Uusi johtosääntö, uusi yliopistolaki

 

Tampereen yliopiston oikeustaistelun eräs vaihe päättyi tiistaina, eduskunnan oikeusasiamiehen annettua pitkään odotetun päätöksensä uuden yliopiston johtosääntöä koskeneessa kiistassa. Kuten vanhan Tampereen yliopistoyhteisön jäsenet muistavat, autonomiaa rikkovaksi katsottu johtosääntö laukaisi vuosi sitten ulosmarssin, ja yliopiston henkilöstöjärjestöt tekivät lopulta johtosäännöstä kantelun oikeusasiamiehelle. Päätös oli sellaisenaan hyvin selvä: oikeusasiamiehen mukaan johtosääntö ei ole lainvastainen.

Se, että asia “ei ole lainvastainen” ei tietysti kerro vielä mitään siitä, onko asia lain hengen mukainen. Tampereen yliopiston rehtori oli päätöksestä kuitenkin innoissaan, ja kiiruhti yliopiston tiedotteessa oitis paikalla toteamaan: – Apulaisoikeusasiamiehen ratkaisu vastaa yliopiston omaa käsitystä ja toimintamalliamme. On hyvä että asia on nyt tutkittu ja voimme suunnata eteenpäin ja keskittyä rakentamaan uutta yliopistoa.

Sikäli kun eteenpäin suuntaaminen kiinnostaa, niin oikeusasiamiehen päätös tarjoaa tätä varten varsin paljon eväitä, jos siis vain viitsii sen lukea. Yleisradio ehti uutisoida tuoreeltaan sekä päätöksen sisällöstä että konsistorin jäsenen Hanna Kuuselan ja professori Mari Hatavaran kommenteista. Oikeusasiamies totesi pitkässä selvityksessään kantelun perusteet aiheellisiksi, mutta päätti ratkaisussaan pidättäytyä ottamasta kantaa puoleen tai toiseen, koska itse kantelu liittyi yliopistoautonomiaan. Tämä puolestaan on vahvasti perustuslaillinen kysymys, mikä edellyttäisi suorastaan yliopistolain avaamista. Oikeusasiamies myös käytännössä totesi tämän vastatessaan kysymykseen siitä, onko yliopistoyhteisön vaaleilla valitulla konsistorilla oikeus valita oma puheenjohtajansa keskuudestaan:

Käytännössä sama huomio yliopistojen autonomisesta asemasta toistui lausunnon myöhemmässä osuudessa, joka liittyi kysymykseen konsistorin oikeudesta nimittää hallitus ja yliopistosäätiön perustajien hallitseman nimityskomitean roolista.

Oikeusasiamiehen päätöksestä seuraa kaksi asiaa, joista ensimmäinen koskettaa valtiovaltaa. Tampere3-prosessin kyseenalaisuuksia on käsitelty tässä blogissa useampaan otteeseen; tässä riittää, kun toteaa vielä kerran nykyisen opetus- ja kulttuuriministeriön käyttäneen huomattavaa ohjausvaltaa yliopistofuusion toteutuksessa, mikä sinänsä oli jo yliopistoautonomian kannalta kyseenalaista. Kuten oikeusasiamies on huomauttanut, tulevan ministeriön on syytä korjata tilanne; ja koska säätiöyliopistomallin hallinnollinen kriisi on seurausta yliopistolain monitulkintaisuudesta, tämä korjaaminen merkitsee yliopistolain avaamista siten, että säätiöyliopistojen hallintoa koskevat pykälät kirjoitetaan yksiselitteisiksi ja autonomian kannalta raudanlujiksi. Tämä on asia, joka tulevan opetusministerin, kuka hän sitten onkaan, on syytä huomioida; maamme tieteentekijöiden on myös aiheellista pitää tämä kysymys mielessään äänestyspäätöksiä tehdessään.

Lain pyörät jauhavat kuitenkin hitaasti, mistä pääsemmekin toiseen asiaan. Kantelu koski Tampere3-prosessin aikaisen siirtymäkauden hallituksen toimintaa, jonka seurauksena johtosääntö syntyi; siirtymäkauden hallitus on sittemmin väistynyt, ja uusi yliopisto on saanut uuden hallituksen. Hallituksen nimitykseen liittyi totta kai omat ongelmansa, mutta viime kädessä se on kuitenkin legitiimi hallitus, vaaleilla valitun konsistorin omien valtaoikeuksiensa puitteissa nimittämä. Ennen kaikkea sillä on hallituksena täysi valta avata johtosääntö uudestaan. Tätä ei tietystikään pidä tehdä kevyesti; siirtymäkauden hallitus tunnetusti muutti jo lähtökohtaisesti epäkelpoa johtosääntöään ad hoc vielä uudestaan kesken prosessin, mistä ei seurannut mitään hyvää. Uuden hallituksen on silti perusteltua aloittaa valmistelu johtosäännön muokkaamiseksi tavalla, jossa tarkastellaan uudelleen konsistorin puheenjohtajan ja hallituksen nimityskomitean roolia, samoin kuin mahdollista tasakolmikantaa konsistorin edustuksessa. Nämä kaikki liittyvät olennaisesti yliopistoautonomiaan.

Siihen nähden, että nykyinen johtosääntö on siirtymäkauden hallituksen peruja ja siihen on vaikuttanut toisaalta opetusministeriön painostus, toisaalta taas korkeakoulusäätiön perustajien myötävaikutus, uuden yliopistomme hallituksen suoranainen velvollisuus on ryhtyä valmistelemaan sen tilalle uutta. Siirtymäkausi ei ole päättynyt ennen kuin uudella yliopistolla on uusi, vanhat epäkohdat korjannut johtosääntö. Kansliapäällikkö Anita Lehikoinen pyrki vuosi sitten johtosääntöä esiteltäessä tyynnyttelemään yliopistolaisia lausahduksellaan “Seuraavat hallitukset voivat [johtosääntöä] uudistaa, jos kaikki ei tule kerralla ratkaistuksi oikealla tavalla.” Kaikki ei tullut kerralla ratkaistuksi, mutta nyt meillä on tuolloin mainittu seuraava hallitus. Uudistaminen edellyttää valmistelua, jossa tulee olla kärsivällinen, perinpohjainen ja tarkka. Kun työ on tehty, uuden johtosäännön voi saattaa voimaan, ja katso! Rehtori Mari Walls on saanut toivomansa; olemme suunnanneet eteenpäin ja rakentaneet uutta yliopistoa, ensi kerran autonomiamme puitteissa, ilman ulkopuolista ohjausta tai painostusta, todellisena yhteisönä!

Tämä tietysti riittää ratkaisuksi Tampereella. Muilta osin säätiöyliopistojen asema edellyttää lainsäädännöllisiä täsmennyksiä, ja maan uuden eduskunnan ja hallituksen on syytä tarttua vaalien jälkeen haasteeseen. Luonnollisesti yliopistoja kuunnellen.

Advertisements
This entry was posted in Yliopisto and tagged , , , , , , , , , , , . Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s