Mellakoita ja mediataistelua

           

 

 

 

 

 

 

Päätin edellisen kirjoitukseni toivomukseen, ettei Tampereen itsenäisyyspäivän rettelöitä käsiteltäisi ainakaan Ajankohtaisen kakkosen teemaillassa. Sarkasmin päälle tunnetusti ymmärtävä Yleisradio päätti toteuttaa pyyntöni tekemällä tehdaskaupungin protesteista tämäniltaisen A-Talk-ohjelman pääaiheen. A-studion Talk on viime aikoina kehkeytynyt entistä enemmän eräänlaiseksi teemaillan pienoisversioksi, jossa haetaan ehdoin tahdoin reipasta sapelinkalistelua. Ohjelmalla luojan kiitos on paremmat juontajat kuin Tohlopin agitaattoreilla, ja tästä illasta vastaava Susanne Päivärinta on erinomainen toimittaja.

Studioon on kutsuttu haastelemaan myös perussuomalaisten puoluelehden päätoimittaja Matias Turkkila, joka muistetaan Suomen Sisun silmäätekevänä sekä Hommaforumin perustajana. Turkkilan kutsumisella studioon on hyvät perusteensa, sillä Tampereen rettelöiden jälkimainingeissa hän näytti toden teolla voimansa ja kykynsä uutisten masinoinnissa. Suomen jähmeällä mediakentällä on yksittäisen eduskuntapuolueen tiedotuskoneisto kyennyt vain harvoin moisiin iskuihin ja vyörytykseen, ja Turkkilan toiminta kuluneen viikon aikana tarjoaisikin mainion aiheen graduaan valmistelevalle journalistiikan opiskelijalle. Suorituksella oli kiistatta hetkensä, vaikka Turkkila alkoikin osoittaa loppua kohti jo hienoista vauhtisokeutta.

Perussuomalaisten tiedotusvastaavan puuhakkuuteen on ollut totta kai vankat syynsä. Kuten viime kirjoituksessani mainitsin, aina Äärioikeisto Suomessa -teoksen ilmestymisestä asti on perussuomalaisen puolueen halla-aholaisessa siivessä — jota myös ex-sisulainen Turkkila edustaa — muhinut katkeruus vasemmistoa kohtaan. Kiukku nousi pintaan jo talvisen Jyväskylän kirjastopuukotuksen aikoihin, jolloin kansanedustaja Juho Eerola epäili avoimesti hyökkäystä äärioikeistoteoksen kirjoittajien itsensä järjestämäksi. Tampereen protestit, jotka jakoivat mielipiteitä vasemmiston keskuudessa, näyttivätkin tarjoavan perussuomalaisten radikaalisiivelle kultaisen mahdollisuuden revanssiin. Sattumaa ei ole, että heti ensimmäisessä puoluelehtensä kirjoituksessa Tampereen tapahtumien jälkeen Turkkila poimikin kohteikseen nimenomaan äärioikeistoteoksen kirjoittajiin lukeutuneet Li Anderssonin ja Dan Koivulaakson. Poliisin kanssa käsikähmään käyneet ja pankkien liiketiloja rikkoneet anarkistit olivatkin perussuomalaisten äänenkannattajan mukaan kyseisten vasemmistolaisten valtuutettujen “taustajoukkoja”.

Turkkilalle sattui myös harvinaisen tervetullut onnenkantamoinen. Yleisradio oli Tampereen tapahtumien jälkeen pyytänyt typeryyksissään studioon kommentaattoriksi citysosiologi Veikko Erannin, joka edustaa Helsingin niinsanottua punavihreää älymystöä. Erannilla ei ollut itse tapahtumasta yhtään mitään mielekästä sanottavaa — selväksi tuli, että hän ei tunne Tampereen anarkistista alakulttuuria — ja kaiken lisäksi julkisuudessa ei tultu maininneeksi hänen omaa myötämielistä suhtautumistaan rettelöihin eikä jäsenyyttänsä mielenilmaukseen linjurimatkaa järjestäneessä Sitoutumaton Vasemmisto -yhdistyksessä. Turkkila otti tarjoutuneesta tilaisuudesta kaiken irti, ja onnistui kyseenalaistamaan Erannin uskottavuuden kriittisenä tutkijana paitsi vähällä vaivalla, myös täysin oikeutetusti. Tätä mediapelin vaihetta voi hyvällä syyllä pitää Turkkilan kirkkaimpana saavutuksena, sillä nimenomaan Perussuomalainen-lehden selvitys sysäsi sekä Yleisradion että Helsingin Sanomat punnitsemaan uudemman kerran Erannin arvoa asiantuntijana.

