Viime viikolla omintakeiseksi sekaannukseksi kehkeytynyt Tampereen yliopiston konsistorivaalien ehdokasasettelu, jossa vaalisäännön määräyksistä huolimatta oli ehdokkaaksi kelpuutettu myös dekaaneja ja vararehtori, ratkesi perjantaina sinänsä valitettavalla, mutta odotetulla tavalla. Vaalitoimikunnan puheenjohtajana toimiva hallintojohtaja päätti todeta yksikantaan, että “fuusioissa tulee aina tulkintakysymyksiä”, mikä jäi viimeiseksi sanaksi aiheesta. Tilanne ei sinänsä näytä järin oikeudenmukaiselta, koska vaalikelpoisuuden osalta seula oli hyvin tiukka apurahatutkijoiden kohdalla, mutta johtoportaan osalta vaalisäännön ehdottomat kohdat on alistettu luovalle tulkinnalle.
Koska vaalit ovat alkaneet, asia on totta kai katsottava loppuunkäsitellyksi; moitteita voi osoittaa myös vaalitoimikunnassa vaikuttaville yliopistoyhteisön omille jäsenille, jotka eivät nähtävästi osanneet tai ehtineet reagoida asiaan, kuten olisi pitänyt. Viikonlopun aikana vastasin itse konsistorivaaliehdokkaana Tampereen yliopiston tieteentekijät ry:n vaalikyselyyn; kyselyyn osallistuneiden ehdokkaiden vastaukset ja esittelyt on julkaistu yhdistyksen sivuilla. Yliopistossa vaikuttavat tietävät totta kai, että olen itse Tatte ry:n tiedotusvastaava, joten sikälikin yhdistyksen laatimaan kyselyyn oli hyvä vastata. Vaalien ajaksi olen hyllyttänyt itseni yhdistyksen luottamustoimista, koska ei käy päinsä, että tiedotan ollessani itse vaaleissa ehdokkaana. Tänä aikana Tatte ry:n tiedotuksesta vastaa tutkijatohtori ja kollega Sanni Tiitinen.
Kysely lähti kaikille kakkoskiintiön ehdokkaille, mutta reilusta kahdestakymmenestä ehdokkaasta vastasi kyselyyn lopulta vain neljä. Sähköpostissa käydyssä yleisessä keskustelussa harvinaisen monet paheksuivat kyselyn “johdattelevuutta”, siihen sisältyvää “agendaa” ja kyselyssä rakennettuja “vastakkainasetteluja”. Närkästys vaikutti juontavan kyselyn monivalintaosiosta, joka keskittyi tämänhetkisiin päättymättömiin ongelmiin johtosäännön ja lainsäädännön välisistä ristiriitaisuuksista. Kysymyksiin vastaaminen vaati melkoista tutustumista asiaan — työtaistelun aikana en rehellisesti sanoen itse ehtinyt olla lakkopäällikön velvoitteita hoitaessani niin hyvin tilanteen tasalla Tampere3:n ja johtosääntökiistan asioista kuin olisi pitänyt — mutta itse en nähnyt niissä muuten mitään ongelmallista. Valitettava tosiasia on, että yliopistomme selviydyttyä työtaistelusta meillä saattaa olla edessä oikeustaistelu. Tämä näyttäisi konkretisoituvan yliopiston hallituksen nimittämisessä, jossa nyt valittavan konsistorin on syytä pitää kiinni auktoriteetistaan. Koska yliopistojen itsehallinto on selvästi kirjattu lakiin ja koska konsistori edustaa yliopistoyhteisöä, ja on tämän itsehallinnon kannalta keskeinen instituutio, niin itselleni asia on totta kai päivänselvä. Säätiöyliopiston ja julkisoikeudellisen yliopiston välillä ei tässä suhteessa ole lain kannalta mitään eroa. Tatte ry:n entinen puheenjohtaja ja nykyinen Kalevi Sorsa -säätiön tutkija Maija Mattila on kirjoittanut tästä aiheesta perusteellisesti Tieteentekijäin liiton blogissa.
