Patrioottien tilinpäätös

Muutaman kuluneen päivän aikana olen valitettavasti joutunut antamaan muutaman kommentin viime viikon Jyväskylän puukotustapaukseen liittyen, sekä myös yhden radiohaastattelun yleisemmin tämän päivän äärioikeistosta. Toimittajille tilanne kaiketikin on hieman ongelmallinen. Kansallisesta vastarintaliikkeestä ei ole tarjolla kovin paljoa varsinaista tutkimusta, joskin Äärioikeisto Suomessa -teoksen uusnatsismia ja vastarintaliikettä käsittelevä luku edustaa tyylitellystä otteestaan huolimatta kohtalaisen onnistunutta tutkivaa journalismia. Aiheesta on nyt paremman puutteessa kysytty allekirjoittaneelta, kaiketi sillä perusteella että olin mukana Suomi, terrorismi ja Supo -teoksen kirjoittajissa. Tilanteen huomioon ottaen saattaa olla, että katson tämän jälkeen aiheelliseksi kirjoittaa vastarintaliikkeestä erillisen artikkelin.

Kirjastossa tapahtuneeseen aseelliseen päällekarkaukseen syyllistyneistä henkilöistä toinen on vangittu tänään, ja kyseessä näyttäisi tosiaan olevan vastarintaliikkeen aktivisti. Tapahtumat kirjastossa ovat olleet ilmeisen mutkikkaat, sillä myös puukotuksen uhriksi joutunutta henkilöä epäillään turvautumisesta teleskooppipatukkaan. Tiedotteen mukaan kyseessä on ollut “kolmas mies”, joka on siis rientänyt luentosalin ulkopuolella valvoneiden henkilöiden avuksi näiden jouduttua “patrioottien” hyökkäyksen kohteeksi. Kättä pidemmällä varustautunut mies on arvattavasti kuulunut luentoa varten paikalle saapuneeseen yleisöön. Poliisi selostanee lopulliset yksityiskohdat aikanaan; mikäli otaksuma laittoman pampun hallussapidosta julkisella paikalla pitää paikkansa, lienee asianmukainen rangaistus odotettavissa.

Episodi on herättänyt kuohuntaa puoleen ja toiseen. Tapahtumien järjestäjät ja paikalla ollut esitelmöijä ovat moitiskelleet toisaalta asiaa kommentoineiden Alexander Stubbin ja Juho Eerolan lausahduksia, toisaalta taas poliisin tiedotusta. Ulkomaankauppaministerin viattoman tietämätön Twitter-kysäisy kaiketikin on ymmärrettävä vasta aamulenkiltään palanneen miehen aidoksi uteliaisuudeksi. Perussuomalaisten varapuheenjohtaja Eerolan kommentista taas on vaikeampi saada selkoa, mutta sävy on ollut samanaikaisesti sekä vähättelevä että syyllistävä Anderssonia ja Brunilaa kohtaan. Tuoreessa muistissa on tietystikin Eerolan avustajan kytkös samaiseen uusnatsijärjestöön. Poliisiylijohdon lakoniset, mutta samalla ikävä kyllä myös paikkansapitävät kommentit ovat nekin herättäneet tuohtumusta. Viranomaisten tiedotus näyttäisi olleen aika lailla samanlaista kuin yleensäkin. Koska tapahtumaan kohdistunut julkinen mielenkiinto on ollut voimakasta, tiedotteita on annettu sitä mukaa kun tutkinta on edistynyt, eikä välttämättä aina erityisen täsmällisesti.