Erantia käsitelleessä jutussaan Turkkila muisti toki mainita jo toistamiseen paitsi Li Anderssonin ja Dan Koivulaakson, myös Äärioikeisto Suomessa -teoksen. Motiivit Turkkilan vyörytykselle olivat siis päivänselvät, vieläpä hänen omasta artikkelistaan luettavissa. Teoksesta pillastunut perussuomalaisten ulkolaita oli päättänyt maksaa potut pottuina ja kytkeä hinnalla millä hyvänsä vasemmistonuoret ja vasemmistoliiton Tampereen mellakoihin ja niiden edustamaan vastakkaisen laidan radikalismiin. Itsenäisyyspäivän protesteissa oli totta kai kiistatta mukana useita punavihreitä toimijoita, monet näistä puolueisiin sitoutumattomia aktivisteja joille mielenosoitukset tarjoavat helppohintaista pehmokumouksellista romantiikkaa. Osa näistä, kuten jokseenkin teennäisen ja hölmön artikkelin kirjoittanut punavihreiden puolijumala Taneli Hämäläinen, onkin jo ehtinyt kertoa avoimesti Tampereen-reissustaan. Turkkilan lasipalatsissa tämä ei kuitenkaan yksin riittänyt; oli löydettävä selvästi osoitettava yhteys, joka todistaisi vasemmistoliiton tai vasemmistonuorten olleen järjestöinä mukana hulinoinnin valmistelussa.

Vastaukseksi tuli Näsilinnankatu 22, osoite jossa mielenosoituksen järjestäjät olivat sopineet kohtaamisesta elokuussa. Osoitteen A-rapussa sijaitsevat myös SDP:n, vasemmistoliiton ja vasemmistonuorten toimitilat, sekä aikoinaan myös punavihreiden suosima kulttuurikahvila “Hertta”. Osoite on Tampereen sekalaisille aktivistipiireille siis luonteva paikka kokoontua, joten sen valitsemisessa ei ole mitään ihmeellistä. Kiakkovieras-kollektiivin kutsussa ei oltu missään kohtaa annettu ymmärtää, että elokuinen kokoontuminen olisi tapahtunut juuri kiinteistön sisätiloissa, ja porukka on saattanut rapun edessä kokoonnuttuaan aivan yhtä hyvin kävellä vaikka kadun poikki Kustaa kolmoseen. Perussuomalainen-lehti päätti kuitenkin nokittaa aiemmasta, ja vihjasi rohkeasti, että vasemmistoliiton toimitiloja olisi käytetty protestien suunnitteluun.

Artikkeli teki tehtävänsä. Seuraavana päivänä Yleisradio kyseli puoluejohtaja Paavo Arhinmäeltä vasemmistoliiton mahdollista yhteyttä mielenilmaukseen ja rettelöihin. Aamulehden toimittajat päättivät niin ikään ottaa selvää Näsilinnankadun kiinteistön tilavarauksista, mutteivät löytäneet mitään. Vaikka yritys veti vesiperän, oli Turkkila onnistunut kuitenkin saamaan liikkeelle sekä Yleisradion että Alma-median, mikä oli kiistatta mahtava suoritus. Puhtaat paperit lopulta saaneelle Tampereen vasemmistolle tarjosi vanhaksi viholliseksi mielletyn porvarislehden vierailu puolueen tiloissa nähtävästi suurta hupia.

Sosiologi Erannin uskottavuuden kyseenalaistaminen ja kierrepallo Näsilinnankadulle — joista tosin vain ensimmäinen niinsanotusti osui ja upotti — jäivät Turkkilan vahvimmiksi suorituksiksi mediasodan aikana. Perussuomalaisen hännän onnistuttua heiluttamaan mediatalojen koiria alkoi viileästi aloittanut Turkkila lopultakin innostua liikaa. Viime pyrkimys rakentaa ministeriön nuorisotukien kautta aasinsiltaa mielenilmauksen mainoksia jakaneen Kommunistisen nuorisoliiton ja ministeri Arhinmäen välille päättyi nolosti. Puoluelehden uutiseen olikin vahingossa laskettu myös Stefan Wallinin vuonna 2011 antamat porvarihallituksen aikaiset tuet kommunistinuorille, jotka kaiken lisäksi olivat suuremmat kuin Arhinmäen osoittamat summat. Omalla tavallaan huvittavin oli yritys tehdä uutinen vasemmistoliitosta sittemmin eronneen, vaaleissa vain viisi ääntä saaneen turkulaisen kunnallisvaaliehdokkaan Jussi Marttilan Facebook-kirjoituksesta. Toisaalla oli Turkkila saanut taustatukea innokkaana blogistina tunnetulta perussuomalaisten kymenlaaksolaiselta kansanedustaja Reijo Tossavaiselta, jonka omat kirjoitukset äityivät lopulta surkuhupaisiksi. Tossavainen onnistui sekoittamaan asiaan jopa siihen kuulumattoman vihreiden kansanedustaja Tuija Braxin.

