Aapo Roseliuksen, Marko Tikan ja Oula Silvennoisen vastikään ilmestynyt historiateos Suomalaiset fasistit on kirvoittanut vaatimattoman polemiikin, joka otti tänään hieman lisäkierroksia ulkoministeri Timo Soinin raivostuttua kirjoittajille. Soinin kimpaantumisen taustalla oli teoksessa esitetty kritiikki hänen puoluetoverinsa Jussi Niinistön vuonna 2003 kirjoittamaa Lapuan liikkeen kuvahistoriaa kohtaan. On syytä korostaa, että Suomalaiset fasistit sivuaa ohimennen nimenomaan Niinistön tulkintoja historioitsijana, ei hänen toimintaansa poliitikkona. Tästä huolimatta Soini on katsonut tarpeelliseksi syöksyä suojattinsa tueksi. Tilanne on siis vähintäänkin erikoinen; sitten Paavo Lipposen päivien ei hallituksen ministeri ole katsonut aiheelliseksi ärhennellä historiantutkijoille siitä hyvästä, että nämä tekevät jokapäiväistä työtään.
Olen itse lukenut teoksen, mutta säästän sen yksityiskohtaisemman arvioinnin tuonnemmaksi. Kimmo Rentola on jo arvostelussaan huomioinut, että kyseessä on ensimmäinen kattava kokoomateos 1920- ja 1930-lukujen äärioikeistosta, joka on sellaisenaan saavutus; ylipäätään sotienvälisen ajan oikeistoradikalismi ja äärikansallisuus on muutenkin selvästi rajattava Suomen historian ilmiö. Oman lukemani nojalla teos näyttäisi kontekstualisoivan uudesta näkökulmasta ainakin kolme seikkaa; herännäisliikkeiden taustavaikutuksen Lapuan liikkeen synnyssä, Vapaussodan rintamamiesliiton toiminnan sekä suomalaisen SS-pataljoonan poliittisen merkityksen. Teos on selvästi pitkäaikaisen työn tulos, sillä kirjoittajista Roselius käsitteli Suomen ja Viron rintamamiesjärjestöjen aktivistien yhteyksiä jo vuonna 2006; kuten tunnettua, virolainen veljesjärjestö muodosti sikäläisen äärioikeistolaisen liikehdinnän etujoukon.
Kirjassa on myös historiografinen osuutensa, jossa tarkastellaan aiempaa tutkimusta ja historiankirjoitusta. Tämä tietysti edellyttää myös aiheesta niin ikään kirjoittaneen Jussi Niinistön tuotannon nostamista tarkasteluun, täysin riippumatta siitä mikä hänen nykyinen työnkuvansa on. Ministerin asemansa vuoksi Niinistön ruotiminen on tietysti saanut mediassa huomiota, mutta teos käy läpi muidenkin tutkijoiden tuotantoa sinimustaa historiankautta koskien. Puntarissa ovat muun muassa dosentti Mikko Uolan tulkinnat, jotka suoraan sanoen olisivat sietäneet saada enemmänkin kritiikkiä osakseen.
Filosofian tohtori Niinistö vastasi teoksen esittämään kritiikkiin tuoreeltaan varsin ristiriitaisesti. Niinistön kysymys, olisiko hänen pitänyt “mitätöidä Lapuan liikkeen historiallinen merkitys sen väkivallantekojen takia?” on jokseenkin absurdi. Uudessa teoksessahan on Niinistöä kritisoitu siitä, että hän siloitteli Lapuan liikkeen harjoittamaa terroria ja onnistui täten luovasti itse mitätöimään Lapuan liikkeen kenties keskeisimmän historiallisen merkityksen, joka oli juuri poliittisen väkivallan ilmapiirin ylläpitämisessä. Niinistön ykskantaan esittämä kysymys, olisiko hänen pitänyt “demonisoida” liikettä on samaten merkillinen, kun pitää mielessä Niinistön teoksille ominaisen tunteikkaan kirjallisen ilmaisun. Mikäli pitää demonisointia vältettävänä asiana, niin vastavuoroisesti kannattaisi kenties myös pidättäytyä korulauseista, kuten terrorin kutsumisesta “kansanhuumorilla ryyditetyksi hevosenleikiksi”. Tiettyä huvittavuutta on Niinistön viittauksissa “nykyiseen tutkijapolveen”, kun kirjoittajista kaksi on hänen vuonna 1970 syntyneitä ikätovereitaan ja kolmaskin vaivaiset viisi vuotta nuorempi. Niinistön verhoutuminen rankelaiseen viittaan ja oman tuotannon esittäminen “objektiivisuuteen pyrkimisenä” sen jälkeen kun se on jo osoitettu politisoituneeksi ja hän itse on todennut kirjansa vain kuvahistoriaksi, on puolestaan melkoisen kehno kilpikonnapuolustus. Viesti on kuitenkin riittävän selvä; Niinistön oma työ historioitsijana on moitteiden yläpuolella, ja hänen tulkintojensa arvosteluun ei voi olla mitään muuta syytä kuin poliittinen ajojahti.
