Kirja-arvostelu: Kansa taisteli, miehet piirsivät

Sarjatulta

 

Toisen maailmansodan rintamalinjat kulkivat myös sarjakuvaruutujen halki. Propagandan välineenä uusi taidemuoto tarjosi suurelle yleisölle toisaalta leppeää arkista viihdettä ja pakoreitin sodan todellisuudesta, toisaalta isänmaallista paatosta ja uskoa lopulliseen voittoon. Yhdysvaltain laittaessa liikkeelle teolliset voimavaransa osallistuivat myös sarjakuvasankarit sotaponnistuksiin voimakkaan patriotismin siivittäminä. Kuten aina, sota muodosti kulkuväylän kulttuurivaikutteiden leviämiselle, ja amerikkalaisten sotilaiden lukemistonaan kuljettamilla sarjakuvalehdillä oli vaikutuksensa eurooppalaisten nuorten taiteilijoiden sukupolveen, etenkin Italiassa. Suomi ei tehnyt poikkeusta säännöstä, ja sotavuodet olivat omassakin maassamme karikatyyritaiteen ja sarjakuvan kulta-aikaa.

Huolelliselle historialliselle katsaukselle sota-ajan suomalaisista sarjakuvista on ollut jo pitkään vahva tilaus. Historiantutkimuksessa ja kansalaiskeskustelussa asemansa vakiinnuttanut sodan kulttuuri- ja sosiaalihistoria on valaissut uudella tavalla kansalaisten arkista elämää sodan aikana. Olennainen osa tätä arkea oli joka-aamuisen sanomalehden sarjakuvastrippi tai pilapiirros. Ville Hännisen ja Jussi Karjalaisen tuore Sarjatulta!-teos esittelee sota-ajan graafista puolta paremmin kuin hyvin ja vangitsee täydellisesti sotavuosien piirrostaiteen koko kirjon mustavalkoisesta värilliseen.

Sotavuodet merkitsivät keskeistä vaihetta monen nimekkään suomalaistaiteilijan elämässä. Hännisen ja Karjalaisen teos nostaa esille sellaiset ikisuuret nimet kuten Touko Laaksosen, Tove Janssonin, Erkki Tantun, Ola Fogelbergin ja Kari Suomalaisen. Kirjaan sisältyvät henkilökuvat eri taiteilijoista tuovat julki vaihtelevan suhtautumisen sotaan, jossa taustalla olivat usein omat yksilölliset kokemukset. Ruumiillisista syistä asepalveluksesta vapautettu Ami Hauhio kävi omaa sotaansa idealistisessa ja suojeluskunta-aatetta huokuneessa ”Ismo Lento” -poikasarjakuvassaan. Ola Fogelberg puolestaan tyytyi välittämään Pekka Puupään kautta sarkastisia tuntemuksia sodanajan siviiliväestön elämästä ja piti luomuksensa visusti erossa propagandasta. Asenteeseen lienevät vaikuttaneet Fogelbergin omat kokemukset rivimiehenä vuonna 1918.

Hännisen ja Karjalaisen kirja etenee kronologisesti. Eniten huomiota saa jatkosota, jonka kolme pitkää vuotta tuottivat runsaasti piirrostaidetta. Temaattiset katsaukset käsittelevät sujuvasti TK-miesten taidetta, Untamo Utrion tuottamia kansanhuoltoministeriön sarjakuvastrippejä sekä yksittäisten taiteilijoiden hengentuotteita. Sotavuosina vallinnut vastakohtaisuus virallisesti tuotetun propagandan sekä itsenäisen piirrostaiteen välillä tulee teoksesta hyvin esille. Jälkimmäinenkin toki heijasti ajan henkeä niin paatoksen kuin huumorin osalta.

Kuvavalintojensa osalta kirja on häikäisevä läpileikkaus sotavuosien piirrostaiteen estetiikasta, jonka ääripäinä olivat ihanteellisuus ja irvokkuus. Jälkimmäistä edustavat karut, hetkittäin underground-sarjakuvaa muistuttavat kuvat sotilaselämästä sekä propagandalle ominaiset rasistiset stereotypiat. Tähtäimessä eivät olleet pelkästään venäläiset. Kari Suomalaisen kansanyhteisömaille irvailleessa pilapiirroksessa vilahtaa mustan afrikkalaisen turpeahuulinen stereotyppi, ja Reino Lahdelma ehti vielä vuonna 1944 kynäillä halventavia karikatyyrejä juutalaisista.

Kiinnostavaa on huomata urbaanien teemojen painottuminen sodanajan arkielämää kuvanneessa piirrostaiteessa, vaikka Suomi oli vielä maaseutuvoittoinen valtio. Yksittäisissä piirroksissa toistuvat kaupunkisiluetit, katu- ja puistomaisemat, kaupunkiasunnot, kivijalkakaupat, jopa kohtaamiset raitiovaunussa. Sarjakuva oli maassamme itsestään selvästi kaupunkilainen taidemuoto. Tämä selittää myös ruotsinkielisten taiteilijoiden komean edustuksen aikakauden piirtäjäkunnassa. Toisella kotimaisella laaditun piirrostaiteen kiintopiste oli sotavuosienkin läpi sitkeästi ilmestynyt kuuluisa Garm-pilalehti. Kirja nostaa esille Vapenbrodern-sotilaslehteen taiteilleen, kokeellisilla piirroksillaan huomiota herättäneen Thor Fredricin peräti unohdettuna suomalaisen taidesarjakuvan edelläkävijänä.

Teokselle on annettava erityistunnustus hyvästä kontekstualisoinnista. Suomalainen piirrostaide asetetaan luontevasti kansainväliseen viitekehykseen, ja kirja huomioi myös maassamme sotavuosien aikana julkaistut amerikkalaiset käännössarjakuvat. Alex Raymondin ”Flash Gordon” ilmestyi Suomessa vuoteen 1942 asti, ennen kuin sensori tajusi jatkokertomuksen saksalaisvastaisen teeman. Teos kuvailee loppuluvussaan luontevasti myös siirtymää rauhanajan tunnelmiin, sensuurista vapautuneiden kommunististen taiteilijoiden pilapiirroksia sekä näiden provosoimia ironisia vastapiirroksia. Ylipäätään Hännisen ja Karjalaisen kirja kertoo lukijalle, miten sota-ajan Suomi oli maa, jossa tuolloinkin vallitsi elävä ja rikas populaarikulttuuri. Sarjakuvataide oli olennainen ja jokapäiväinen osa kansakunnan sotakokemusta, marginaalista valtavirtaan.

 

Lento

 

Ville Hänninen – Jussi Karjalainen, Sarjatulta! Sota-ajan suomalaiset pilapiirrokset ja sarjakuvat. Kustannus Oy Jalava 2014, 216 s. Arvostelu ilmestynyt alun perin Sarjainfo-lehden numerossa 3/2014.

Advertisements
This entry was posted in Historia, Kulttuuri, Sota and tagged , , , , , , , , , , , , . Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s