Kun ihminen ratkaisee

 

Tampereen uuden yliopiston konsistori kokoontui eilen, maanantaina 11. kesäkuuta. Yliopiston tulevan hallituksen nimitysprosessi oli noussut valokeilaan viime viikolla, ja keskeinen kysymys koski yliopistoyhteisön omaa edustusta hallituksessa. Konsistorilla oli käytössään kaksi keskenään vastakkaista lainopillista tulkintaa, mutta poikkeuksellisesti opetus- ja kulttuuriministeriö antoi kerrankin lausunnon yliopistoautonomian tueksi ja totesi, ettei yhteisön edustukselle hallituksessa ole esteitä. Tampereen korkeakoulusäätiön perustajissa johtovaltaa käyttävän Teknologiateollisuuden toimitusjohtajaa Jorma Turusta ei ministeriön lausunto hätkähdyttänyt, vaan hän antoi välittömästi lausunnon, jossa hän käytännössä edellytti täysin yliopiston ulkopuolisista koottua “riippumatonta” hallitusta.

Asia sai loppuviikosta myös mediahuomiota sosiologian akatemiaprofessori Pertti Alasuutarin arvosteltua Suomen Kuvalehdessä “hallintorakennetta, jossa henkilöstö on syrjäytetty”.  Tampere3-prosessiin otti samassa hengessä kantaa myös professori Frans Mäyrä, jonka johtama pelitutkimuksen huippuyksikkö edustaa sitä huippututkimusta, jonka etua Teknologiateollisuus väittää ajavansa. Kannanottojen myötä konsistorin 11.6. järjestetty kokous, jonka asialistalla mainittu kysymys “strategisesta ja riippumattomasta hallituksesta” oli, näytti muodostuvan ratkaisevaksi.

Hallituskysymys siirtyi perjantaihin, mutta sen sijaan heti kokouksen alkaessa saatiin todistaa erikoista näytelmää Tampereen Teknillisen Yliopiston kaikkien yhdeksän konsistoriedustajan ilmaistessa yhteisrintamassa epäluottamuksensa konsistorin varapuheenjohtaja Mari Hatavaraa kohtaan. Hatavara valittiin kevään vaaleissa konsistoriin professorikiintiön eniten ääniä saaneena ehdokkaana, ja johtosäännön mukaisesti varapuheenjohtajan paikka kuuluu konsistorissa professoriedustajalle. Varapuheenjohtajana Hatavara on valmistellut yliopiston hallituksen nimityskomitean asettamista ja pitänyt tehtävässään kiinni laillisuudesta, itsehallinnosta ja vaaleilla valitun konsistorin oikeudesta nimittää yliopiston hallitus.

Konsistorin kaikille jäsenille yhteisesti sähköpostitse lähetetyssä TTY:n edustajien moitekirjeessä Hatavaran toiminta oli käännetty silkaksi myrkyksi. Laillisuuden ja itsehallinnon varjeleminen kääntyi “omien tarkoitusten ajamiseksi”, ja nimityskomitean asettaminen ja korkeakoulusäätiön perustajille lähetetyt prosessiin kuuluvat viestit olivat “omatoimista lausuntojen pyytämistä”. Ehkä vangitsevin moitekirjeessä oli kohta, jossa TTY:n konsistoriedustajat ilmoittivat, etteivät he hyväksy “[korkeakoulusäätiön] perustajien pääoman ja säätiön muun pääoman merkityksen vähättelyä, mitä ikinä tämä sitten onkaan. Se, että niinkin epämääräinen seikka kuin kunnioitus ulkopuolista pääomaa kohtaan nousee yliopistoautonomiaa merkittävämmäksi asiaksi ja riittää syyksi konsistorin varapuheenjohtajaa vastaan tehtailtuun epäluottamuslauseeseen kertoo paljon. Ennen kaikkea se alleviivaa vain entisestään, miten Tampere3-prosessi on nostanut esiin ristiriidan ulkopuolisen rahoituksen ja yliopiston itsenäisyyden välillä.

Tilanteessa, jossa koko TTY:n edustajisto ilmaisi epäluottamuksensa, Hatavaralla ei käytännössä ollut muuta mahdollisuutta kuin erota pakon edessä itse. TTY:n edustajat vaativat myös “kunnioittamaan perustajien tahtotilaa”, joka kaiketikin viittaa edellä mainittuun Teknologiateollisuuden toimitusjohtajan esittämään vaatimukseen täysin ulkopuolisista koostuvan hallituksen nimittämisestä. Samaten TTY:n edustajat vaativat kunnioittamaan myös “perustajien keskenään sopimaa koordinaatiota hallituksen valintaprosessissa”, mikä sekin viitannee Teknologiateollisuuden vaatimukseen koordinoida perustajille kuuluvat kolme paikkaa hallituksen nimityskomiteassa. Se, että samaan aikaan yliopistolle vaaditaan säätiön perustajien taholta “riippumatonta” hallitusta, on eräänlainen irvokkuuden huipentuma.

Tampereen yliopistolla tapahtuva nurkanvaltaus kulminoitui siis eilen luontevasti yliopiston autonomian puitteissa toimineen konsistorin varapuheenjohtajan syrjäyttämiseen. Kaiken lisäksi kahden yliopiston välinen vastakkainasettelu vain kärjistyi entisestään, mikä sellaisenaan osoittaa, miten onnettomalle pohjalle yliopistofuusio on rakentunut alusta asti. Uuden yliopiston brändivideo viljeli ponnekkaasti iskulausetta “Ihminen ratkaisee”, mutta näyttää siltä, että vieläkin enemmän ratkaisee siirtymäkauden hallituksen ja Teknologiateollisuuden tahto.

This entry was posted in Yliopisto and tagged , , , , , , , , , , , , , , , , . Bookmark the permalink.

1 Response to Kun ihminen ratkaisee

  1. Pingback: Säätiöyliopisto ja vallankäyttö | Historiantutkijan näkötorni

Leave a comment