Alkuviikosta Tampereen yliopistolla leimahti. Uuden uljaan Tampere3-yliopiston johtosääntöluonnos oli tavoittanut yliopistoyhteisön jäsenet perjantaina hieman ennen keskiyötä, ja aikaa luonnoksen kommenteille oli valittu auliisti peräti keskiviikkoon asti. Tampere3-prosessin erinäiset erikoisuudet olivat herättäneet kysymyksiä jo pitkin viime syksyä, mutta yliopistolaisten hämmästeltäväksi pyöräytetty johtosääntöluonnos vei toistaiseksi kaikesta voiton. Käytännössä dokumentti oli kolkko hautakirjoitus yliopiston itsehallinnolle; montun syrjälle raahattiin sekä yliopistoyhteisön edustus hallituksessa, tasakolmikannan periaate ja tieteenalojen yhdenvertaisuus. Vähemmän yllättäen reaktio oli välitön, ja tiistai-iltapäivään mennessä yliopistolaiset olivat kokoontuneet ad hoc kriisikokoukseen, joka teki oitis paikalla päätöksen protestoida ulosmarssilla.
Samalla pääsi ääneen myös Tampere3-prosessia ohjanneen Tampereen korkeakoulusäätiön hallituksen puheenjohtaja Marja Makarow, joka ehätti Aamulehdessä väittää tuoreeltaan, että laki säätiöyliopistoista edellyttäisi yliopiston hallituksen miehittämistä ulkopuolisilla, vaikka moista velvoitetta ei laista löydy. Vaikka tokaisun pistäisi vain huolimattomuuden piikkiin, niin Ylen uutisissa Makarow oli suorasukaisempi:
– Kannattaa muistaa, että tätä hanketta lähdettiin valmistelemaan kolme vuotta ennen kuin meidät nimitettiin, siis Tampereen korkeakoulusäätiön hallitus viime kesänä. Kolme vuotta! Kolme vuotta on ollut aikaa pohtia näitä kahden eri yliopistotyypin prinsiippejä
Kolme vuotta on tämä yhteisö keskustellut, miettinyt ja itse tullut siihen tulokseen, että tästä tulee säätiöyliopisto.
Kaikessa tuohtumuksessaan kolme vuotta yliopistoasiaa pahkunneita hitaita hämäläisiä kohtaan Makarow tuli valitettavasti välittäneeksi väärää tietoa. Tällä hetkellä valmistelun jälkeen ilmestyneestä johtosääntöluonnoksesta ei ole keskusteltu suinkaan kolmea vuotta, vaan vasta muutama päivä. Kutakuinkin ainoa selvä tieto, mikä yhteisölle on johtosäännön suunnittelun aikana välittynyt on se, että hanke etenee. Paljonpuhuttu “osallistavuus” on loistanut poissaolollaan. Säätiöyliopiston ja julkisoikeudellisen yliopiston “prinsiipit” eivät nekään ole niin erilaiset kuin Makarow antaa ymmärtää, sillä molempien yliopistomallien itsehallinto on turvattu perustuslaissa. Olennaista on, että nyt esitelty johtosääntöluonnos kaventaa itsehallintoa huomattavasti, ja lisäksi esitetyn konsistorin kokoonpanon osalta romuttaa myös yliopiston totutun tasaveroisen kolmikantamallin professorien, muun tutkimus- ja opetushenkilöstön ja opiskelijoiden välillä. Missään ei ole liioin hakattu kiveen, että Tampere3-yliopiston hallituksen pitäisi koostua yksinomaan ulkopuolisista, vaikka Aalto-yliopiston ja TTY:n kohdalla näin onkin käynyt. Vielä maaliskuussa 2017 yliopistokollegio suorastaan korosti, että säätiöyliopiston hallituksessa tulisi olla neljä jäsentä yliopistoyhteisön sisältä; tuolloinkin pyrittiin huomauttamaan, ettei Tampereen korkeakoulusäätiön esittämä valintamenettely ollut sopusoinnussa perustuslain kanssa.
Ajatus siitä, että yliopistoyhteisö olisi “itse” valinnut säätiöyliopiston — tai että esitetty johtosääntö olisi jotenkin seurausta säätiöyliopistomallista — ja vieläpä jonkinlaisen avoimen keskustelun ja hartaan mietiskelyn seurauksena, on lievästi sanoen hupaisa. Säätiöyliopistomalli tuotiin kuvioihin opetus- ja kulttuuriministeriön taholta siinä vaiheessa kun Tampere3-työryhmät asetettiin, ja vaikka yliopistojen hallitukset lopulta säätiömallin hyväksyivätkin, ei päätöstä sellaisenaan voi pitää minään yhteisön sisällä kolme vuotta jatkuneen pitkällisen ja hartaan reflektoinnin hedelmänä. Helmikuusta 2016 alkaen Tampereen yliopistokollegio oli sillä kannalla, että uuden yliopiston tulisi olla julkisoikeudellinen yhteisö. Säätiömalli oli täysin ministeriön hellimä lempilapsi, joka sai lopullisen voitelunsa ja siunauksensa “synergiaa”, “globaaleja megatrendeja” ja muuta oman aikamme sanahelinää huokuvien kastepuheiden saattelemana. Yliopistofuusio ei sellaisenaan ole suinkaan huono idea, mutta kyse on toteutuksesta, ja tässä tapauksessa amerikkalaisittain lausuen kyseessä oli täydellinen snake oil pitch. Se, millaisin keinoin yliopiston hallitukseen vaikutettiin Tampere3-prosessin aikana on kokonaan oma lukunsa, ja rehtori Liisa Laakso on tänään syyttänyt avoimesti opetus- ja kulttuuriministeriötä uhkailusta ja rahoituksella kiristämisestä.
Koska tilanne on mitä on, niin yliopistolaisilla ei ole kovin paljoa vaikuttamisen mahdollisuuksia jäljellä. Tampere3-hankkeessa yliopistolaisille on kaupattu valkoinen norsu, jota ratsastavalla Makarowilla on kaiken lisäksi pokkaa väittää, että yliopistolaiset suorastaan halusivat norsun. Tämä mielessä pitäen torstaina on vaikuttamisen paikka, ja jokaisen tamperelaisen professorin, tutkijan, lehtorin tai tuntiopettajan, jolle yliopiston itsehallinto on periaatteellisesti vähänkin tärkeä asia — ja sen pitäisi olla, jos aikoo vielä tulevaisuudessakin työskennellä viihtyisässä ympäristössä ja sivistysinstituutiossa — on aiheellista liittyä protestiin. Aamulehti luonnehti yliopiston kokousta “kapinaksi”, mutta tosiasiassa yliopistoyhteisö on tässä se taho, joka varjelee laillisuusperiaatetta ja järjestystä ulkoista kaaosta vastaan.
Historiantutkijan näkötorni 