Kirjahanke: Summan tarina

  1966933_703169569733981_313164062_n

Aloitin viime kuussa uuden tietokirjan kirjoittamisen. Tällä kertaa aiheena oli vaihteeksi talvisota. Keskityn teoksessa Summan taisteluun kokemushistoriallisesta näkökulmasta, ja teoksen työnimenä on Summan tarina.

Olin miettinyt kirjan kirjoittamista Summan taistelusta jo pitkään. Asiaan vaikuttivat etupäässä perhesyyt; olen aiemminkin maininnut, että äidinpuoleinen isoisäni Matti Vikman, jonka nimi on kaiverrettu ylläolevaan Nokian kummitehtaan kaatuneiden työläisten muistolaattaan, kaatui Summassa 6. helmikuuta 1940, taistelujen saavutettua ankarimman vaiheensa. Väitöskirjaa laatiessani mietiskelin, missä määrin olisi joskus mahdollista tuottaa mikrohistoriallinen kuvaus kyseisen päivän tapahtumista sekä rintamalta että isoäitini perheestä, ja ehdin tuolloin jo luonnostella tätä ajatustani kirjalliseen asuun. Sittemmin alkoi saman kuvauksen laajentaminen tietokirjaksi tuntua hyvältä ajatukselta. Viime vuosina ilmestyneiden uusien talvisodan yksittäisiä taisteluja käsitelleiden kirjojen jälkeen ehdin jo huolestua, ehtisinkö palata tähän teemaan riittävän ajoissa. Nähtävästi kenttä on kuitenkin vielä vapaa, ja Summan taisteluun ei ole kukaan muu ammattitutkija nyt lähiaikoina tarttumassa.

Tarkoitukseni on luodata sotakokemusta etenkin päiväkirjojen ja kirjeaineiston kautta. Arkistoissa on säilynyt aiheesta runsain mitoin materiaalia, mutta olen huomannut, että myös yksityisillä kansalaisilla on yhä vieläkin muistoja sota-ajalta. Verkkomaailman kautta on helppo lähestyä suurta yleisöä, joten tämä kirjoitukseni onkin julkinen aineistopyyntö. Mikäli hallussanne on talvisodan aikaisia kirjeitä tai päiväkirjoja, jotka liittyvät tavalla tai toisella Summassa joulukuusta 1939 helmikuuhun 1940 käytyihin taisteluihin, tai muuten Kannaksen länsiosissa käytyihin taisteluihin, niin olisin hyvin kiitollinen, jos voisitte ottaa yhteyttä minuun. Myös lehtileikkeistä saa ilmoittaa; sanomalehtiin pääsee toki helposti käsiksi muutenkin, mutta esimerkiksi perheiden varta vasten kokoamissa ja säilyttämissä leikekirjoissa on kokonaan toisenlainen kokemuksellinen sisältö. Kirjallista aineistoa otan vastaan mielihyvin vaikka miten paljon, mutta mahdollisten haastattelujen osalta joudun olemaan valikoivampi aiheen mittavuuden takia. Mikäli teillä, omaisillanne tai tutuillanne olisi jotain muistoja Summaan liittyen, niistä saa siis kertoa minulle.

Kirjan ei ole tarkoitus olla yksinomaan taistelukuvaus, vaan haluan peilata samalla myös kotirintaman tuntoja. Rintamalla taistelleiden miesten kokemusten ohella tarkoituksena on keskittyä myös heidän perheidensä ja omaistensa läpikäymiin tuntemuksiin ja siihen, miten Summan taistelut heijastuivat heidän arkielämäänsä. Kaikki kirjeaineisto, jonka kautta voi jollain tavoin hahmottaa vuorovaikutusta etulinjan ja kodin välillä taistelun aikana, on siis erittäin arvokasta. Lähtökohtani on sosiaalihistoriallinen, mutta samalla yksilökeskeinen.

