Kesäkuussa #Tampere3-saaga päättyi dramaattiseen ja yliopistoinstituution autonomian kannalta kohtalokkaaseen kliimaksiin. Syyskuussa uuden yliopiston johdon nimitysruletti on lähtenyt vauhdilla käyntiin. Huhtikuussa uudelle suuryliopistolle värvättiin rehtoriksi Mari Walls, joka astui tehtäväänsä elokuussa. Tällä syysviikolla yliopistolle nimitettiin provosti ja kaksi vararehtoria, ja kaupan päälle vielä neljän tiedekunnan dekaanit.
Perinteiset humanistiset ja yhteiskuntatieteet eivät järin menestyneet vararehtorien tai provostin nimitysruletissa, mutta hyvänä puolena voi pitää Juha Teperin nimittämistä tutkimuksesta vastaavaksi vararehtoriksi. Lääketieteessä taustansa omaava Teperi on yhteiskuntatieteiden tiedekunnan dekaanina luotsannut terveystieteistä filosofiaan ulottuvaa kokonaisuutta hyvässä hengessä ja on monitieteisyyden takuumies.
Provostiksi nimitetty Jarmo Takala on saanut maineen täysin päinvastaisena tapauksena. Konsistorissa hän on profiloitunut tinkimättömänä teknillisen yliopiston partisaanina, jolle paljonpuhuttu yliopistofuusion “synergia” ja “vuorovaikutus” merkinnevät lähinnä vain tekniikan etujen ajamista. Takala käynnisti tehtävänsä lupaavasti myöntämällä rehtorin esittelyssä suoraan, ettei tunne Tampereen yliopistoa tai sikäläisen tutkimuksen käytäntöjä. Provostin asemassaan hän toimii konsistorin puheenjohtajana, mikä merkitsee sitä, että tähän asti ruorissa ollut väliaikainen puheenjohtaja dekaani Antti Lönnqvist, jonka roolista tehtiin valitus hallinto-oikeuteen, astuu nyt sivuun.
Kuvaan sopii, että Takala moitiskeli heti aluksi konsistoria siitä, kuinka toiminnassa on menty “mielipiteet edellä”, ilman “oikeaa keskustelua”, ja peräänkuulutti “siirtymistä kohti normaalitilaa konsistorin työssä”. Kommentit olivat tahattoman ironisia, kun Takalalla ei TTY:n vararehtorina olisi vaalisäännön mukaan ollut edes oikeutta asettua ehdolle konsistorivaaleissa, ja hän pääsi ehdolle vain vaalikäytäntöjen poikkeuksellisen tulkinnan kautta. Yliopiston siirtymäkauden hallituksen keväällä tekemä yksipuolinen johtosäännön muutos, jossa jo muutenkin kyseenalaista johtosääntöä hämmennettiin entisestään lisäämällä aivan kuin sattumalta nimenomaan konsistorin puheenjohtajan toimivaltaa, nähtävästi tehtiin sekin Takalan ja muiden TTY:n edustajien aloitteesta.
Siirtyminen kohti normaalitilaa etenee siis hyvin, josta lisätodisteeksi käy myös johtamisen ja talouden tiedekunnan dekaaninimitys. Tiedekunta koostuu Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun perinteisistä oppiaineista, ja aiemmin siihen oli tarkoitus liittää myös TTY:n tuotantotalouden ja tietojohtamisen oppiaineet, mutta konsistori päätti asiassa toisin etupäässä TTY:n taholta tulleen vastustuksen seurauksena. Dekaanin pestin sai viime vuonna väitellyt ja yritysmaailman taustallaan TTY:n puolella professoriksi nimitetty tekniikan tohtori Matti Sommarberg, jonka akateemiset ansiot ovat luvalla sanoen vaatimattomat. Todennäköisesti Sommarbergin nimityksellä on tarkoitus helpottaa tuotantotalouden ja tietojohtamisen lopullista liitosta uuteen tiedekuntaan, mikä voi olla sinänsä perusteltukin tavoite.
