Atlas ja Ayn Rand

Vuodenvaihteessa 2013-2014 tulin lukaisseeksi Ayn Randin suurromaanin Atlas Shrugged, josta aloin julkaista kolmikymmenosaista lukupäiväkirjaa. Alun alkaen julkaisin päiväkirjaa yksityisessä Facebook-profiilissani muutamien ystävieni kiusaksi; sittemmin saatoin tämän huimaavan kirjallisuusarvioni myös suuren yleisön nähtäväksi tässä blogissani. Tälle sivulle olen koonnut luettelon näistä luku kerrallaan laadituista mietteistäni kapitalistiteoreetikon magnum opuksesta.

Luin kirjan läpi kohtalaisella mielenkiinnolla, eikä se vaikuttaisi jättäneen sanottavampia jälkiä mielenmaisemaani. Erittäin hauska viihderomaani toki oli kyseessä.

Osa I: Epäristiriita

I, 1: Tunnusmusiikki,  jossa tutustumme romaanin sankarittareen Dagny Taggartiin, Taggartin rautatieyhtiöön ja kilpailuun Coloradon öljykenttien liikennöinnistä, sekä kuulemme ensi kerran salamyhkäisen lauseen “Kuka on John Galt?”.

I, 2: Ketju, jossa kohtaamme uuden ihmemetallin suunnitelleen terästehtailija Hank Reardenin, hänen Lillian-vaimonsa ja koko Reardenin toimintakyvyttömän perheen.

I, 3: Huippu ja pohja, jossa rappeutuneiden liikemiesten ja valtiovallan juonittelu sankariyrittäjiä vastaan alkaa.

I, 4: Liikkumattomat liikuttajat, jossa Dagnyn veli James Taggart sieppaa Coloradon öljykenttien rahtimonopolin, ja Dagny ja Hank joutuvat aloittamaan uuden rautatielinjan rakentamisen.

I, 5: D’Anconiain kliimaksi, jossa tapaamme Dagnyn vanhan rakastetun, salaperäisen eteläamerikkalaisen kuparimagnaatti Francisco D’Anconian.

I, 6: Epäkaupallisuus, jossa kohtaamme Lillian Reardenin cocktail-juhlissa koko joukon uuden kollektivistisen yhteiskuntajärjestyksen ja kulttuurieliitin edustajia.

I, 7: Riistäjät ja riistetyt, jossa Coloradon-rautatien rakentaminen alkaa, ja valtiovalta ryhtyy ahdistelemaan Hank Reardenia.

I, 8: John Galtin linja, jossa rautatie valmistuu ja toisiinsa hullaantuneet Dagny ja Hank päätyvät harrastamaan rajua seksiä.

I, 9: Pyhä ja turmeltunut, jossa James Taggart kohtaa nuoren myyjätär Cherryl Brooksin, Dagny ja Hank pitävät lomaa ja löytävät hylätystä tehtaasta Wisconsinissa häkellyttävän ihmemoottorin jäännökset.

I, 10: Wyattin soihtu, jossa Dagny yrittää jäljittää moottorin keksijää, valtiovalta laittaa Coloradolle erityisveron ja öljyparoni Ellis Wyatt tuikkaa öljykentät protestiksi tuleen.

 

Osa II: Joko-tai

II, 1: Mies, joka kuului maahan, jossa öljykriisiin suistunut Amerikka taantuu yhä syvemmälle lamaan, yritysjohtajat aloittavat katoamisensa ja Hank Rearden kieltäytyy yhteistyöstä valtiovallan kanssa sekä huomaa todella rakastavansa Dagnyä.

II, 2: Manipuloinnin aristokratia, jossa Dagny päättää yrittää ihmemoottorin kunnostamista, James ja Cherryl avioituvat, ja Francisco D’Anconia pitää hääkutsuilla huiman monologin rahan ja kapitalismin siunauksellisuudesta.

II, 3: Puhdasta kiristystä, jossa valtiovalta yrittää kiristää Hank Reardenilta terästoimituksia oikeustoimilla uhaten, Dagny Taggart oivaltaa yritysjohtajien katoamisen olevan yksittäisen salaperäisen henkilön toiminnan seurausta, ja Francisco D’Anconia yrittää suostutella Hank Reardenia luopumaan työstään.

II, 4: Uhrin hyväksyntä, jossa Hank Rearden joutuu oikeuteen, mutta selviää sankarina, ja jossa hänen vastasolmittu ystävyytensä Francisco D’Anconian kanssa kokee haaksirikon.