Ulkoministeri Soinin interventio ja viittaus “fasismista ulvojiin” ei auta asiaa, vaan lisää kiistaan uuden naurettavuuden asteen. Syystä tai toisesta perussuomalaisten puoluejohtaja on päättänyt tulkita asian niin, että hänen vanhaa toveriaan on kutsuttu fasistiksi, mitä tietystikään ei kukaan ole tehnyt. Suomalaiset fasistit -teoksen sisällössä ei ole edes mitään puoluepoliittista, mutta Soini päätti silti itse viedä keskustelun tälle tasolle, vyöryen koko vallantäyteisellä auktoriteetillaan historiatieteellisen debatin osapuoleksi. Ulkoministerin reaktio tihkuu muutenkin roimaa tahatonta ironiaa. Kirjoituksessaan Soini tekee aluksi dramaattisen viittauksen presidentti Kekkosen ajan fasismisyytöksiin, mutta toimiikin samalla itse kuten Kekkosen halpakopio ja laatii myllykirjeen puolustaakseen ystäväänsä ja näyttääkseen vähäpätöisille pikku historiantutkijoille kaapin paikan. Kannattajia Soini toki saa varmasti tälläkin peliliikkeellä muutamista vanhoista äreistä herroista, jotka haluavat historiansa mieluummin turvallisina kiiltokuvina samalla kuvitellen, että ne edustavat historiankirjoituksen korkeinta, kriittisintä ja ennen kaikkea puolueettominta astetta.
Viime kädessä Soinin kirjoitus tekee hänelle kuitenkin enemmän vahinkoa. Asiat, jotka liittyvät Jussi Niinistön suorituksiin historiantutkijana eivät kosketa ulkoministerin tai puoluejohtajan toimenkuvaa. Poliitikkokin voi totta kai osallistua historiantutkimuksesta käytyyn keskusteluun, mutta siinä tapauksessa hänen olisi kyllä uskottavuutensa kannalta paras tietää, mistä ylipäätään puhutaan ja varustautua kunnon asiatiedoilla. Soinin ylhäinen tuomio ja pöyhkeä julistaminen “vaaleissa saaduista yli 500 000 äänestä” on omiaan vain luomaan kuvaa, että peruspomon mielestä historiantutkimuksenkin pätevyys ratkaistaan vaaliuurnilla. Yliopistoleikkauksien ja hallituksen taholta “kaiken maailman dosenteista” esitettyjen lausahdusten aikana tämä kömpelö ulostulo asettunee vielä erityisen ikävään asiayhteyteen. Herkkä reagointi fasismista käydyn historiakeskustelun yhteydessä palauttaa myös mieleen sananlaskun kalikasta ja koirasta. Kovin hyvää pelisilmää ei Soini tällä kertaa ole siis osoittanut, ja ulkoministerinä ja puoluejohtajana hänen olisi ollut järkevämpää jättäytyä sivuun koko episodista.
Historiantutkijan näkötorni 
Jussi Jalonen on vastannut ylikorkeasta näkötornistaan kysymyksiin Infosota-kirjan arvioonsa liittyen. Vastauksensa öykkärimäinen ylimielisyys on kohtalaisen harvinaista historioitsijoiden piirissä; ehkä omaa historiaansa kirjoittava Paavo Lipponen vertautuu parhaiten.