Oman omintakeisen säväyksensä asian käsittelyyn on tuonut verkossa vellonut kansalaiskeskustelu, joka on saanut vettä myllyynsä katkonaisesta tiedotuksesta. Tapaus itsessään tuskin olisi ollut aivan näin suuri kohu ilman muutamia aiheesta esitettyjä merkillisiä puheenvuoroja. Tapahtuman keskelle ilmeisen tahtomattaan joutuneita tilaisuuden järjestäjiä sekä esitelmöitsijöitä on epäilty tapauksen lavastamisesta sekä syyllistetty päällekarkauksen mahdollisesta provosoinnista. Allekirjoittaneellekin tutuksi tullut, yhä eksentrisemmäksi muuttunut niinsanottu Kansallinen kivääriseura päätti esittää suoralta kädeltä “äärivasemmistolaisen toiminnan” julistamista laittomaksi. Vastarintaliikkeen jäsenten kanssa käydyn käsikähmän yksityiskohdat on totta kai syytä tutkia ja varmistaa, ovatko jotkut tapaukseen osallistuneet tahot turvautuneet luvattomiin välineisiin. Siitä on kuitenkin hyvin pitkä matka niihin eriskummallisiin kuvitelmiin, joissa kaupunginkirjaston miehittänyt aseistautunut punakaarti provosoi puukotuksen torjumalla vastarintamiesten sisäänpääsyn lainvastaisesti.

Verkkokeskusteluissa on kauhisteltu jopa sitäkin, ettei tilaisuuteen oltu pestattu vartioliikettä, sekä ettei asianmukaista ilmoitusta yleisötilaisuuden järjestämisestä tai poliisin hyväksymää turvallisuussuunnitelmaa oltu tehty. Näin siitäkin huolimatta, että paikkana oli kaupunginkirjasto, ja kyse oli tuiki tavallisesta esitelmätilaisuudesta. Pohjoismaiseen yhteiskuntaan itseisarvona kuuluva avoimuus on unohtunut valitettavan monelta äänessä olleelta kansalaiselta — paitsi tietysti silloin, kun on peräänkuulutettu heti kättelyssä väkivalloin sisälle pyrkineiden uusnatsien vastineoikeutta. Päivänselvää on, että tilaisuuden järjestäjät sekä kirjaa esitelleet ovat joutuneet syyttä suotta hetkellisesti väkivaltaiseksi yltyneen häirinnän kohteeksi, eikä kukaan heistä halunnut tätä välikohtausta. Poliisi on alkanut tutkia hyökkäystä poliittisten toimintavapauksien loukkaamisen yrityksenä, hyvästä syystä.

Myös valtionpäämies ehätti tänään sanoa sanansa, minkä voi laskea hänelle ansioksi. Presidentti Niinistö, joka vielä vaalikampanjansa aikana ei pitänyt äärioikeistoa todellisena uhkatekijänä, ehätti toimia virkansa mukaisesti ja tyynnytellä tilannetta hyvin asialliseen sävyyn peräti valtiopäivien avajaisissa. Tämä tuotti vielä viimeisen kömpelön kannanoton, jonka esitti seitsemän uutisissa vihreiden pyhä vanhus Osmo Soininvaara toteamalla “yksittäinen huligaani ei olisi ansainnut noin suurta arvostusta itselleen”. Soininvaaralta kaiketikin on mennyt ohitse se, että kyse ei ollut pelkästään yksittäisestä huligaanista, vaan järjestäytyneestä äärioikeistoliikkeestä, jolla on tilillään myös muitakin vastaavia tekoja. Turvallisuusriskejä ei kannata millään muotoa paisutella, mutta äärioikeiston järjestäytymisen vähättely ei ole sekään aiheellista.

Tänään pidätetty henkilö on julkisuuteen annettujen tietojen mukaan ollut vastuussa myös muista vastarintaliikkeen aiheuttamista järjestyshäiriöistä. Mahdollista on, että kyse on siis eräästä liikkeen toimeliaimmasta aktivistista. Nähtäväksi jää, onko vangitsemisella ehkä lamauttava vaikutus järjestön toimintaan, vai tarjoaako pidätetty innostavan esimerkin liikkeen muille jäsenille. Kuten vastarintaliike itse omilla sivuillaan toteaa, “vankilatuomiot ovat ohimeneviä”, ja parin vuoden kakku tietysti suo yritteliäälle ja asiaansa uskovalle nuorelle miehelle uusia mahdollisuuksia aatteensa toteuttamiseen.