Se uusi elementti, minkä haluan tuoda Summan taistelujen käsittelyyn, on alueellisen sotakokemuksen ja sen merkityksen aiempaa yksityiskohtaisempi tarkastelu. Talvisodan aikana armeijan yksiköt koottiin maakunnallisesti, minkä seurauksena esimerkiksi Taipaleen taisteluista muotoutui leimallisesti pohjalaisten ja keskisuomalaisten sotilaiden taistelu. Vastaavalla tavalla Summan taistelut olivat ennen muuta länsisuomalaisten, eli hämäläisten, satakuntalaisten ja varsinaissuomalaisten sotilaiden taistelu, jolle antoivat erityissävynsä taisteluun osallistuneet alueellisesti kootut yksiköt. Eräs paikallisesti tuttu esimerkki on JR 8:n ensimmäinen pataljoona, joka tunnettiin nimellä ”Porin pirut”. Nimenomaan Porissa näyttäisi kokemus Kannaksen ratkaisutaisteluista sulautuneen yhteen kotirintaman omien dramaattisten kokemusten kanssa. Summan taistelujen ratkaisevan vaiheen käynnistyessä 2. helmikuuta neuvostoilmavoimat tekivät rajun hyökkäyksen Poria vastaan surmaten 21 kaupunkilaista. Suhteellisesti ottaen olivat pommituksen tuhot kaksi kertaa rajummat kuin Helsingissä. Summassa taistelleet satakuntalaiset rintamamiehet ja pommitusten keskellä elänyt kotirintaman väki olivat siis täsmälleen samanaikaisesti hyökkäyksen kohteena, mikä merkitsi sotakokemuksen kollektiivisuutta ja kertautumista.

Summan taisteluun liittyy myös muutamia seikkoja, joita ei vielä ole tietokirjallisuudessa tai tutkimuksissa aivan täysin kattavasti selvitetty. Eräs näistä on viipurilaisten sotilaspoikien hätäinen kokoaminen reserviksi sen jälkeen, kun pääpuolustuslinja oli murtunut Lähteen lohkolla. Kaikki tähän liittyvä muistitieto on niin ikään tervetullutta. Viime aikoina olen tutkimuksen yhteydessä ollut erityisen kiinnostunut sodanaikaisten sosialidemokraattisten paikallisyhdistysten muistokirjoituksista rintamalla kaatuneille nuorisojäsenilleen. Länsi-Suomen tehdaskaupungeissa työväenliikkeellä oli vahva asema, joten taisteluun liittyvä alueellinen perspektiivi sisältää täten myös paikallista poliittista erityisluonnetta sivuavan perspektiivin. Työväenlehdistön muistokirjoitukset eroavat korostetun aatteellisessa paatoksessaan kiintoisalla tavalla porvarillisten lehtien tai maakuntalehtien perinteisestä runebergilaisesta hartaudesta. Tarkoitus on nostaa kirjassa esille myös yksittäisiä henkilöitä, mielellään kaikista joukkoyksiköistä tasapuolisesti.

Mutta lyhyesti, vielä kerran: mikäli omaisillanne, tuttavillanne tai teillä itsellänne on jotain sota-ajalta säilyneitä muistoja tai kirjallista aineistoa Summan taisteluihin liittyen, niin ottakaa yhteyttä. Allekirjoittaneen sähköpostiosoite on, kuten aina j.o.jalonen@gmail.com

Advertisements
This entry was posted in Historia, Satakunta, Sota and tagged , , , , , , , , , , , , , , , , , . Bookmark the permalink.

16 Responses to Kirjahanke: Summan tarina

  1. Jaakko Kojo says:

    Hei J.O. ! Tämä ei sinänsä liity Summan tarinaan, mutta setäni Matti Kojo katosi toisessa maailmasodassa Karjalan Kannaksella Muolaassa 23.12.1939, ja hänet on haudattu poissaolevana Vanajan sankarihautaan Hämeenlinnassa. Tämä tieto löytyy Kansallisarkistosta. Isäni Antti Armas Kojo oli Pansion laivastossa tykkivene Turunmaalla. Hän selviytyi sattuman kaupalla joutumasta Kannaksen taisteluihin täydennysmiehenä. Muu miehistö kaatui Kannaksen taisteluissa. Isäni kuoli 1970 ja kaikki setäni ja enoni ovat kuolleet, joten tämä tarina päättyy valitettavasti tähän.