Tämä pöyhkeä ylimielensä (yli-ihmisyytensä?) yltää niin pitkälle, ettei salli enää lisäkommenttia tekstiinsä. Siksi esitän ne tässä; niiden oikea paikka on siis osoitteessa https://jojalonen.wordpress.com/2015/12/23/kirja-arvostelu-infosota/. Jalonen voi vapaasti sensuroida kirjoitukseni.
1. JOJ: “— Kyllä, Venäjä sotii Ukrainassa. Vladimir Putin itse myönsi 17. joulukuuta pitämässään puheessa venäläisten sotilasneuvonantajien läsnäolon Ukrainassa. …”
Myös USA on julkisesti ilmoittanut, että sen sotilasneuvonantajia on Ukrainassa “kouluttamassa” sotilaita. Sotiiko siis USAkin Ukrainassa? Ja onko kyse Venäjän ja Ukrainan välisestä sodasta?
2. JOJ : “— Kyllä, Venäjä miehittää Krimin niemimaata, jonka se on yksipuolisesti julistanut omaksi valtioalueekseen. …”
Krimin alue pyrki irtautumaan Ukrainasta jo heti Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Myös läntiset mielipidemittaukset ennen Krimin liittymistä Venäjään osoittivat väestön valtaenemmistön (80-90 %) kannattavan sitä. Samaa osoitti asiasta järjestetty kansanäänestys. Venäjän joukot Krimillä ovat siellä Krimin hallinnon tahdosta. Sama tilanne lienee USAn joukkojen osalta Saksassa.
Budapestin sopimusta rikkoi ensiksi USA, joka CIAn toimin organisoi Maidanin väkivaltaisuudet, jotka ajoivat vaaleilla valitun presidentin poistumaan maasta.
3. JOJ: “— Vertaus Kosovoon ei ole kovin järkevä. …”
Krimin ja Kosovon tilanteet kehittyivät osin eri järjestyksessä, mutta ovat toki verrannollisia. Mielestäni on selvää, että Krimin ja krimiläisten itsenäisyystahto olisi kohdannut saman kohtalon kuin Itä-Ukrainan kohdalla on käynyt. Eli Krim olisi varmuudella myös joutunut Ukrainan uusnatseilla kyllästetyn armeijan sotatoimien kohteeksi. Tästä Krim välttyi kieltämättä Venäjän jo aiemman sopimuksen mukaisella joukkojen läsnäololla, jonka turvin irtautuminen Ukrainasta tapahtui rauhanomaisesti ilman kuolonuhreja.
4. JOJ: “— Mehtälän tekemä rinnastus Saksaan “amerikkalaisten miehittämänä valtiona” on vieläkin typerämpi. …”
Tässä yhdyn Tuomas Nurmen yllä esittämään käsitykseen (3. 3) Saksa on edelleen miehitetty valtio. …). Krimin ja Saksan miehityksen syntysyyt toki eroavat. Saksassa miehitys syntyi Saksan hyökkäyspolitiikan ja tappion seurauksena, mutta on jatkunut tarpeettoman pitkään (eli yli 70 vuotta!). Krimillä puolestaan Venäjän miehitys on turvaamassa Krimiä ja sen asukkaita Ukrainan potentiaalisen hyökkäyksen kohteeksi joutumiselta. Krim ei hyökännyt minnekään, se halusi irtautua Ukrainasta ja joko itsenäistyä tai liittyä Venäjään. Kiovan hallinnon uhka ajoivat ilmeisestikin sen liittymisratkaisuun.
Tervetuloa Jussi Jalonen ja knit kirjoittamaan ja kommentoimaan Vastavalkeaan (www.vastavalkea.fi). Itse luen mielelläni itseäni viisaampien (jotka Vastavalkeassakin kirjoittavat) kirjoituksia, joita Vastavalkeassa toki runsaasti onkin julkaistu.
Lupaan, että Vastavalkea ei myöskään katkaise väkivaltaisesti syntyneitä keskusteluja.
