Yliopisto, valta ja vallan käytävät

Gérôme_Eminence_grise_1873

Uuden Tampereen yliopiston palvelujohdon nimitykset ovat jatkuneet kuluneella viikolla. Toistaiseksi uudelle yliopistolle on nyt nimitetty kaikkiaan kuusitoista johtajaa. Näistä kahdeksan edustaa Tampereen teknillisen yliopiston henkilökuntaa, viisi on rekrytoitu aivan uusina ulkopuolisina, ja Tampereen yliopiston hallinnon osaaminen on laskettu meriitiksi vain kolmessa nimityksessä. Yliopistofuusio etenee siis aivan yhtä epäsuhtaisesti kuin ennenkin, mutta tämä on varsin pieni kauneusvirhe. Paljon askarruttavampaa on, että hallintoa on täydennetty myös ainakin yhdellä nimityksellä, joka ei ole nähtävästi ollut missään vaiheessa avoimessa haussa, ja josta ei ole laisinkaan selvää, millaisilla valtuuksilla se on tehty.

Viimeisimmässä nimitysuutisessa pistää erikoisena silmään “konsernikehityksen ja omistajaohjauksen” johtajanimitys, jonka merkitys tietysti käy ilmi jo nimestä. Tampere3 on yliopistokonserni, ja uusi säätiöyliopisto on pääomistaja nyt osakeyhtiöksi muutetussa Tampereen ammattikorkeakoulussa. Erikoisempaa on, ettei tätä johtajatehtävää ole ikinä näkynyt missään organisaatiokaaviossa. Aivan kaikki nyt täytetyt palvelujohdon tehtävät viestinnästä ja kampuskehityksestä tietohallintoon ja laboratoriopalveluihin ovat sisältyneet jokaiseen Tampere3-wikissä julkaistuun esitykseen. Konsernikehityksen ja omistajaohjauksen johtajan tehtävä sen sijaan on loistanut niistä poissaolollaan.

Mikään merkityksetön toimi ei ole kyseessä, sillä uudessa nimityksessä konsernikehityksen ja omistajaohjauksen johtaja kuuluu peräti rehtorin johtoryhmään. Asemaan siis kuuluu huomattava valta; tämä selittänee kaiketi senkin, miksi nimitystä ei missään kohtaa julistettu haettavaksi. Tehtävään on nimitetty Tampereen teknillisen yliopiston hallintojohtaja Tiina Äijälä, jolla uutisen mukaan on “laaja kokemus yliopiston toiminnasta ja verkostoista sekä muutosten johtamisesta yliopistossa ja muualla.”

Kokemusta Äijälällä totta vie on. Paitsi, että hänellä on taustaa kriminaalihuoltolaitoksen aluetoimistosta, hän on toteuttanut Hervannan päässä muutamatkin yt-neuvottelut ja piti aikoinaan selvänä, että tästä tulisi vallitseva käytäntö muillekin suomalaisille yliopistoille. Vuoden 2014 prosessissa Hervannasta siivottiin kilometritehtaalle professoritason väkeä, ja Äijälä julisti tuolloin TTY:n olevan “ketterä käänteissään”. Talotekniikan professori Timo Kalema vastasi tähän tokaisemalla “Hervannan hengen haisevan pahasti”. Pari vuotta myöhemmin Äijälä luonnehti yliopiston opetus- ja tutkimushenkilökunnan irtisanomisia henkevällä kiertoilmaisulla “profilointiin liittyvinä poisvalintoina”.  Näiden ansioidensa ohella Äijälä istuu Suomen yliopistojen työnantajayhdistyksen puheenjohtajana ja tätä myöten Sivistystyönantajien hallituksessa. Näin ollen hän oli yliopistotyönantajien edustajana avainpaikalla viimetalvisissa yliopistoneuvotteluissa, jotka tunnetusti kärjistyivät työnantajapuolen kovan linjan seurauksena työriidaksi ja työtaisteluksi. Yliopiston henkilöstön näkökulmasta ansioluettelo ja verkostot ovat siis kiistatta vaikuttavia, mutteivät ehkä aivan luottamusta herättävällä tavalla.

