Suomalaisen kuoleman historia

Useamman vuoden ajan työn alla ollut teos Suomalaisen kuoleman historia ilmestyi tällä viikolla. Kirja sai alkunsa jo reilut viisi vuotta sitten, Suomalaisen Kuolemantutkimuksen Seuran hallituksen piirissä käytyjen keskustelujen seurauksena. Seuran nyttemmin hyvin vakiintuneen ja korkeatasoisen Thanatos-lehden ohella haluja oli saada aikaiseksi jotain vielä kunnianhimoisempaa. Teoksen kirjoittamisesta päätettiin Tampereen Telakalla 11.11.2014. Kirjan toimittajakunnaksi valikoituivat seuran tuolloinen ja nykyinen puheenjohtaja ja hankkeen varsinainen primus motor Ilona Pajari, silloisena varapuheenjohtajana toiminut allekirjoittanut sekä seuran aktiivit ja erittäin hyvät kollegat Kirsi Kanerva ja Riikka Miettinen.

Opus oli ensimmäinen yhteistyöhanke, jossa olin mukana, ja samalla paras mahdollinen ensikokemus. Toimittajakunnassa yhteistyö oli saumatonta, ja hanke eteni tasaisesti. Teoksessa on mukana toimittajakunnan ohella kymmenen muuta kirjoittajaa, jotka ovat Suomalaisen Kuolemantutkimuksen Seuran perustajiin lukeutuva Anna Haverinen, seuran tämänhetkinen varapuheenjohtaja Kaarina Koski, sekä lisäksi Clare GittingsUlla Moilanen, Johanna Ilmakunnas, Antti Häkkinen, Anu Koskivirta, Olli Matikainen, Ville Kivimäki ja Tuomas Tepora.

Teos piirtää kuolemasta laajan kaaren, ja sen eräänlaisena punaisena lankana ovat kuoleman kokemus ja kuoleman modernisaatio. Artikkelit käsittelevät reformaation vaikutusta eurooppalaiseen ja suomalaiseen kuolemankulttuuriin varhaismodernilla ajalla, kuolemaan ja tuonpuoleiseen liittyviä kansanuskomuksia, hautajaisten ja suremisen kulttuuria, säätyläistön ja aatelin hautajaisperinteitä, kuoleman alueellisia eroavaisuuksia maaseuduilla ja kaupungeissa, 1860-luvun katovuosien jättämää muistoa suomalaisesta nälkäkuolemasta, suomalaista itsemurhaa, henkirikoksia ja kuolemanrangaistuksia, sotakuolemaa, ja vieläpä kuoleman, suremisen ja muistamisen merkitystä nykypäivän sosiaalisessa mediassa ja virtuaalitodellisuudessa. Kirjan sivuilla esiintyvät monenlaiset kuoleman ammattilaiset eri vuosisadoilta — ruumiinpesijät, papit, hautausurakoitsijat, sotilaat, lääkärit ja pyövelit.

Oma panokseni on ollut Tuomas Teporan kanssa laadittu yhteisartikkeli 1900-luvun suomalaisesta marttyyrikuolemasta. Painopiste on kansallismielisissä, työväenliikkeen ja muidenkin aatteiden marttyyrihahmoissa. Artikkelissa käsittelynsä saavat muun muassa Eugen Schauman, Bobi Sivén, Eetu Salin, Yrjö Mäkelin ja Arndt Pekurinen.

Teos ilmaantuu kirjakauppoihin näinä päivinä. Sen on kustantanut Gaudeamus, ja kustantamolta sen voi ostaa koska tahansa. Tiedotusvälineistä sen ehti ensimmäisenä havainnoida Kymen Sanomat, joten kuolema on saapunut Kotkaan.

This entry was posted in Historia, Kulttuuri and tagged , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , . Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s