Hämmentävintä Sommarbergin tapauksessa on nimityskuvio. Kuten mainittu, hänen akateeminen portfolionsa on ohut, vain kenen tahansa vastikään väitelleen tohtorin veroinen. Sommarberg ja yliopiston siirtymäkauden hallitukseen kuuluva J. T. Bergqvist istuvat kummatkin yhdessä Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiön hallituksessa, joten yliopiston siirtymäkauden hallituksen tekemässä tiedekunnan dekaanin nimityksessä on yksi Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiön hallituksen jäsenistä ollut nimittämässä toista toveriaan. Sommarberg istuu lisäksi myös Tampereen kauppakamarin uuden liiketoiminnan valiokunnassa, jonka paljonpuhuva tehtävä on “vaikuttaa koulutuksen ja julkisin varoin tehtävän tutkimuksen suuntaamiseen siten, että se tukee uuden liiketoiminnan syntymistä”. Kuvioon liittyy edelleen yllämainitun Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiön hallituksessa istuva Jaakko Hirvola, joka istuu yliopiston seuraavan hallituksen nimitystä valmistelevassa komiteassa. Hirvola on myös yliopistosäätiön perustajiin lukeutuvan Teknologiateollisuuden toimitusjohtaja, ja Teknologiateollisuus on käyttänyt yliopistofuusiossa hegemonista ohjausvaltaa muiden säätiön perustajien passiivisuuden seurauksena.
Yksityisen pääoman ja yritysmaailman osaamisen tulo yliopistoihin ei ole sellaisenaan paha asia. Ongelmana on se, että yliopistojen sisäiset, jo pitkään tuulettamista kaivanneet verkostot, hierarkiat ja patronus-klientti-käytännöt tuntuvat nyt korvautuvan yliopiston ulkopuolisilla kauppakamari- ja yritysmaailmakytkösten verkostoilla, jotka ovat vieläkin bysanttilaisempia. Ennen kaikkea ne hämärtävät jatkuvasti yliopiston autonomiaa, josta kiinnipitäminen olisi ainoa keino asioiden parantamiseksi. Se, miten tehdyt nimitykset heijastavat tähän asti jatkunutta Tampere3-prosessin kriisiä on oma kysymyksensä. Konsistorissa itsehallinnon puolustajina profiloituneet Tampereen yliopiston professorit, kuten vanhaa yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikköä aikoinaan johtanut Risto Kunelius, eivät näyttäisi olleen dekaaniruletissa mukana. Päättivätkö he pätevyydestään huolimatta jättää tehtävään hakemisen sikseen? Vai jätettiinkö heidät sivuraiteelle toimintansa vuoksi?
Tampereen yliopiston väistyvä johto tuntuu joka tapauksessa nostaneen kätensä pystyyn tämän kehityksen edessä. Jatkuvan oikeustaistelun keskellä yliopiston rehtoriblogi on tarjoillut lähinnä vain latteuksia siitä, miten yliopistoyhteisön kotiolot ovat kunnossa ja haasteista huolimatta katse suuntautuu rohkeasti eteenpäin. Tuore rehtori puolestaan päätti valituksi tultuaan muistuttaa, kuinka “tiedemaailmassakin on syytä katsoa välillä peiliin, ja sitä pitää ravistella pohtimaan, toimitaanko täysillä, eli miten veroeuroja käytetään”, mikä oli omintakeinen kommentti yliopistojen julkisrahoituksen varsin tiukan kontrollin huomioiden. Tutkijoiden ravistelemisen ja veroeurojen käytön syynäämisen sijasta voisi olla paikallaan enemmänkin ravistella rahoittajia ja valvoa vallankäyttöä.
Seuraava koeponnistus tulee olemaan yliopiston hallituksen nimitys, jossa vaaleilla valitun konsistorin olisi suotavaa pitää ehdottomasti koko auktoriteetistaan kiinni. Toivoa sopii, että eduskunnan oikeusasiamies tekee pitkään odotetun päätöksensä yliopiston johtosäännön perustuslaillisuudesta lähiaikoina.
Historiantutkijan näkötorni 