Joka tapauksessa kaikki tämä huomattava asiantuntemus sisältyy nyt uuden rehtori Mari Wallsin johtoryhmän osaamisarsenaaliin, mistä voinemme päätellä, millaista tietotaitoa uuden säätiöyliopistomme johdossa arvostetaan. Asiaan kuuluu, ettei konsernikehityksen ja omistajaohjauksen tehtävää ole tietystikään missään vaiheessa mainittu myöskään rehtorin johtoryhmän tehtävät määrittävissä selostuksissa.

Hallintojohtajana Äijälä oli myös mukana valmistelemassa uuden yliopiston kiistanalaista johtosääntöä, johon odotetaan yhä eduskunnan oikeusasiamiehen lausuntoa. Äijälän tuore nimitys ja hänen asemansa rehtorin johtoryhmässä itse asiassa palauttavat huomion juuri samaiseen johtosääntöön, jonka 4§ toteaa yliopiston rehtorin suorien alaisten nimityksen kuuluvan yliopiston hallitukselle. Samaten hallitukselle kuuluvat Äijälän pestiin lukeutuvat päätökset yliopiston omistajapolitiikasta ja konserniohjauksesta. Olennaista on, että johtosäännön mukaan rehtori ei nimitä omia alaisiaan, vaan rehtorin alaiset nimittää yliopiston hallitus… mutta tuoreen uutisen mukaan Äijälän on nimittänyt kuitenkin rehtori itse. Uusi, konsistorin valitsema hallitus ei ole vielä ehtinyt edes kokoontua, ja tehtävänsä päättäneen siirtymäkauden hallituksen pöytäkirjoissa ei ole mitään mainintaa Äijälän valitsemisesta. Hän näyttää nousseen rehtorin johtoryhmään ohituskaistalta.

Muuten johtosääntöä on nimityksissä noudatettu, ja esimerkiksi 12. lokakuuta päivätty siirtymäkauden hallituksen pöytäkirja, jossa mainitaan niin ikään rehtorin suorana alaisena toimivan henkilöstöjohtajan valinnasta, näyttäisi viittaavan yllämainittuun neljänteen pykälään. Väkisinkin herää kysymys, millä valtuuksilla rehtori lopulta on tässä omaa johtoryhmäänsä koskevassa nimityksessä toiminut, ja onko Äijälän itsensä kirjoittamaa johtosääntöä noudatettu hänen valinnassaan? Etenkin kun tehtävä ei, tämä toistettakoon, milloinkaan ollut avoimessa haussa, eikä esiintynyt missään esitellyssä hallintoluonnoksessa, vaan se on nyt jaettu ikään kuin läänityksenä.  Ellei selvää mandaattia ole, rehtorin voi tulkita keskittäneen valtaa itselleen ohi johtosäännön, mikä lupaa taas uusia kiinnostavia aikoja tulevaisuudessa. Nimitystä voi kenties pitää hankalana myös yliopistolain 24§:n kannalta, jossa päätökset “yliopiston strategiasta” — johon konsernikehitys ja omistajaohjaus luonteensa puolesta kuuluisivat — asetetaan nimenomaan hallitukselle, ei rehtorille.

Tampereen uuden säätiöyliopiston konsernikehityksen ja omistajaohjauksen johtajan nimitysprosessi edustaa täydellistä esimerkkiä yliopistossamme harjoitetusta uudesta, tehokkaasta strategisesta johtamisesta. Eittämättä homma on melkoinen harmaan eminenssin pesti; siitä ei ole koskaan mainittu missään, sitä ei ole ilmeisesti määritelty mitenkään, se ei ole koskaan ollut haussa missään, siihen sisältyy suora pääsy rehtorin johtoryhmään, se on osoitus vallan keskittymisestä, sen nimityskuvio on epäselvä ja siinä on saatettu rikkoa hyvää hallintotapaa, mutta ainakin yksi asia on varma: siihen on valittu henkilö, joka taatusti osaa käyttää piilua ja ruoskaa. Tässä mielessä nimitys tiivistää itseensä kaikki Tampere3-prosessin ominaispiirteet.

Advertisements
This entry was posted in Yleinen, Yliopisto and tagged , , , , , , , , , , , , , , , , . Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s