Säätiö ja nurkanvaltaus

  

Uuden uljaan Tampereen yliopiston magentaan sävytetyn kasvologon varjossa yliopiston hallituksen nimitysprosessi on saavuttamassa lakipisteensä. Kuten lähes kaikki muutkin yliopistofuusioon liittyvät asiat — niitä on listattu täällä — myös hallituksen nimittäminen on ollut tämän päivän poliittista retoriikkaa lainaten raskas prosessi, johon on sisältynyt runsain mitoin kipeitä toimia. Esimakuna toimien kipeydestä konsistori sai heti alkuun eteensä vaatimuksen siirtymäkauden hallituksen jäsenten toimikauden jatkamisesta kassakaappisopimuksen nojalla, josta konsistorin jäsen Hanna Kuusela kertoi heti tuoreeltaan yksityiskohtaisesti.

Huolimatta yrityksestä riistää konsistorilta sille yliopistoautonomian puitteissa kuuluva päätösvalta, yliopiston hallituksen nimitysprosessi pyörähti kuitenkin käyntiin yllättäen täysin lainmukaisesti. Konsistorin varapuheenjohtaja, professorikiintiötä edustava Tampereen yliopiston Suomen kirjallisuuden professori Mari Hatavara, otti asiassa vetovastuun ja aloitti tunnustelut Tampereen yliopistosäätiön perustajien kanssa. Hallituksen nimityksen valmistelu kuuluu konsistorin asettamalle nimityskomitealle, jonka esityksen pohjalta konsistori nimittää hallituksen. Uuden säätiöyliopiston johtosäännön mukaan komiteassa on kuusi jäsentä. Kolme näistä edustaa säätiöyliopiston perustajia ja muut kolme puolestaan yliopistoyhteisön kolmea eri ryhmää, eli professoreja, opettajia ja tutkijoita sekä opiskelijoita.

Yliopistoyhteisön ulkopuolisten jäsenten edustus komiteassa on eräs uuden johtosäännön kiistanalaisia kohtia, joten vähemmän yllättäen tämä seikka nousi prosessin tuoreimmaksi kipukohdaksi. Rajua linjaa ovat säätiön perustajista vetäneet Tampereen kaupunki sekä Teknologiateollisuus, jolle uusi yliopisto on muutenkin ollut eräänlainen nurkanvaltausoperaatio. Käytännössä molemmat tahot ovat ottaneet itselleen johtovallan komitean jäsenten nimittämisessä — epävarmaa on, missä määrin muita perustajia on kuultu — ja ovat nyt viimeisimpänä käänteenä vaatineet konsistoria hyväksymään kaikki omat kolme ehdokastaan suoraan.

Kuten niin usein ennenkin Tampere3-saagassa, perusteluksi esitetään ennalta tehty kassakaappisopimus, tällä kertaa säätiön perustamiskirjaan sisällytetty maininta Teknologiateollisuuden ja Tampereen kaupungin sitoutumisesta prosessin koordinointiin. Eräille konsistorin jäsenille on samaten taas kerran muistutettu mahdollisista vahingonkorvausvelvoitteista, nähtävästi nyt jo toisen kerran tässä tarinassa. Ilmeisesti tällä on onnistuttu hiljentämään myös osa muista perustajatahoista, jotka niin ikään korvausvelvoitteiden pelossa eivät rohkene asettua säätiön perustamiskirjassa tehtyä sopimusta vastaan ja ovat olleet passiivisia omien ehdokkaidensa nimeämisessä kuun loppuun asetetun deadlinen jo sarastaessa. Sikäli kun tätä pelkoa on, se on täysin aiheeton.