II, 5: Tili ylitetty, jossa Amerikan talouskriisi muuttuu kohtalokkaaksi, ja Lillian Rearden saa selville Hankin suhteen Dagnyn kanssa.

II, 6: Ihmemetalli, jossa liittovaltion direktiivi 10-289 julistaa Amerikkaan kansallisen hätätilan ja komentotalouden.

II, 7: Järjenkäytön moratorio, jossa kohtaamme futuristisen merirosvo Ragnar Danneskjöldin, joka ottaa köyhiltä antaakseen rikkaille, ja jossa koko joukko uuden järjestyksen kollektivisteja kuolee tuhoisassa junaonnettomuudessa.

II, 8: Rakkautemme kautta, jossa Francisco D’Anconia paljastaa Dagnylle harjoittavansa harkittua taloudellista sabotaasia, ja aiemmin lopputilin ottanut Dagny palaa junaturmasta kuultuaan takaisin rautatieyhtiöön pelastamaan tilannetta.

II, 9: Kasvot ilman tuskaa, pelkoa tai syyllisyyttä, jossa Francisco D’Anconia paljastuu yritysjohtajien katoamisesta vastuussa olevan tahon salaliittolaiseksi, ja jossa Hank Rearden oivaltaa Franciscon ja Dagnyn olleen rakastavaisia.

II, 10: Dollarinmerkki, jossa Dagny matkustaa Utahiin saadakseen ihmemoottorin kunnostettua, kuulee junamatkalla kertomuksen salaperäisen insinööri John Galtin kohtalosta, ja päätyy ajamaan takaa tuntematonta lentokonetta Kalliovuorten yllä.

 

Osa III: A on A

III, 1: Atlantis, jossa pakkolaskun tehnyt Dagny tutustuu Coloradon vuoristoon kätkettyyn John Galtin salaiseen kapitalistiseen ihanneyhteiskuntaan, jonne kadonneet sankariyrittäjät ja nerot ovat vetäytyneet protestina kollektivistista ulkomaailmaa vastaan.

III:2, Ahneuden haavemaailma, jossa saamme perusteellisen kuvauksen Galtin perustamasta salaisesta sankariyrittäjien siirtokunnasta, jossa ylimpinä moraalisina ohjenuorina ovat absoluuttinen rationaalisuus ja ehdoton oman edun tavoittelu.

III:3, Anti-ahneus, jossa valtiovalta vihkii käyttöön “Projekti X:n” nimellä tunnetun uuden ääniaaltoja hyödyntävän joukkotuhoaseen, ja jossa Dagny Taggart palaa Galtin laaksosta takaisin New York Cityyn, onnistuu radiopuheessa paljastamaan Hank Reardenin kokeman kiristyksen valtiovallan taholta, ja päättää suhteensa Hankin kanssa kaikessa ystävyydessä.

III:4, Anti-elämä, jossa James Taggartin avioliitto Cherryl Brooksin kanssa kokee murheellisen päätöksen.

III:5, Veljiensä vartijat, jossa Yhdysvaltain talouselämä romahtaa täydellisesti, Francisco D’Anconia tuhoaa kuparikaivoksensa ja vetäytyy Galtin siirtokuntaan, Rearden saa viimein avioeron, ja John Galt antaa Dagnylle ohjeet siitä, miten menetellä sitten kun hän haluaa lopultakin paeta tuhoutuvasta maailmasta Galtin ihanneyhteisöön.

III:6, Vapahduksen konsertto, jossa Henry Reardenin kiirastuli saa päätöksensä hänen torjuttuaan perheensä ja valtiovallan ahdistelun, ja hän liittyy John Galtin siirtokuntaan.

III:7, “Täällä puhuu John Galt”, jossa John Galt pitää radiossa palopuheen ja julistaa yhteiskuntafilosofisen ohjelmansa Amerikan kansalle.

III:8, Egoisti, jossa liittovaltio vangitsee John Galtin ja yrittää turhaan suostutella häntä liittymään hallituksen riveihin maan talouselämän pelastamiseksi.

III:9, Generaattori, jossa kapinallisen miliisijoukon valloittama X-ase räjähtää ja tuhoaa Taggartien viimeisen rautatiesillan, Dagny päättää hylätä rautatieyhtiön, kollektivistien vangiksi jäänyt John Galt joutuu näiden kidutettavaksi, ja James Taggart menettää järkensä.

III:10, Sen nimessä, mikä meissä on parasta, jossa sankariyrittäjät vapauttavat Galtin, Amerikka tuhoutuu lopullisesti, ja Galtin siirtokunnan asukkaat aloittavat uuden maailman rakentamisen, tavoitteinaan yksilönvapaus, rationaalisuus ja kapitalismi.