  2. Ohikulkija says:

    Aiheeseen liittyvää knoppitietoa: Kalvolan hautasmaalla Kanta-Hämeessä on sankarihaudan yhteydestä ns. Summan risti. 21.12.1939 kuoli toistakymmentä miestä korsun saatua täysosuman ja paikalle pystytettiin merkiksi koivupuinen risti, jotta sankarivainajat saataisiin myöhemmin toimitettua kotiseudun multiin. Jos muistini ei petä, ristin hautausmaalle toimitti naapuripitäjä Hattulassa kirkkoherrana toiminut ja Summassa palvellut Kalervo Kurkiala (alk. Groundstroem).

    http://yle.fi/uutiset/kalvolassa_muisteltiin_summan_tapahtumia/6043669

    http://akaanseutu.fi/2014/12/15/summan-tapahtumia-muistetaan-sunnuntaina/

    https://fi.wikipedia.org/wiki/Kalervo_Kurkiala

    • Jussi Jalonen says:

      Tämäkin on itse asiassa yksi asia, joka on tarkoitus sisällyttää kirjaan. Loppuluvun on tarkoitus käsitellä taistelun muistamista, mihin tämä ristiepisodi liittyy läheisesti.

      Summan taisteluillahan on talvisodassa kiintoisa kaksoisrooli. Summan muistoon kiteytyi samalla tavalla ajatus voittoisasta vastarinnasta, mikä sävytti Taipaleen, Raatteen tai vaikka Tolvajärven muistoa. Sodan aikana puhuttiin “Summan ihmeestä” ja “Suomen Verdunista”, ja tämä muisto säilyi sitten aseiden vaiettuakin. Mutta samalla siitä ei oikein päässyt yli eikä ympäri, että Summa oli myös se taistelu, jossa pääpuolustuslinja murtui, ja joka muistutti sodassa kärsitystä tappiosta.

      Tietysti pitkä vastarinta itsessään mahdollisti sen, että tappiokin voitiin esittää kunniallisena ja sankarillisena, mutta Summan murtumiselle keksittiin sitten ikävämpiäkin selityksiä ja salaliittoteorioita.

      Kurkiala on tosiaan mielenkiintoinen hahmo, jonka niin ikään haluan nostaa teoksessa esille.

  3. Tapani Jussila says:

    Isani oli Summassa. Han on pioneeri. 100 vuotias, mutta muistaa asiat.

    • Jussi Jalonen says:

      Aikamoista! Suostuisiko hän haastatteluun?

      Minulla on kirjallisuusluettelossa Osvald Eelan toimittama “Pioneereina talvisodassa”, johon on tallennettu Säkylän ja Köyliön pioneerien kokemuksia, mutta omakohtainen haastattelu on aina arvokkaampi. Siinä olisi myös mahdollista kysyä sellaisia asioita, mitä aiemmin ei ole huomattu kysyä.

  4. Nautelankosken museolla kertyi 2012 aineistoja Summasta. Yksi lietolainen veteraani oli talvisodan aikaisen 1. D esikunnassa radistina.

    Eräs toinen 1. Prikaatin viestoyksikössä palvellut veteraani (edesmennyt) otti pari valokuvaa, jotka on ilmeisesti Leipäsuon lohkon takamaastosta / Muolaanjärven lähellä. Tarkkaa paikkaa ei ole merkitty muistiin, tuskinpa sitä itsekään tiesi. Lietolaisten sotilaspassit ja kantakortit näyttävät kyseessä olleen osaston taistelleen Leipäsuolla. Hän myös kirjoitti tiheään kirjeitä kotiinsa. Kirjeet on digitoitu Nautelankosken museon arkistoon.

    Toinen kuvista tässä:

    Hän mainitsee kirjeessä tuon kranaatin iskeneen korsun ovella rappusiin, mutta jääneen suutariksi.