Keskiviikkoon mennessä alkoi perussuomalaisten taholta käynnistetty ja hetkellisesti tulosta tuottanut mediavyörytys lopulta tasaantua. Yleisradiossa oli kokenut kolumnisti Hannu Reime ehtinyt ottaa taitavasti käsittelyyn protesteissa ilmenneen anarkistisen aatesuuntauksen, ja myös iltapäivälehdistössä on ollut poikkeuksellisen oivaltavaa journalismia. Ajantasassa sai vasemmistonuorten Li Andersson vielä kerran vastata kysymykseen vasemmistonuorten osuudesta mielenilmauksen järjestämiseen ja totesi, että protestien takana oli “anarkistien verkosto”. Itsenäisyyspäivän rettelöiden laukaisema mediassa käyty kulttuuritaistelu perussuomalaisten ja vasemmiston välillä päättyi lopulta pattitilanteeseen, joskin pahimmat kolhut oli kiistatta kokenut epämukaviin puolustusasemiin ajettu ja osaksi protestoijia vaistomaisesti sympatisoinut vasemmisto. Omaa tarinaansa kertoo sekin, että tänään illalla niin ikään studioon kutsuttu kokoomuksen kansanedustaja Jukka Kopra oli ehtinyt vaatia ministeri Arhinmäen eroa.

Kiakkovieras-kollektiivin edustajan vieraillessa tänään A-Talkissa saa suuri yleisö toivottavasti lisäselvitystä kerralla läpilyöneen anarkistisen alakulttuurin luonteesta ja olemuksesta. Turkkilan esiintymisellä lienee silläkin oma tarkoituksensa. Vaikka hänen mediakampanjansa ei tuottanutkaan täysimittaista tulosta, se oli hetkittäin yllättävän tehokas, ja hän ehti osoittaa kykynsä kenties maan parhaana ja häikäilemättömimpänä puoluelehden päätoimittajana. Kaverille, joka on aloittanut uransa pommittamalla viestejä Suomi24-keskustelupalstalle ja kunnallisille keskusteluforumeille muiden Suomen Sisun “aktivistien” tavoin, tämä ei ole mikään mitätön suoritus.

Advertisements
This entry was posted in Media, Politiikka and tagged , , , , , , , , , , , , , , , . Bookmark the permalink.

5 Responses to Mellakoita ja mediataistelua

  1. Pynsäntorilainen says:

    Katsoin ohjelman vanhana tamperelaisena. Olen nähnyt kaupungissa monia mielenosoituksia, esi merkiksi anarkistit vastaan työväen vappukulkue 1990-luvun puolessavälissä. Silloin ei tapeltu. Eivät myöskään kettutytöt samoihin aikoihin. Kansainvälisestä mallista tämä poikkeaa vain siinä,
    että uusnatsien rähinöitsijät puuttuivat. Yleensä poliisia tarvitaan pitämään nämä kaksi sakkia erillään kuten Saksasta ja Ruotsista tiedetään. Ehkä Suomen Sisu jätti katupartionsa tahallaan kotiin.

  2. Oscari says:

    Jussi hyvä, kiitos jälleen kerran hienosta tekstistäsi. Itse satuin sattumalta paikalle kun Persujen ns, Haudanbkaivajat-ryhmä kokousti aiheenaan Tampeseen mielenosoitukset. Ehkä Turkkila suurella innolla yritti peittää huomiolta tuon ryhmän toiminnan. En suinkaan väitä, että he olisivat tuhonneet kenenkään omaisuutta, mutta olivat kuitenkin mukana. Kokouksessa tähdennettiin maiken tekemisen laillisuutta ja perustumista lailliseen toimintaan.

    Mutta mielenkiintoista on parivaljakko Turkia-Tossavainen toiminta tässäkin kysymyksessä, ja eritoten jotkut totuuden perusteet unohtaen.

  3. Ouadagougou says:

    Koivulaakso olisi helposti laitettavassa liriin mm. Revolutional Frontenin symppaamisesta ja antifa-lipun kanssa esiintymisestä.

    Eilisessä keskustelussa ei ollut mitään yllättävää. Kiakkovieras oli lähinnä kummelihahmo 70-luvun vähemmistölaisesta ja Yrttiaho edusti nykyvasemmiston “huudetaan päälle kovaa ilman substanssia” linjaa, jossa rauhallisen vastaväittelijän on helppoa viedä pisteet kotiin. Kokoomuslaisella ei meinannut välillä pinna kestää näitä vasta puolen provoja.

    • Jussi Jalonen says:

      Riippuu toki ihan siitä, kuka laittaisi. Afan lippu ei muutenkaan pahemmin soita kelloja suuressa yleisössä. Lisäksi, jos asian nostaisi esille vaikkapa Turkkila, niin hän joutuisi vastapallona selittelemään takavuosina kirjoittamiaan hassunhauskoja runoja värivähemmistöistä.

      Ääriliikkeiden välinen sormenosoittelu yleensä johtaa siihen, että polarisaatioon kyllästyneet tavalliset kansalaiset ryhmittyvät maltilliseksi koetun poliittisen vaihtoehdon taakse. Ei se mikään ihme ole, että tätä nykyä keskustapuolue vetää mielipidetiedusteluissa taakseen parhaimmillaan neljäsosan äänestäjäkunnasta.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s