Advertisements

5 Responses to Atlas ja Ayn Rand

  1. Taneli Repo says:

    Kohtalontoveri! Siistiä.

    Itselläni on Atlas Shrugged ollut työn alla jo ainakin kolme vuotta. Aika lailla samoja ajatuksia on herättänyt kuin sullakin. Tällä hetkellä oon menossa jossakin sivun 400 paikkeilla (Either-Or). Vaihdoin jossakin vaiheessa sähkökirjaan, kun totesin, että pienellä präntätty pokkarimalli tuntui psykologisesti vaikeammalta lukea (siitä näki liian konkreettisesti, kuinka paljon sivuja oli vielä jäljellä).

    Ilman aikatauluja luettuna Atlas Shrugged on aivan mainiota pulp-kirjallisuutta, ja kyllä se kieltämättä avaa varsinkin tiettyjen amerikkalaisten tahojen ajattelua. Ayn Randilla oli paha taipumus kärjistää liikaa ja rakennella olkiukkoja, mutta ehkä häntä on silti Suomessa demonisoitu liikaakin.

    • Jussi Jalonen says:

      Hahah, minä jopa ostin kovakantisen juhlapainoksen.

      Lukupäiväkirjassa käyn yksityiskohtaisemmin läpi niitä ajatuksia, joita itselleni heräsi, mutta sen verran tässä voi todeta, että Rand on minusta kirjailijana ollut kohtalaista keskitasoa. Hän on osannut halutessaan tuottaa hyvää proosaa ja viihdekirjallisuuden mittapuilla mukiinmenevää tunnelmakuvausta. Dialogissa sen sijaan olisi ollut hiomista, etenkin kun monet hahmot käyttävät ilmaisussaan täysin yhteneväisiä kielikuvia ja sanavalintoja, aina toistamiseen asti. Toisinaan kirjailija on myös valinnut romaaninsa luvuille hiukan kehnot otsikot, mutta on hän välillä sitten onnistunutkin.

      Minään yhteiskunnallisena tai poliittisena pamflettina en oikein osaa romaania suositella, vaikka se selvästi onkin sellaiseksi tarkoitettu. Sen sanoma nyt vain jää yksioikoiseksi, eikä järin omaperäiseksi. Tekijä on myös selvästi halunnut sanoa sanansa filosofian saralta, mutta esimerkiksi hänen etiikan käsityksensä on selvästi ristiriitainen. Tähän palaan vielä päiväkirjassani.

      Mutta tosiaan ihan lukemisen arvoinen viihderomaani. Ennen kaikkea romaani on kiinnostava 1900-luvun tuotoksena. Se yhdistelee pintapuolisesti oman aikansa poliittisia kiistakysymyksiä ja talousopillisia alakulttuureita, hullaantuneisuutta moderniin kaupunkimaisemaan ja teollisuusyhteiskuntaan, Nietzscheen hajahtavaa filosofiaa, hyvin keskiluokkaisesti sivistynyttä amerikkalaisuutta, omana aikanaan epäsovinnaista seksiä, utopian ja dystopian aineksia, ja kaiken tämän taustalla Randin omia neuvostoemigrantin muistoja ja tuntemuksia.

      Lopputulos onkin sitten melkoinen keitos, jollainen saattoi syntyä vain 20. vuosisadan Amerikassa. Historiallisesti ja aikansa tuotteena romaani on siis hyvin kiintoisa.

      • Taneli Repo says:

        Tavallaan on vähän samantekevää, kuinka kevollinen yhteiskunnallinen pamfletti Atlas Shrugged oikeastaan on. Jos pitää paikkansa, että Amerikassa Atlas on raamatun jälkeen vaikutusvaltaisin kirja, se joka tapauksessa käytännössä kuuluu monen amerikkalaisen maailmankatsomuksen kulmakiviin. Ei Ayn Randia ikinä otettu tosissaan yliopistoilla, mutta niiden ulkopuolella moni kyllä otti.

      • Jussi Jalonen says:

        Ilman muuta. Teoksen poliittinen painoarvo määrittyy viime kädessä sen perusteella, kuinka monta ihmistä se tavoittaa.

  2. Tommi says:

    Luin. Jätin Galtin radiopuheen väliin, koska jossain sivulla 248 Dánconia oli puhunut samaa juttua jo sivutolkulla. Aika hassua tää on nyt,
    Trumpin ajassa. Ayn Rand ei todellakaan ollut mikään Lauri Viita. Sen minä tuosta helvetillisestä opuksesta opin. The empire is not dead.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s