli ollut johtosäännön muuttaminen; ja joulukuussa 2020 toteutettu johtosäännön kertakorjaus, vaikka se jäikin rajalliseksi, on nähtävästi todettu etenkin professoriportaassa riittäväksi.

Vuosina 2017-2020 Tampereella yliopistoautonomiaa ja yliopistodemokratiaa ajaneet yliopistoyhteisön jäsenet edistivät näitä tavoitteita monella eri tasolla. Ulosmarsseilla ja mielenosoituksilla, uuden yliopiston edustajistossa ja hallituksessa, vetoomuksilla valtiovaltaan, ja myös oikeusteitse. Akatemian siirtyessä 2020-luvulle käytännössä kaikki nämä tiet on nyt kuljettu loppuun, yhtä lukuunottamatta. Valtiovalta voi yhä edelleen väliintulollaan vaikuttaa asioihin. Tampereen yliopistofuusion ongelmat olivat välitöntä seurausta vuoden 2009 yliopistolaista, ja ne kertoivat osaltaan luodun säätiöyliopistomallin kriisiytymisestä. Täten kyse ei ollut ainoastaan paikallisista ongelmista, vaan yleisistä, maan yliopistolaitosta laajemmin koskettavista institutionaalisista heikkouksista, jotka oli sisäänrakennettu huonosti valmisteltuun ja toteutettuun lainsäädäntöön.

Tämän vuoksi yliopistoautonomian ongelmat on mahdollista korjata vain ja ainoastaan avaamalla yliopistolaki. Tämä tehtävä on mittava ja edellyttäisi vähintään kahden vaalikauden mittaista valtiovallan sitoutumista tavoitteeseen. Yllämainitut syyt, kuten tiedeministerin lupaus “työrauhasta” ja halu säilyttää vuoden 2009 yliopistolain status quo, eivät viittaa siihen, että muutosta olisi tulossa tämän vuosikymmenen aikana. Opetus- ja kulttuuriministeriön autonomiaselvitys maaliskuussa 2021 alleviivasi tätä karulla tavalla; elinkeinoelämän toiveiden mukaisesti toteutettu selvitys jätti yliopistodemokratian toteutumisen korulauseiden tasolle, ja autonomia oli raportissa ensisijaisesti yliopistojen johtoportaan autonomiaa. Huomattavaa on myös, että yliopistolaisia edustavat järjestöt, kuten Tieteentekijöiden liitto, jolla oli edustuksensa opetusministeriön selvitystyöryhmässä, ovat tosiasiassa johdon tasolla omaksuneet puhtaasti valtapoliittisista syistä aiempaa empivämmän tai käytännössä kielteisen kannan yliopistolain avaamiseen. Liiton puheenjohtaja Maija S. Peltola oli mukana laatimassa mainittua ministeriön tilaamaa selvitystä.

Tampereen yliopistoyhteisön omat toimet eivät olleet tuloksettomia. Pitkän kamppailun seurauksensa yliopistoyhteisö sai viimein läpi edustuksensa säätiöyliopiston hallitukseen, ja vuoden 2020 johtosääntöuudistuksessa konsistorin puheenjohtajuus korjattiin paremmin autonomian periaatteita vastaavaksi. Edistysaskeleet ovat olleet merkittäviä, kun pitää mielessä säätiöyliopistojen aiemmat luutuneet käytännöt, mutta nämäkin yksittäiset saavutukset ovat vaatineet suunnattomasti ponnistuksia, ja niihin on myös liittynyt aina pettymyksiä ja takaiskuja.

Mikäli yliopistoautonomian periaatteet halutaan turvata ja yliopistodemokratiaa halutaan edistää, tekemistä on paljon. Vuosien 2017-2020 opetus oli se, ettei yliopistoyhteisö voi tässä tehtävässä luottaa kuin omiin voimiinsa.

Tampereen yliopiston oikeustaistelu 2017-2021

Mediaseuranta Tampere3-prosessista ja Tampereen uuden säätiöyliopiston vaiheista marraskuusta 2017 alkaen:

Share this:

Jussi Jalonen

Etsi

Viimeisimmät kirjoitukset

Akatemia

Kansalaisyhteiskunta

Maailmankatsomuksia

Sosiaalinen media

Taide ja kulttuuri

Tiede

Uutisointia

Arkistot

Aihealueet

Blogiseuranta

Meta

RSS