    Tiedän myös pari muualla kuin Liedossa asuvaa Summan veteraania, jotka tietääkseni ovat edelleen elossa, tosin kuulin heistä viimeksi pari vuotta sitten.

  5. Vielä tuli mieleen sellainen mielenkiintoinen tarina, että Summasta kerrottiin tarinaa suomalaisjoukkojen ylle ilmestyneestä enkelistä (vrt. vuoden 1914 länsirintaman Monsin enkelit). SKS:n Korsuperinteen keräyksessä oli useita mainintoja tästä, pääasiassa tosin sävyltään naureskelevia kommentteja kertomuksesta.

    Varmasti tuttu “Summa sotamiehen silmin” on mielenkiintoinen kirja siinä mielessä, että se on varhainen miehistöön kuuluneen muistelma. Se julkaistiin ensimmäisen kerran jo 1940. Teos tosin on jäänyt talvisodan aikalaiskirjoituksena Palolammen “Kollaa kestää” kirjan varjoon.

  6. Sami Sihvola says:

    Ei pidä unohtaa Kymenlaaksolaista JR32:sta, joka tammikuussa 1940 muutettiin JR5:ksi. Sukulaisiani palveli useita tuossa rykmentissä. Eräs Iittiläinen kersantti oli viimeinen elossa Miljoonasta ulos tullut, kunnes vaasalainen porukka tuli tilalle.
    Kannattaa tutustua: Martti Saarento KYMENLAAKSOLAISRYKMENTIN MUKANA
    TALVISODASSA – Puolet Kymenlaakson asekuntoisista miehistä taisteli talvisodassa keskisellä Karjalan Kannaksella Jalkaväkirykmentti 5:n riveissä.

  7. Ville Hacklin says:

    Ajattelin laittaa, mikäli on jäänyt unholaan. Eli raumalainen Kaarlo Erho. Uskon että on tuttu tutkijalle, mutta mikäli joku blogin lukijoista ei ole törmännyt, niin Kaarlo Erho kirjoitti kokemuksistaan Summan taisteluissa. Kirjan nimi taisi olla “Summa sotilaan silmin”.

    • Jussi Jalonen says:

      Kiitoksia! Nämä on oikein hyvä kerätä kaikki tähän ketjuun.

      Rauman suunnalta olen toistaiseksi tutustunut Vihtori Varpion muistelmiin Kenttäpapin näkökulmasta talvella 1939-1940. Varpio toimi Satakunnan suojeluskuntapiirin IV alueen, eli Rauman ja Rauman maalaiskunnan kenttäpappina ja kirjoitti muistelmansa tuoreeltaan heti sodan jälkeen, kesällä 1940. Varpio taitaa muistaakseni esiintyä joissakin Tapio Koivukarin teoksissa pikku sivurooleissa.

      Erhon teoksen täydellinen nimi näyttää olevan Summa: sotamiehen kynällä piirrettynä, muistelmia Raumalaiskomppanian vaiheista Summan ja Länsikannaksen sekä Viipurin puolustuksessa.

  8. Lisäksi on erinomainen “Summan surmankorsu ja Miljoonalinnakkeen tuho” (2004). Siinä on poikkeuksellisen perusteellisesti kerättyä veteraanitietoutta. Kuriositeettina “surmankorsun” kaivaukset syksyllä 1941 ovat mielestäni ensimmäiset suomalaiset konfliktiarkeologiset tutkimukset, vaikka arkeologia ei paikalla ollutkaan

  9. sniffe says:

    Onkos Sodan jäljet -sivusto (http://www.sodanjaljet.fi/) tuttu? Kyseessä on siis Arkistolaitoksen sotasurmat tietokannan paikkatietojen siirtämisestä kartalle. Tuohan ei sinänsä tarjoa tutkimuksellisesti mitään uutta koska tietosisältö on muutoinkin käytettävissä, mutta kuvittelisin että tietojen tarkastelu kartalla voisi olla mielenkiintoista ja auttaa hahmottamaan esim. juuri Summan taistelua eri tavoin.

  10. Pingback: Viimeinen risti | Historiantutkijan näkötorni

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s