Tähän Oulu Silvennoisen ja kneiden kirjaan palaan myöhemmin Vastavalkeassa.
En minä ole katkaissut mitään keskustelua. Tämän blogin asetukset ovat sellaiset, että tekstien kommentointimahdollisuus päättyy ihan automaattisesti kuukauden kuluttua niiden ilmestymisestä. “Infosota”-teksti ilmestyi jouluna, ja nyt on helmikuun loppupuolisko.
En kyllä nyt jaksa uudestaan sitä ketjua avatakaan. Ellet tätä aiemmin ehtinyt saada sanaista arkkuasi auki, niin ei voi mitään. Mutta minä olen sanonut asiat halki, ja Mehtälä on vastineensa pistänyt, että sillä selvä. Ja jos sopii, niin mainostakaa sitä Vastavalkeaanne mieluummin jossain muualla kuin täällä.
Oma kommenttini oli 27.12.2015 ja vastauksesi siihen 2.1.2016 eli liki viikkoa myöhemmin. Ehdin jo moniaita kertoja katsoa, olitko vastannut. En jaksa päntiönään päivystää jonkun historioitsijan ulostuloja; nyt toki pistin blogisi ja niiden kommentit seurantaan.
Kiitän siitä, että omassa tekstissäkin muistit mainostaa Vastavalkeaa. Se poiki moniaita poikkeamisia Vastavalkean sivuille.
Pahoittelen, että minulla oli välipäivinä ja uutena vuotena muutakin tekemistä.
Vaikka olen ollut Jalosen kanssa eri mieltä monesta hänen mielipiteestään, niin nyt minun täytyy yhtyä hänen kritiikkiinsä Soinia kohtaan. Kun Luin Silvennoisen väitöskirjan “Salaiset Aseveljet”, pidin sitä häkellyttävän hyvänä. Kirja piti sisällään arkistolöytöjä ja aikalaisten välisten suhteiden tulkintaa, joka hakee vertaansa. Toivoisin, että historioiksijaksi itseään himoavat lukisivat teoksen.
Itse en ole vielä lukenut kirjaa, mutta toivottavasti ehtisin jossain välissä tutustumaan teokseen. Kuitenkin tuo SS-pataljoona on oman mielenkiinnon kohteena ollut, ja kun blogisti on hyvin perehtynyt muiden maiden armeijoiden riveissä taistelleisiin vapaaehtoisiin, niin rohkenen kysyä että millaiseen kontekstiin tämä uusi kirja laittaa suomalaisten SS-vapaaehtoisten pataljoonan?
Lukunäytteen Google Booksista selailin ja siinä ss-vapaaehtoiset laitettiin kaikki Vapaan Suomen Liikkeen toimijoiksi. Tietenkin ilman taustoitusta kuulostaa kyllä mutkien oikomiselta. Kuitenkin ss-pataljoonassa olleita miehiä lähti vielä Lapin Sotaan, missä myös heitä kaatui. Siis, tuo lukunäyte nyt oli vain yksi osa minkä kirjasta pystyi vapaasti selaamaan, eikä tietenkään varmastikaan koko kirjassa esitettyä asiaa kerro.
Tietenkin kaikki mitä Suomi teki sodan aikana Natsi-Saksan kanssa voidaan laittaa fasistiseksi, koska natsien kanssahan sitä sodittiin.
– VH –
Eihän teoksessa yhtään missään kohtaa sanota, että kaikki SS-vapaaehtoiset olisivat olleet mukana Vapaan Suomen Liikkeessä.
Sen sijaan siinä todetaan, että kaikki Vapaan Suomen Liikettä organisoineet henkilöt olivat olleet mukana myös SS-värväyksessä tai sitten itsekin vapaaehtoisina, ja he toimivat vastarintaliikettä organisoidessaankin yhdessä SS-järjestön kanssa.
Kaikki Sokrates-nimiset ovat miehiä; se ei tarkoita, että kaikkien miesten nimi olisi Sokrates. Tällä kertaa muuten avasin blogin sulkeutuneet kommentit jälkikäteen, koska huomasin että näemmä yksi vastaus oli tullut.