Kyse ei tietysti ole vain valta-asioista. Yliopiston rehtori Liisa Laakso on tänään nostanut esille myös tasa-arvonäkökulman yliopiston uuden hallituksen nimeämisen kohdalla. Omasta puolestani voin antaa hänen toivomansa vakuutuksen siitä, että konsistorin jäsenenä edellyttäisin Tampereen yliopistosäätiön perustajia asettamaan hallitukseen ehdokkaikseen yhtäläisen määrän miehiä ja naisia. Konsistorin on totta kai aikanaan myös keskityttävä sille kuuluvaan arkiseen työhön. Mainitsin omia näkökantojani jo ylempänä linkatussa Tatte ry:n kyselyssä, ja voin toistaa ne tässä. Omasta puolestani voin tuoda konsistoriin näkökulmaa ennen muuta apurahatutkijana, jolla on kokemusta yksittäisten tutkijoiden huolista rahoituksen hankkimisen kanssa; neljä kirjaa kirjoittaneena tunnen ja tiedän tutkimuksen popularisoinnin merkityksen; henkilöstöjärjestö- ja ay-aktiivina uskoisin myös tuntevani kohtalaisen hyvin “yliopistojen kolmannen tehtävän”, eli yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen kuviot; historia-alan ihmisenä ymmärrän yhtä lailla humanististen ja yhteiskuntatieteellisten tieteenalojen huolet; ay-toimijana olen aina halunnut palvella koko yliopistoyhteisöä edunvalvonnan nimissä, ja konsistorissa olen vastaavalla tavoin valmis edustamaan yliopistoa kokonaisuudessaan, en vain yhtä tiedekuntaa tai tiettyjä oppiaineita. Olen sitoutunut itsehallintoon, ja vaikka tässä olen korostanut konsistorin auktoriteetin merkitystä hallituksen nimittämisessä, näen myös perusteltuna, ettei konsistori keskitä itselleen liiaksi tehtäviä. Monet asiat voi käsitellä luontevasti tiedekuntaneuvostoissa, ja myös tämä asia tuli esille Tatte ry:n kyselyssä. Olennaista on, että yliopiston vakiintunutta luontevaa toimintaa ei ryhdytä turhan päiten horjuttamaan “strategisen johtamisen” illuusioiden vuoksi.
Näissä merkeissä, aloitamme konsistorivaalit. Kakkoskiintiössä minua voi äänestää numerolla 10. Kannattaa muistaa, että kyseessä ovat henkilövaalit, ja näissä vaaleissa ei listoja tai suhteellista vaalitapaa ole. Oppiaineissa, tiedekunnissa, tutkimusyksiköissä ja muissa ryhmissä kannattaa kenties harkita, miten ja kuinka äänet kannattaa yhteisesti keskittää mikäli haluaa turvata tietyn hyväksi koetun ehdokkaan läpimenon. En anna tässä itse ehdokkaana moisia suosituksia; yliopistolaisten on itsensä käytävä nämä keskustelut ja tehtävä periaatteelliset ja käytännön päätökset. Professorien kiintiöstä kaksi ja tutkijoiden ja opettajien kiintiöstä kolme, allekirjoittanut mukaanlukien, on sitoutunut itsehallinnon turvaamiseen; näistä ehdokkaista on hyvä valita.
Ne, jotka muistavat minut lakkopäällikkönä, tietävät, että olen valmis jalkautumaan kampuksille. Tiedän myös, että tutkijat ja opettajat eivät ehdi irtautua kovin helposti töittensä keskeltä paneeleihin tai tapahtumiin. Kutsusta tulen mielelläni juttelemaan vaaleista ja siitä, mistä niissä on kyse, suoraan oppiaineiden kahvihuoneisiin ja henkilöstökokouksiin. Muuten minut voi tavata tiistaina 20.3. Päätalon alakuppilassa kolmelta iltapäivällä ja torstaina 22.3. Kaupin kampuksella Arvo-talon kahvilassa kahdelta iltapäivällä. Allaolevasta yhteisjulisteesta voi tunnistaa kasvoni, ja todennäköisesti myös pidän palttoossani yhä edelleen työtaistelun aikaista “Me olemme yliopisto” -rintamerkkiä. Sama fraasi pätee myös näissä konsistorivaaleissa.
Historiantutkijan näkötorni 