Käytännössä kyse on säätiön yhden perustajatahon jatkuvasta ja kovin panoksin toteutetusta nurkanvaltausyrityksestä, jossa on jälleen kerran tarkoitus kävellä yliopistoautonomian ylitse. Säätiöyliopistossa voi pitää kohtuullisena, että säätiön perustajajäsenille suodaan tietynasteinen vaikutusväylä yliopistoon nähden — tässä kohtaa on hyvä tähdentää, että Teknologiateollisuuden ja sen tueksi asettuneen Tampereen kaupungin tapa jyrätä muiden perustajatahojen ylitse vahvoina vähemmistöosakkaina ei erityisesti edistä tätä tavoitetta — mutta viime kädessä yliopiston autonomian sinetöivä yliopistolaki ohittaa kaikki säätiön perustamiskirjan päätökset ja muut säännöt silloin kun nämä ovat keskenään ristiriidassa.

Sekä julkisoikeuden professori Juha Lavapuro että hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää lähtivät omissa asiaa koskeneissa lausunnoissaan siitä näkemyksestä, että vaaleilla valittuna yliopistoyhteisön edustajistona konsistorin auktoriteetti nimityskomiteaan nähden on yksiselitteinen ja ehdoton, olipa kyseessä sitten komitean asettaminen, sen jäsenten nimittäminen tai komitean esitysten hyväksyminen tai hylkääminen. Yhtä lailla perusteltua on, että konsistorille tulee taata mahdollisuus huomioida yliopistosäätiön perustajatahojen moninaisuus — tällä hetkellä porukassa on väkeä Väinö Tannerin Säätiöstä aina Suomen Punaiseen Ristiin ja Yhteiskunta-alan korkeakoulutettuihin — ja sitä myöten oikeus tehdä valitansa riittävän monesta ehdokkaasta. Sen sijaan kuvio on jälleen kärjistymässä Teknologiateollisuuden vyörytykseksi.

Opetus- ja kulttuuriministeriön suhtautuminen tuo vyyhtiin oman pikantin lisänsä. Ministeriö ei ole tällä hallituskaudella varsinaisesti kunnostautunut yliopistojen, saati sitten yliopistoautonomian ylimpänä ystävänä, ja tässäkin käänteessä ministeriö on päättänyt asettua tukemaan Teknologiateollisuutta ja kaupunkia. Käytännössä ministeriö, jonka tulisi lain nojalla toimivana valtiovallan edustajana varjella yliopistoautonomiaa on ryhmittynyt yliopistoyhteisön kahden ulkopuolisen tahon taakse yliopistoyhteisöä vastaan. Uuden yliopiston logoksi valitut katkonaiset ihmiskasvojen ääriviivat alkavat yhä enemmän vaikuttaaa yliopistoautonomian kuolinnaamion luonnostelmalta.

Huomattava tietysti on, että yliopistoyhteisöä edustavan konsistorin sisällä asiasta vallitsee niin ikään kahta näkemystä. Konsistorin ensi kokoontumisessa tapahtunut jakautuminen Tampereen Yliopiston ja Tampereen Teknillisen Yliopiston edustajien välillä on tullut julki myös tässä episodissa. Mitä ilmeisimmin osa TTY:n edustajista — jotka, tämä huomattakoon, muodostavat silti vähemmistön konsistorissa — olisi valmis ojentamaan hallituksen nimityskomiteassa säätiön perustajille varatut kolme paikkaa tarjottimella kaupungin ja Teknologiateollisuuden edustajille. Paljonpuhuttu “synergia” ja unelma yhtenäisestä uudesta yhtenäisestä yliopistosta ei käytännössä ole saanut kovinkaan hyvää lähtöstarttia, vaan päinvastoin luonut yliopistojen välille selvän ja kipeän vastakkainasettelun.

Selväksi on tullut, että Tampere3-prosessissa yhtäkään ainutta askelta ei ole mahdollista ottaa ilman tilanteen kärjistymistä hyvän hallintotavan, lain ja terveen järjen äärirajoille. Sinänsä ei ole mikään ihme, että yliopistofuusion tarinan epäselvyyksiä käsitellään nyt jo kahdessa eri oikeusasteessa, eduskunnan oikeusasiamiehen pöydällä ja Hämeenlinnan hallinto-oikeudessa.